Oliko ihmisiä jo miljoona vuotta sitten?

Evoluutiotutkijat uskovat yleisesti ihmisen eläneen maan päällä jo miljoona vuotta tai kauemminkin. Ihmismäisten lajien eli hominidien arvellaan ilmaantuneen plioseenikauden alussa n. 10 milj. vuotta sitten ja varsinaisen ihmisen (Homo) n. 2,5 milj. vuotta sitten. Näiden arvelujen perustana olevat, nykyihmistä muistuttavat fossiililöydöt ovat kuitenkin sekä lajimäärittelyn että ajoituksen puolesta tulkinnanvaraisia ja kiistanalaisia. Kyseistä uskomusta vastaan näyttää puhuvan myös matematiikka.


Maapallon nykyinen väkiluku.

Menneiden aikojen väestönkasvu on periaatteessa laskettavissa samalla tavoin kuin nykyiset väestönkasvuennusteet. On kuitenkin selvää, etteivät hyvin pitkiä ajanjaksoja koskevat laskelmat voi olla kovin tarkkoja, koska kauan sitten vallinneista oloista ei ole mahdollista saada eksaktia tietoa ja toisaalta laskelmien virhemarginaali kasvaa sitä enemmän, mitä pidemmistä ajanjaksoista on kyse. Jotain niistä voidaan kuitenkin päätellä.

Maapallon väestön kasvusta on eri lähteissä hieman toisistaan poikkeavia tietoja. Uusimpien laskelmien mukaan (U.S. Census Bureau, syyskuu 2004 ) vuosikasvu 1950 - 2003 vaihteli välillä 1,47% - 1,15%. Suurimmillaan (2,18%) se oli 1962-1963 ja on nykyään n. 1,14%. Samaisen tietolähteen mukaan maailman väkiluku 26.06.09 oli noin 6,767,198,100 eli hieman vähemmän kuin kuin oheisen laskurin antama luku.
  Suomen tämän hetkinen väestönkasvu on selvästi alle 0,5 prosenttia, mikä johtunee mm. väestön ikääntymisestä. Vuoteen 2050 mennessä koko maailman väestökasvun ennustetaan laskevan samoihin lukemiin, mutta siitä huolimatta meitä olisi tuolloin yli 9 miljardia. YK:n varovaisempien laskelmien mukaan lukumäärä olisi noin 7,5 miljardia, mutta jotkut arvelevat 10 miljardinkin rajan saattavan ylittyä.

Väestökertymän laskemiseen on erilaisia menetelmiä. Yksinkertaisin ja havainnollisin niistä on monille tuttu, mm. Thomas Malthusin aikoinaan käyttämä 'koronkorko'- kaava. Siinä väestönkasvua laskettaessa käytetään 'reaalikorkoa', eli syntyvyyden ja kuolleisuuden erotusta:

Kt = K * pt, missä:

Väkiluku alussa:
Kasvuprosentti:       Kerroin
Aika / vuotta:
 
Tulos =

Yllä olevalla laskimella voit tutkia tämän kaavan mukaista väestönkasvua eri lähtöarvoilla. Kokeile esim. seuraavia arvoja ja vertaa tulosta sivun alussa näkyvään lukuun: (Huomaa, että Selvennä-toiminnosta ei ole apua suuriin lukuihin, jotka laskuri näyttää exponentiaalisessa muodossa)

Esimerkki 1.
1. Väkiluku alussa: 1000 000 (anna luku yhtenäisenä, muodossa 1000000)
2. Kasvuprosentti: 0.815 (käytä pistettä erottimena)
3. Aika / vuotta: 200

Esimerkki 2.
1. Väkiluku alussa: 300 000 000 (anna luku yhtenäisenä)
2. Kasvuprosentti: 0.815 (käytä pistettä)
3. Aika / vuotta: 2000

Esimerkki 3.
1. Väkiluku alussa: 6
2. Kasvuprosentti: 0.465
3. Aika / vuotta: 4500

Ensimmäisessä esimerkissä Suomen väkiluku, joka ylitti miljoonan rajan 1800-luvun alussa, lisääntyy vuosittain 0.81 prosenttia 200 vuoden ajan. Paikallisiin kasvulukuihin vaikuttavat jonkin verran myös esim. muuttoliikkeet, alueliitokset ja sosiaaliset olot.

