Avoin kirje professori Leisolalle

ja Leisolan vastaus

Tämä on skeptikkojen lähettämä avoin kirje professori Leisolalle hänen tiedeyhteisöjä kritisoivan luentonsa johdosta, ja Leisolan vastine tähän kirjeeseen.

Arvoisa professori Leisola,


Luennoitte 14.4.2010 Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella elämän synnyn arvoituksesta. Valitettavasti luennolla emme päässeet pureutumaan tarpeeksi perusteellisesti skeptikkoa kiinnostaviin kysymyksiin ja sen vuoksi päätimme kirjoittaa tämän avoimen kirjeen teille.

ML: Kiitän teitä kirjeestänne ja asiallisista ja osin hankalistakin kysymyksistä joihin perusteellinen vastaaminen vaatisi paljon tilaa. Olen vastauksessa rajoittunut oleelliseen.

Aloititte luennon varsin negatiiviseen sävyyn kertomalla, että tiedemiehet ovat – mahdollisesti tarkoittamattaan – luoneet maailman jossa millään ei ole mitään väliä. Otitte esimerkiksi Auschwitzin tuhoamisleirin sekä lukiolaisopiskelijan esseen, jossa opiskelija kertoi, ettei hänen elämällään ole mitään väliä. Näettekö tosiaan tieteellisen maailman niin kyynisenä kuin annoitte ymmärtää? Oliko Auschwitz ja lukiolaisopiskelijan mahdollinen masennus tieteen ja tiedemiesten syy? Eikö maailmassa muka ole ollut kansanmurhia ja teini-ikäisten maailmantuskaa ennen evoluutioteoriaa ja naturalistis-materialistista metodologiaa? Mielestämme on kuitenkin kiistatonta se, että ihmisen on osoitettu kehittyneen ennen kaikkea yhteistyön takia ja avulla. Monien muiden yhteisöllisten lajien tapaan ihmisten evoluutiossa on kyse yhtä paljon joukkue- kuin yksinpelistä.

ML: Kristinuskon pohjalta länsimaiseen kulttuuriin on sisäistynyt vakaumus, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Ehdottomat ihmisoikeudet ovat perustuneet tämän vakaumuksen varaan. Naturalistisen maailmankatsomuksen pohjalta tulee vaikeaksi tai mahdottomaksi perustella ehdottomia ihmisoikeuksia tai yleensä objektiivisia arvoja, kuten Yalen yliopiston professori Nicholas Wolterstorff on argumentoinut. Moraalin murenemisen perusta on naturalistinen vakaumus, jonka mukaan ihminen ei ole Jumalan kuvaksi luotu olento. Naturalistinen vakaumus on luonteeltaan uskonnollinen koska se ottaa kantaa uskonnolliseen kysymykseen, vaikka se usein esitetään tieteen nimissä. Ongelma ei ole luonnontieteellisissä teorioissa sinänsä, jos niiden väittämät alistetaan normaalille tieteelliselle kritiikille. Kokonaisvaltainen evoluutio-oppi eristetään kuitenkin kritiikiltä kuten käyttämänne termikin ”kiistaton” osoittaa.

Tieteenfilosofiasta

Sanoitte, että ”älä luota tieteen auktoriteetteihin, vaan opettele ajattelemaan itse”. Kuitenkin luentonne aikana vetositte ajatuksienne tueksi hyvin moneen tiedemieheen ja filosofiin. Onko tämä pelkästään tyylikeino, vai ovatko auktoriteettien mielipiteet sittenkin tärkeitä – ainakin silloin, kun ne tukevat teidän kantaanne?

ML: Suuri osa tiedostamme perustuu tiedollisten auktoriteettien varaan. Se, että omaksumme jotakin erityisasiantuntijoiden auktoriteetin perusteella, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisimme sokeasti luottaa tieteentekijöihin. Kaikkia näkemyksiä on koeteltava ja kaikki näkemykset on periaatteessa voitava kyseenalaistaa eikä pitää niitä objektiivisina totuuksina siksi, että tietty auktoriteetti ne esittää.