Toisessa esimerkissä lähtökohtana on maapallon arvioitu väkiluku vuonna 1 jKr. Nykyiseen väkilukuun päästään n. 0.15 prosentin keskimääräisellä vuosikasvulla, mikä ilmeisesti on jo hiukan todellista pienempi. Virhe ei kuitenkaan liene kovin suuri, kun otetaan huomioon tämän ajanjakson lukuisat sodat, musta surma, espanjantauti ym. rajusti väkeä vähentäneet tekijät.

Kolmas esimerkki havainnollistaa, miten Nooan kolmesta pojasta ja heidän vaimoistaan tulisi maapallon nykyinen väestömäärä vajaan 0.5 % vuosikasvulla.

Suomen väkiluvun kehitys

Suomen väkiluvusta on tietoja 1500-luvulta lähtien. Alla olevan taulukon pohjalta voidaan laskea keskimääräiseksi vuotuiseksi kasvuprosentiksi koko ajalta noin 0.6 prosenttia, joka on vain hieman nykyistä suurempi. Malthusin kaava antaa siis melko luotettavan tuloksen ainakin 500 vuoden ajanjaksoilla ja kuten edellä olevista esimerkeistä voi todeta, myös 2000 vuoden ajalta. Voidaan siten ajatella, ettei virhe ole kovin suuri vielä 4500 vuoden ajaltakaan.


(Läht. mm: Uusi Pikku Jättiläinen, Otava 1985)
Vuosi Väkiluku
1500-luvulla noin 250 000
1600 -luvun alussa noin 300 000
1750-luvulla 430 000
1800-luvun alkupuolella 1 000 000
1879 2 000 000
1912 3 000 000
1920 3 132 800
2003 5 193 385
2005 5 255 580
2040 (tilastokesk. arvio)
5 367 580
Maapallon arv. väkiluku vuonna 1 jKr n. 300 miljoonaa

Malthusin kaavaa pidetään nykyään epärealistisena, koska siinä ei huomioida esim. ympäristökatastrofien, epidemioiden tai elinolojen huonontumisen vaikutuksia. Siinä nähdään toinenkin heikkous: pitkillä ajanjaksoilla väestö kasvaisi äärettömäksi, mikä ei ole mahdollista, koska luonto asettaa kasvulle omat rajansa. Se ei myöskään näytä vastaavan havaintoja, koska maapallo ei ole vielä ylikansoittunut. Tällöin kuitenkin lähdetään uskomuksesta, että ihminen on ollut olemassa jo hyvin kauan. Kaavan 'epärealistisuus' näyttääkin siis johtuvan suurelta osin siitä, etteivät sen antamat tulokset sovi yhteen yleisen tieteellisen maailmankuvan kanssa.

Malthus oli teorioissaan kiinnostunut pääasiassa ihmiskunnan tulevasta väestönkasvusta ja hänen laskelmansa kohdistuivat siten suhteellisen lyhyeen ajanjaksoon. Hänen mukaansa väestön eksponentiaalinen kasvu johtaa ennen pitkää tilanteeseen, jossa maapallon ravintovarat eivät enää riitä ruokkimaan koko ihmiskuntaa. Nykytutkijat yrittävät selvittää, toteutuuko se todella ja missä aikataulussa. Heitä kiinnostaa varsinkin se, mikä vaikutus Malthusin sivuuttamilla ympäristötekijöillä on kasvulukuihin. Tässä tarkoituksessa haetaan vertailukohtia eläinpopulaatioista ja uskotaan niistä saatuja tuloksia voitavan soveltaa myös ihmiseen.

Väestönkasvun viime vuosikymmenien laskevaa suuntausta pidetään yhtenä osoituksena Malthusin laskelmien virheellisyydestä. Nykyään on kuitenkin olemassa useita väestönkasvua pienentäviä ja kuolleisuutta lisääviä tekijöitä, joita ei aikaisemmin ollut ja joiden merkitys on paljon suurempi kuin lääketieteen ihmisen elinikää hieman pidentävät vaikutukset. Merkittävimpiä niistä ovat ehkäisy ja abortit. Lisäksi tulevat mm. ympäristömyrkyt, tupakka, liikalihavuus, holtittoman sukupuolielämän seuraukset ja liikenne, jotka tappavat joukoittain ihmisiä. Osansa on myös niillä yli tuhannella aseellisella selkkauksella, jotka viime vuosikymmeninä on käyty. Eräänä tekijänä voisi vielä mainita geenistömme rappeutumisen; uusia geenitaustaisia sairauksia löydetään jatkuvasti. Voitaisiin siis väittää, ettei väestönkasvun laskeva suuntaus ole mikään luonnonlaki, vaan enimmäkseen ihmisen oman toiminnan seuraus.