Sinänsä oman ajattelun edistäminen ja siihen kehottaminen on hienoa, mutta jos tieteen auktoriteetteihin ei saisi luottaa, niin jokaisen ihmisen pitäisi luoda itse itselleen koko nykyinen tiede aina uudestaan. Tavallaan tätä tehdäänkin aina kun uusia tieteentekijöitä koulutetaan, mutta on hyvin erikoista, että aikaisempien tieteilijöiden summautuvaa tietoa ei saisi käyttää. Eihän kriittisyyteen kehottamisessa ole mitään uutta, sillä kriittisyys kuuluu elimellisenä osana tieteeseen jo nyt.

ML: Kriittisyys toimii tieteessä tiettyyn rajaan asti, mutta monien aikamme ihmisten kriittiset valmiudet näyttävät lähes kadonneen kun käsitellään olemassaolon perimmäisiä kysymyksiä ja erityisesti kysymystä Jumalasta. Siksi on perusteltua kehottaa ihmisiä kriittisyyteen kun alamme pohtia kysymystä siitä, onko elämän synty ja kehitys sellainen prosessi, joka selittyy aineen ominaisuuksista käsin. Tämän kysymyksen avoin ja kriittinen tarkastelu näyttää olevan monille lähes mahdotonta vaikka tieteen kriittisyyttä julistetaan itsestään selvyytenä. Miksi juuri evoluution kohdalla kriittisyys katoaa lähes kokonaan?

Puhuitte paljon informaatiosta, ja siitä mitä informaatio itsessään on. Toitte hyvin esille että informaatio on platoninen idea, että informaatio ei paina mitään, sitä ei voi haistaa eikä maistaa. Sen voi vain ymmärtää. Kuvailitte tätä esimerkillä, jossa mielestänne hopealusikassa on enemmän informaatiota kuin epämääräisessä möykyssä hopeaa. Tämä on hyvin ihmiskeskeinen näkemys ja varsin kaukana informaatioteoriaan kuuluvasta määrityksestä, mutta varsinainen kysymys kuuluu, että mitä halusitte tällä varsinaisesti sanoa, erityisesti naturalismiin liittyen?

ML: Naturalistisen maailmankuvan mukaan aine ja energia ovat todellisuuden peruselementit. Varsinkin biologinen tutkimus on tuonut mukaan kolmannen elementin - informaation. Erityisesti DNA on ilmentymä digitaaliseen muotoon koodatusta kielestä. Mitä halusin hopealusikkaesimerkillä kertoa? Koko biologisen maailman alkuperän keskeinen kysymys on informaation alkuperä. Inhimillinen kokemus kertoo, että tällainen informaatio ei selity aineen ja energian ominaisuuksien pohjalta vaan viittaa älykkääseen lähteeseen. Hopealusikankin suunnittelun takana on informaatio joka voidaan koodata digitaalisessa muodossa tietokoneelle ohjaamaan valmistusprosessia.

Elämän synnystä

”En tiedä onko kukaan koskaan kattavasti määritellyt biologista elämää”. Bioprosessitekniikan professorin asemassa tiedätte varmasti hyvin, ettei elämälle vielä osata antaa tarkkaa määritelmää. Kritisoitte Esko Valtaojan näkemystä, että ”elämä on fysiikkaa ja kemiaa, pelkkää sähköä”, naiivina. Eikö materia olekaan energian muoto? Tällöin elämä on todellakin pelkkää energiaa, joskin monimutkaista sellaista. Onko ajatus elämästä emergenttinä ominaisuutena kokonaan unohdettu käsite? Tai voisiko jopa ajatella, ettei elämän ja elottoman raja ehkä olekaan niin suuri kuin mitä sen luullaan olevan, koska niiden eroa on niin vaikea määritellä?

ML: Edellä muotoilitte hyvin naturalismin uskontunnustuksen. Puolustamanne naturalismi ei ole luonteeltaan tieteellinen vaan maailmankatsomuksellinen ja uskonnollinen käsitys. Fysikalismi on tietysti yksi mahdollinen vaihtoehto todellisuuden yhtenäisyyden perustaksi. Aineen ja energian keskinäiset suhteet eivät kuitenkaan edes kosketa oleellista kysymystä: millä perusteella elämä ja myös informaatio ovat vain aineen ja energian ilmentymiä? Auto (ainetta) + energia (bensiini) eivät riitä selittämään auton kulkemaa matkaa Helsingistä Kuopioon.

Väitteenne, että elämän syntyä jäljittelevissä kokeissa on syntynyt vain ”tervamaista lietettä”, on aika erikoinen. Mitä väliä lopputuloksen silmin nähtävällä ulkonäöllä on, jos kerran materiaalipuurossa on havaittavissa järjestäytymistä tietynlaisiksi rakenteiksi energiaminimiperiaatteiden mukaan? Entä miksi RNA-maailman selitys on mielestänne huono, kun RNA-molekyyli toimii nykyäänkin soluissa sekä informaation sisältäjänä ja välittäjänä, katalyyttinä ja rakenneosana?

ML: Elämän syntyä on mahdollista tarkastella kahdesta eri suunnasta: 1) mihin elämän syntyä jäljittelevät kokeet ovat päätyneet ja 2) millainen on yksinkertaisin tunnettu solu. Kuilu näiden kahden välillä on periaatteellinen ja valtava. Elävän solun kohdalla voimme puhua kahdesta eri tasosta: rakennetaso ja informaatiotaso. Kaikki elämän syntyä jäljittelevät kokeet pyrkivät selittämään lähinnä rakennetasoa eli mistä ja miten solun komponenttien rakennuspalikat olisivat saattaneet muodostua. Informaatiotasoa eli miten rakennuspalikoista olisi syntynyt älykkäitä, informaatiota sisältäviä ja toiminnallisia molekyylejä ei näillä kokeilla edes pyritä lähestymään. RNA-maailma on sekä kemiallisesti että erityisesti informaation näkökulmasta kuolleena syntynyt ajatusleikki. Olen vuosia tutkinut erästä RNA:n keskeistä molekyyliä riboosi-sokeria. Sen synteesi on hankala, se hajoaa nopeasti ja reagoi herkästi esimerkiksi aminohappojen kanssa. On hyvin vaikea kuvitella olosuhteita, joissa RNA:n synteesi pääsisi edes alkuun.

Elämän ja sen synnyn ihmeellisyydestä heititte eräänlaisen laskelman, jonka mukaan solun syntytodennäköisyys on 1044000. Luku on laskettu sen perusteella, että kaikki solussa olevat atomit järjestäytyivät sattumalta paikoilleen. Mutta eihän kukaan – paitsi kaiketi kreationistit – ole esittänyt, että solu noin vain ilmestyy tyhjästä olemassa olevaksi. Sama koskee proteiineja. Miksi jätätte kokonaan väliin yli kahden miljardin vuoden kemiallisen evoluution maapallon syntymisen jälkeen ja keskitytte vain nykyelämän monimutkaisuuteen? Entä miksi jätitte mainitsematta pelkistävän alkumaan olosuhteet? Miten selitätte molekulaarisen hapen olemassaolon ilman alkusyntyä ja evoluutiota?

ML: Elämän synnyn ongelma on informaatio-ongelma, kuten jo edelle totesin. Miljardit vuodet ja pelkistävät olosuhteet eivät tätä ongelmaa ratkaise. On totta että esimerkiksi aminohappoja syntyy vain pelkistävissä olosuhteissa mutta ilman ohjausta syntynyt seos on raseeminen ja hyödytön proteiinien valmistamiseen. Maapallon vanhimmista kerrostumista tehtyjen löytöjen perusteella elämän synnylle ei suinkaan ole ollut aikaa miljardeja vuosia. Oksidimineraalien perusteella happea on saattanut olla aina maapallolla; alkusynnyllä ei asian kanssa ole mitään tekemistä.

Vertasitte alkusyntyä elämän syntymiseen spontaanisti sardiinipurkkiin. Koska sitä ei tapahdu, teitte johtopäätöksen, ettei alkusyntyäkään voi tapahtua. Onko johtopäätös mielestänne tosiaan oikeutettu? Katsotteko alkumaan olosuhteiden vastaavan sardiinipurkkia?