Vaikka kaavan mahdolliset virheet olisivat hyvinkin pieniä lyhyehköillä ajanjaksoilla, ne kuitenkin korostuvat ja saattavat kasvaa liian suureksi erittäin pitkillä ajanjaksoilla. Niinpä näitä ylipitkien ajanjaksojen tuloksia voi pitää vain suuntaa antavina. On olemassa muitakin laskukaavoja, mutta luotettaviin tuloksiin pääseminen niiden avulla edellyttäisi syötettävien parametrien tarkkojen arvojen tietämistä, mikä tuskin on mahdollista hyvin pitkien ajanjaksojen suhteen.

Laskelman lähtöarvoista

Laskutavat, joissa pyritään huomioimaan mm. ympäristön populaation kasvulle asettamat rajoitukset, soveltuvat varmasti rajoitetuilla alueilla eläviin eläinyhdyskuntiin ja esim. valtameren saarilla eläviin ihmisiin. Ne sisältävät kuitenkin useampia arvionvaraisia tekijöitä, eivätkä siitä syystä liene yhtään luotettavampia ylipitkien ajanjaksojen kohdalla. Lisäksi ne eivät oikein sovellu käytettäväksi tilanteessa, jossa oletusympäristönä on koko maapallo. Koska pitkien aikojen kuluessa väestönkasvussa tapahtuvaa, olosuhteiden muutoksista johtuvaa vaihtelua ei voi tietää, on pakko käyttää vain keskimääräistä pienehköä kasvuprosenttia, joka sallii verraten suuren kuolleisuuden ja lyhemmät keskimääräiset eliniät. Laskennan voisi aloittaa vaikkapa kahdesta yksilöstä, mutta lienee realistisempaa aloittaa hieman suuremmasta ja vakiintuneesta, esim. 1000 yksilön ryhmästä, jolloin sattumalla ei ole enää yhtä suurta vaikutusta populaation kasvuun. Tällaisen alkupopulaation muodostumiseen voisi teoriassa suotuisissa olosuhteissa kulua n. 200-400 vuotta.

Paljonko populaa olisi kertynyt miljoonan vuoden kuluttua, jos kasvuprosentti olisi esim. 0,5? Malthus-laskin antaa tulokseksi 'Infinity' (ääretön). Vielä kasvuprosentilla 0.004 saadaan tulokseksi yli 235 triljoonaa!

Voidaan tietysti ajatella, että menneisyydessä on ollut erittäin suuria katastrofeja ja aikoja, jolloin syntyvyys ollut kuolleisuutta pienempi tai että ihmisten elinikä on ollut hyvin lyhyt. Varmasti näin olisikin ollut ajoittain, mutta ei varmaankaan jatkuvasti; väestö olisi saattanut ajoittain lisääntyä hyvinkin nopeasti. Ravinnon määrä ym. olosuhteista johtuvat tekijät olisivat luonnollisesti estäneet väkimäärää lisääntymästä rajattomasti.

Joku voi huomauttaa, että luonto pitää huolta lajien välisestä tasapainosta. Näin onkin muiden lajien kohdalla (eikä varmaankaan sattumalta), mutta ihminen näyttää tekevän poikkeuksen. Ihmiset lisääntyvät, vaikka 'saalistavat' toisiaan, eikä liene syytä olettaa, että ihminen olisi miljoona vuotta sitten ollut tässä suhteessa erilainen. Lisäksi tuolloin ei varmasti olisi ollut abortteja eikä ehkäisymenetelmiä.

Asiaa voi tarkastella myös toisesta näkökulmasta. Jos sukupolven iäksi lasketaan 25 vuotta, niitä kertyy miljoonassa vuodessa 40 000. Jossakin vaiheessa ihmisten lukumäärä olisi kasvanut miljoonaan yksilöön. Olettakaamme, että siihen olisi tarvittu jopa 10 000 sukupolvea eli 250 000 vuotta. Jos väestö ei jostain syystä olisi sen jälkeen kasvanut lainkaan, vaan sukupolvi toisensa jälkeen heitä olisi ollut keskimäärin vain tuo miljoona, olisi kaikkina aikoina eläneiden ihmisten määrä silti valtava: 40 000 x 1000 000 = 40 miljardia. Ja mikäli ihmisiä olisi ollut kauemmin kuin miljoona vuotta tai ensimmäisen miljoonan raja olisi muusta syystä rikottu aiemmin, määrä voisi olla moninkertainen. Heistä pitäisi siten olla huomattavasti merkkejä maakerrostumissa. Näin ei näytä olevan, joten miljardit ihmisfossiilit siis puuttuvat. Toisaalta nykyisten havaintojen valossa 750 000 vuotta tai kauemmin kestävä nollakasvu tuskin olisi mahdollista.