ML: Alkumaan olosuhteita ei kukaan tiedä, mutta sardiinipurkkivertaus toimii siinä mielessä hyvin, että siinä on kaikki tarvittavat rakennuspalikat ja jopa informaatiota sisältävät polymeerit valmiina. Lisäksi purkkiin voidaan johtaa energiaa ja ilmakehäkin on pelkistävä. Edullisista olosuhteista huolimatta elämää ei synny vaan päinvastainen prosessi kohti energiaminimiä eli hajoaminen etenee. Elämä syntyy aina vain elämästä ja tässä suhteessa kokeellinen havaintoaineisto on vakuuttava.

Luennossanne toistui useita kertoja käsite ”monimutkaisuus”. Miksi monimutkaisuus itsessään on argumentti minkään puolesta? Esim. kelloseppävertaus (monimutkaisella esineellä täytyy olla tekijänsä) on huono, koska a) me tiedämme jo kellon suunnitelluksi laitteeksi ja b) meidän pitäisi voida havainnoida useita maailmankaikkeuksien syntyprosesseja, jotta voisimme varmasti sanoa omamme olevan ”hienosäädetty” elämälle.

ML: Kelloseppä-vertaus hylättiin aikanaan biologiaan sopimattomana, mutta tutkimus on osoittanut, että juuri biologiaan se sopii hyvin. Solu on täynnä käsittämättömän mutkikkaita biokoneita joiden alkuperälle naturalismi ei anna selitystä. Juuri näiden havaintojen äärellä edesmennyt filosofi Antony Flew luopui ateismistaan. Kristitty tietää Jumalan luoneen biologisen maailman joten kelloseppävertaus sopii hyvin.

Hyökkäsitte ankarasti nykyistä tiedemaailmaa vastaan vertaamalla tiedettä Troijan puuhevoseen: Että tiede on auktoriteetti, jonka suojassa ujutetaan ihmisten mieliin materialistista maailmankatsomusta. Väitteenne perustelut olivat lievästi sanoen kummallisia. Sanoitte mm. että vallitsevia tieteellisiä menetelmiä pidetään erehtymättöminä ja että tieteen kautta sanotaan löydettävän vastaus kaikkiin kysymyksiin. Eikö tämä ole kuitenkin puhdasta olkiukkoja vastaan taistelemista? Väittääkö joku muka tosissaan tieteellisten menetelmien olevan erehtymättömiä?

ML: Naturalismiin on sisäänrakennettuna ajatus luonnontieteestä parhaana tai jopa ainoana polkuna totuuden löytämiseen. Tämä johtaa usein pelkistävään fysikalistiseen näkemykseen, jossa ihmisen tietoisuus, tahdon vapaus, järjellinen ajattelu ja arvot pelkistyvät aineellisiin prosesseihin. Tällainen tieteisusko ei ole luonteeltaan tieteellistä, vaan maailmankatsomuksellista ja jopa uskonnollista. Tieteisuskon perustelu sillä, että tiede pyrkii olemaan itseään korjaavaa, on sisäisesti ristiriitaista, koska itseään korjaavuus ei toteudu, kun vaihtoehtoiset todellisuuskäsitykset on suljettu keskustelun ulkopuolelle mielivaltaisella tieteen rajojen määrittelyllä. Itseään korjaavuus toimii kokeellisen luonnontieteen piirissä silloin, kun kokeet ja havainnot voidaan toistaa ja havainnoille annetut tulkinnat alistetaan kritiikille. Keskustelu ilmastonmuutoksesta tai maitorasvojen terveydellisistä vaikutuksista osoittaa miten hankalaa on erilaisten koulukuntien välinen keskustelu jopa havaintoihin perustuvan luonnontieteenkin alueella.