Olisiko sitten 100 000 vuotta mahdollinen?

Jos miljoona vuotta tuntuu liian pitkältä, niin olisiko ehkä 100 000 vuotta kuviteltavissa? Malthusin kaavan mukaan jo kasvukertoimella 0.04 väkiluvuksi tulisi noin 233 triljoonaa.

Muita ongelmia

Koko laskenta tietysti perustuu oletukselle ihmisen apinamaisista esi-isistä, joista jollekin olisi jossakin vaiheessa tapahtunut mutaatio, joka olisi muuttanut sen nykyihmisen kaltaiseksi. Tämä ei kuitenkaan vielä yksinään riittäisi. Jotta tämä yksilö olisi voinut jatkaa sukuaan ja tuottaa kaltaisiaan jälkeläisiä, olisi tarvittu toinen samanlainen mutaatio vastakkaista sukupuolta edustavalle lajikumppanille. Mikäli tällainen epätodennäköinen sattuma olisi sitten tapahtunut, näiden mutanttien olisi vielä pitänyt hankkiutua 'parisuhteeseen' ja saada jälkeläisiä.

Jotta näin syntynyt uusi laji voisi luonnossa säilyä, sen jälkeläisten määrän pitäisi kasvaa riittävän suureksi, etteivät uudet ominaisuudet peittyisi kantapopulaation yksilöiden kanssa tapahtuvien risteytymisten seurauksena. Siksi tarvittaisiin jälleen yksi sattuma: uuden ryhmän täytyisi jotenkin ja hyvin nopeasti joutua erilleen kantapopulaatiosta. Tällainen onnekkaiden sattumien ketju on äärettömän epätodennäköinen. Lisäksi eriytyminen ei vielä yksin takaisi lajin säilymistä tai vallitsevaan asemaan nousua eikä myöskään vaikuttaisi kantapopulaation lisääntymiseen tai häviämiseen. Tarvittaisiin siten vielä lisää onnekkaita sattumia.

Entä vedenpaisumus?

Aiheellisesti voidaan silti kysyä, onko Raamatun kertomasta vedenpaisumuksesta kulunut aika riittävä ihmiskunnan nykyisen väkiluvun saavuttamiseen? Varsinkin kun muistetaan, että arkissa säilyi vain kahdeksan henkeä, Nooa, hänen vaimonsa ja kolme poikaansa vaimoineen. Kuten jo aiemmin totesimme, Malthusin kaavan mukaan kuudesta henkilöstä kasvaisi helposti nykyinen väestömäärä 4500 vuodessa nykyistä huomattavasti pienemmällä kasvukertoimella 0.462. Joidenkin laskelmien mukaan vedenpaisumuksesta olisi kuitenkin kulunut vain noin 4350 vuotta. Se ei kuitenkaan ratkaisevasti muuta tilannetta, sillä tällöinkin saavutettaisiin nykyinen väestömäärä vain hivenen suuremmalla 0.478 % kasvulla.

Ihmisen olemassaolon suhteelliseen lyhyyteen viittaavat monet muutkin seikat. Kuten se, että muutamaa tuhatta vuotta edeltävältä ajalta ei ole lainkaan historiaa, ei tapahtumia, ei ajoituksia. Jos ihminen olisi ollut täällä miljoona vuotta, maapallon pitäisi olla täynnä todisteita satojen tuhansien vuosien mittaisen kulttuurin jättämistä jäljistä. Ihmisen aivokapasiteetti olisi jo kauan sitten kyennyt tuottamaan suuret määrät kirjoituksia, tarve-esineitä, asumuksia ja kaupunkeja. Kiistaton tosiasia kuitenkin on, että kaikki merkit ihmisen tavoitteellisesta toiminnasta, kuten karjanhoito, maanviljely, metallien työstäminen ym. alkoivat äkkiä vain muutama tuhat vuotta sitten Mesopotamiassa.