Jo yli 100 vuotta ihminen on pyrkinyt ratkaisemaan elämän synnyn arvoituksen. Sanoitte että kaikkea on jo kokeiltu, vaihtoehdot alkavat olla vähissä. Vertasitte elämän syntyselityksiä saareen, joka on muuten tutkittu läpikotaisin, mutta jonka yksi osa on aidattu ja jolle ei saa mennä, koska naturalistis-materialistinen tiede jollakin lailla kieltää kyseisen (ilmeisesti ei-materialistisen) alueen tutkimisen. Tämä asia on toki yksinkertaista esittää näin, kun jokainen voi kuvitella mielessään saaren ja sille aidatun alueen. Mutta mikä ja missä tämä aidattu alue käytännössä on? Missä on se tutkimuskohde, jota meidän pitäisi tutkia, ja miten sitä pitäisi tutkia? Mitkä olisivat ne käytännön toimenpiteet, jotka pitäisi tehdä, jotta voisimme nähdä, että kyseinen alue on ylipäätään olemassa ja jotta voisimme tutkia sitä?

ML: Kysymys palaa maailmamme kolmanteen peruselementtiin eli informaatioon. Biologinen informaatio viittaa yksiselitteisesti informaation lähteeseen. Tämä on se kielletty alue, jonka tieteisuskoinen naturalismi haluaa sulkea keskustelun ulkopuolelle. Tiede ei toki suoranaisesti voi tutkia luojaa: häntä ei voida laittaa koeputkeen. Luojan suhde luomakuntaan on sama kuin kellontekijän suhde kelloon; luonnon tutkiminen on kellon rakenteen ja toiminnan tutkimista.

Elämän synnyn kysymys on kieltämättä vaikea, eikä siihen tiedetä vastausta. Teorioita on joitain, vähän parempia ja vähän huonompia. Tarkoittaako tämä siis sitä, että kaikki väitteet olisivat yhtä päteviä? Eikö jokainen väite pitäisi perustella, ja argumentti vastapuolen väitettä vastaan ei ole argumentti oman väitteen puolesta?

ML: Elämän synnyn arvoitus on pohjimmiltaan yksinkertainen: mistä on tullut se suunnaton informaation määrä joka tarvitaan biologisen maailman toimintojen ylläpitämiseen. Albert Einstein totesi että "ongelmia ei voi ratkaista siinä viitekehyksessä, jossa ongelma syntyi". Elämän synnyn ongelmaksi on tutkimuksen kautta paljastunut informaation alkuperä jota naturalistinen viitekehys ei näyttäisi olevan kykenevä ratkaisemaan.

Naturalistisesta metodologiasta

Kritisoitte erityisesti tieteessä käytettyä naturalistista metodologiaa. Mikä sitten olisi sen vaihtoehto? Tieteellisten julkaisujenne perusteella oma tutkimustyönne on perustunut pelkästään naturalistiselle metodologialle. Miksi ette ole kokeillut mitään vaihtoehtoista, ei-naturalistista tai ei-materialistista menetelmää? Jos olette, kertoisitteko minkälaista ja millaisia tutkimustuloksia olette sen avulla saaneet?

ML: Haluan tehdä eron naturalismin (jota kritisoin sen aggressiivisen ja uskonnollisen luonteen vuoksi) ja kokeellisen tutkimusotteen välillä. Olette aivan oikeassa siinä, että laboratoriossa teen kokeellista tutkimusta. Usein keskustelussa tehdään se virhe, että kokeellinen tutkimus samastetaan naturalistiseen metodologiaan. Dogmaattinen naturalismi on ristiriidassa kokeellisen tutkimusotteen kanssa, joka edellyttää avoimuutta uusille tosiasioille ja uusille teorioille. Naturalismin vaihtoehto on dialoginen pluralismi, jonka mukaan erilaiset kokonaisvaltaiset lähestymistavat kilpailevat toistensa kanssa. Lähtökohtaoletukset tuodaan avoimesti esille, niin että tulee mahdolliseksi arvioida niiden selitysvoimaa. Olen aina ollut avoin oman lähtökohtani eli kristillisen vakaumukseni suhteen. Kriitikkoni paljastavat harvoin omaa naturalistista perususkomustaan. Joskus he eivät näytä edes olevan siitä tietoisia. Naturalismi on keinotekoinen yritys rajata lähestymisvaihtoehtoja ja johtaa usein virheellisiin tuloksiin. Hyviä esimerkkejä ovat puheet ns. roska-DNAsta, ja ihmiskehon huonosta suunnittelusta.

Vai voisiko olla niin, että naturalismin vahva ote nykyisessä tieteessä johtuu yksinkertaisesti siitä, että naturalismi toimii? Koska mitään henkisiä energioita, hengellisiä ulottuvuuksia tai muuta vastaavaa ei ole löytynyt, miksi naturalismista ja materialismista pitäisi tieteessä luopua?

ML: Ateistien ja agnostikkojen ei tarvitse luopua naturalismista ja materialismista. Dialogisen pluralismin mukaan naturalismi ja materialismi tarjoavat yhden mahdollisen perustan tulkita tieteen paljastamia tosiasioita. On kuitenkin luovuttava materialismin ja naturalismin yksinvallasta, koska tämä johtaa tieteen itsekriittisyyden heikentymiseen. Naturalistien tulisi uskaltaa asettaa omat perusvakaumuksensa tosiasioiden testattavaksi.

Puhuitte myös paljon siitä, että kaikki näyttää suunnitellulta, ja että meidän ei pitäisi taistella tätä ajatusta vastaan. Jos tiedemiehet nyt toteaisivat, että elämä, maailmankaikkeus ynnä muu tosiaan näyttää suunnitellulta ja mahdollisesti jopa on suunniteltua, mitä tämä muuttaisi? Eikö tieteellinen metodi pitäisi aina olla kaikista oletuksista vapaa? Mikäli koetilanne on asetettu oikein, eivät tutkijan omat ennakkoluulot vaikuta kokeen tulokseen. Onko sillä siis väliä mitä tiedemiehet ajattelevat kokeita tehdessään?

ML: Kokeellisen luonnontieteen vallankumous perustui vakaumukseen, että maailmankaikkeus on älykkään ja persoonallisen Jumalan luomusta. Tämän tosiasian ovat tuoneet esille useat tieteen historioitsijat kuten Peter Harrison ja Floris H. Cohen. Kysymys on siitä, että uskoa järjen ja havaintojen luotettavuuteen ei ole mahdollista perustella naturalismin pohjalta, niin että naturalismi johtaa vähitellen postmodernistiseen irrationalismiin, kuten voimme havaita. Kokeellinenkin tutkimus toimii aina tietynlaisten teoreettisten oletusten pohjalta. Erilaiset kokonaisvaltaiset oletukset vaikuttavat tosiasioiden tulkintaan. Lähtökohtaoletuksien paremmuutta voidaan arvioida niiden selitysvoiman perusteella.

Kun peräänkuulutatte uutta näkemystä tieteellisiin tutkimusmenetelmiin, mitä tarkkaan ottaen tarkoitatte sillä? Luomisoppiako? Mutta sehän ei ainakaan olisi mitään uutta, vaan vanhaan ja huonoksi havaittuun palaamista.

ML: Kuten jo totesin, usko järjen ja havaintojen luotettavuuteen sekä siihen, että luontoa voidaan ymmärtää ihmisen matematiikan pohjalta, perustuu uskoon, että maailmankaikkeus on Jumalan luomusta. Teistisen lähtökohdan pohjalta on mielekästä odottaa, että maailmankaikkeudesta löytyy matemaattisesti ymmärrettävää järjestystä. Palataanpa käyttämäänne kellovertaukseen. Naturalisti tutkii kellon mekanismeja ja rakennekomponenttien kemiaa ja purkaa kellon yhä pienempiin osiin. Yksittäisten rakennekomponenttien merkitystä ei kuitenkaan ymmärretä oikein, jollei niitä suhteuteta siihen tosiasiaan, että yksittäiset osaset suhteutuvat toisiinsa älykkään suunnitelman mukaisesti. Samalla tavalla elävät organismit ovat monimutkaisia informaatiota käsitteleviä järjestelmiä, jotka voidaan parhaiten selittää älykkäillä syillä.

Ystävällisin terveisin:
Denis Galkin
Tomi Vainio
Vesa Tenhunen

Kysymyksistä kiittäen:
Matti Leisola

 
 
 
25.12.10