Seuraavassa kaaviossa on karkea arvio maailman väkiluvun kasvusta vedenpaisumuksesta Jeesuksen syntymän aikaan. Sen mukaan Aabrahamin aikoihin (11 sukupolvea vedenpaisumuksen jälkeen) ihmisiä oli noin miljoona. Jeesuksen aikaan tultaessa väkiluku oli kasvanut jo noin 300 miljoonaan. Vedenpaisumusvuosi 3500 eKr perustuu Barry Setterfieldin kronologiaan.


www.ldolphin.org

Alla olevassa kaaviossa puolestaan on maapallon arvioitu väkiluku koko ihmiskunnan historian aikana.


www.ldolphin.org

Eräiden ensimmäisen vuosisadan kaupunkien arvioitu väkiluku:


www.ldolphin.org

 

 

Aiheesta lisää:
Mitä geneettiset tutkimukset kertovat?
Ihmiskunnan sukupuu: faktaa vai fiktiota?
Ngandongin ihmisen tarina

Huomautuksia:

Tutkijoiden laskelmat vedenpaisumuksesta kuluneesta ajasta vaihtelevat välillä 2350-4990 eKr.

1. Ns. Keyfitzin laskelman mukaan maapallolla olisi elänyt kaikkiaan 96,1 miljardia ihmistä. Laskelmassa lähdetään kuitenkin ajasta 9000 eaa, jolloin maailmassa on arvioitu olleen 7,5 miljoonaa ihmistä. Myöhemmin laskelmaan on lisätty lähtökohdaksi vuosi 1 000 000 eaa ja kaksi alkuihmistä. Tällöin on oletettu väkiluvun lisääntyneen 991 000 vuodessa vain tuon 7,5 miljoonaa, mikä vaikuttaa suhteettoman pieneltä kasvulta ja arvio tuolta osin hatusta vedetyltä. Mutta jo tämänkin laskelman mukaan miljardit ihmisfossiilit puuttuvat.  

2. Esimerkkinä siitä, miten hitaanpuoleisesti lisääntyvistä suomalaisistakin voi suhteellisen lyhyessä ajassa kertyä suuri joukko, on alavutelainen Pyylammin suku, jonka kantavanhemmat elivät 1700-luvun alkupuolella. Vajaassa kolmessa vuosisadassa suku on kasvanut noin 100 000 jälkeläistä käsittäväksi joukoksi. Suvun historiasta on julkaistu jo yksi yli 800 sivuinen teos ja sukututkija Lamminmäen mukaan tarvitaan vielä useita samanlaisia opuksia, ennen kuin koko suku on selvitetty.   (Pohjalainen, 15.06.05)

3. Afrikan väkirikkaimman maan, Nigerian, väkiluku kasvaa huimaa vauhtia huolimatta köyhyydestä ja lasten suuresta kuolleisuudesta. Vuonna 1991 Nigerian väkiluku oli 88 miljoonaa ja vuonna 2006 jo 140 miljoonaa. Vaikka joka viides lapsi kuolee alle 5-vuotiaana, väestö kasvaa nykyään yli 3 prosentin vuosivauhtia. (STT/AFP/Pohjalainen, 20.04.07)

4. Jos ihmisen ja simpanssin yhteinen kantaisä eli n. 6 miljoonaa vuotta sitten, se edellyttää noin 30 milj. täsmämutaatiota. Koska yhden täsmämutaation vakiinnuttaminen populaatioon kestää noin 300 sukupolvea, voisi esiintyä ehkä n. 1000 tällaista mutaatiota sinä aikana kun ihmisen on oletettu kehittyneen yhteisestä esi-isästä simpanssin kanssa. Mutta kun niitä tarvittaisiin 30 miljoonaa! Tiedetään myös, millä nopeudella geenimme rappeutuvat, ja se vastaa tarkalleen sitä aikaa, minkä ihminen on Raamatun mukaan ollut olemassa. (TV2, 02.10.2009)

 

Väestölaskentaa:
www.ibiblio.org/lunarbin/worldpop - näyttää nykyisen ja vuosittaisen väkiluvun vuodesta 1970 lähtien.
www.ldolphin.org/ - tarkastelee aihetta laajasti ja perusteellisesti matemaattisten laskelmien ja kaavojen kera.
www.math.hawaii.edu/~ramsey/ - paljonko ihmisiä on elänyt kaikkina aikoina (Keyfitzsin laskelma)
www.math.montana.edu/
www.math.duke.edu/

Tilastoja:
www.census.gov/ipc/www/worldhis.html
www.census.gov/ipc/www/idb



19.10.04 (päivit. 23.01.08)