Sattuman satoa?

Opettaja-lehdessä 16/2005 professori Liselotte Sundström sanoo että: "Evoluutio ei enää ole teorian tasolla, vaan tieteellinen tosiasia kuten painovoima." Lausunto on ihan osuva, mutta ei sillä tavalla kuin professori Sundström on tarkoittanut. Se ei voisi olla enempää pielessä. Evoluutio on sekä ilmiönä että teoriana mahdollisimman kaukana painovoimasta. Painovoimateorian mukaan maa vetää kappaleita puoleensa. Jokainen meistä voi muutamassa sekunnissa todeta tämän pudottamalla esineitä ja katsomalla mihin suuntaan ne putoavat.

Mutta miten on evoluution laita? Riittääkö ihmisikä evoluution perusväittämän, lajin muuttumisen toiseksi, toteamiseksi? Entäpä jos painovoima toimisi kuten evoluutio toimii? Elämämme tällä rakkaalla planeetalla olisi ainakin hyvin mielenkiintoista. Käytännössä me leijuisimme koko ajan, koska painovoiman aiheuttama putoaminen olisi niin hidasta, että jopa sen vaikutussuunnan määrittäminen olisi vaikeaa.

Painovoiman kannattajat väittäisivät kuitenkin painovoiman vetävän meitä kohti maata tai kohti taivasta. Selityksiin kuuluisi toki myös leijumisvaihtoehto. Painovoiman olemassaoloa todisteltaisiin mm. maasta löytyvillä esineillä, joiden perusteellä väitettäisiin, että niiden on täytynyt joskus pudota! Leijuvia ihmisiä, jotka epäilisivät painovoiman olemassaoloa pidettäisiin tärähtäneinä tai vähintääkin herkkäuskoisina. Tätä herkkäuskoisuutta todisteltaisiin jopa tieteellisillä tutkimuksilla. Ja fyysikoilla riittäisi työsarkaa yhä uusien todisteiden etsimisessä, varsinkin kun jotkut painovoiman leijuvat todisteet osoittautuisivat väärennöksiksi tai muuten epäilyttäviksi. Tämä ei kuitenkaan häiritsisi tiedeyhteisöä, joka varsin yhtenäisenä olisi näiden leijuvien todisteiden takana. Vain muutama hörhöksi leimattu tutkija epäilisi asian todenperäisyyttä, koska heillä olisi jostain ihmeellisestä syystä varsin toisenlainen käsitys painovoimasta.

Tarkastellaanpa vielä tämän tekstin evoluutioprosessia. Vallitsevan tieteellisen käsityksen mukaan se koostuu tarkoituksettomista prosesseista, joita ovat abiogeneesi eli kuolleen materian itseorganisoituminen eläväksi ja evoluutio, sekä tarkoituksellisesta prosessista, joka on tekstin kirjoittaminen. Tarkoituksettomien prosessien tuloksena syntyi biologinen kokonaisuus, jota voimme kutsua tässä älykkääksi kirjoituskoneeksi. Tämä älykäs kirjoituskone saattoi sitten tämän tekstin evoluutioprosessin päätökseen suorittamalla tekstin varsinaisen kirjoitustyön.

Oleellista on huomata, että ennenkuin tämän tekstin evoluutioprosessi päättyi, se muuttui tarkoituksettomasta tarkoitukselliseksi. Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä tämä teksti ei olisi voinut syntyä tarkoituksettoman prosessin tuloksena. Mikäli älykäs kirjoituskone olisi laittanut naapurin pitkäkarvaisen kissan kulkemaan tietokoneensa näppäimistöllä, olisi syntyneen tekstin informaatiosisältö ollut hyvin matala.

Mutta miksi prosessi vaihtui tarkoituksettomasta tarkoitukselliseksi? Älykäs kirjoituskone ei tehnyt sitä tietoisesti ajatellen, että nytpä muutan tämän tekstin evoluutioprosessin tarkoitukselliseksi. Ja kuitenkin prosessin perusluonne muuttui?! Tässä vaiheessa herää myös toinen kysymys. Jos kerran älykkään kirjoituskoneen tuottaman tekstin luomiseen tarvitaan tarkoituksellinen prosessi (koneen tuottaman tekstin täsmennetyn informaatiosisällön vuoksi), niin miten on mahdollista että älykäs kirjoituskone on syntynyt tarkoituksettoman prosessin tuloksena? Eikö älykkään kirjoituskoneen tuottaminen sisällä paljon enemmän täsmennettyä informaatiota, kuin koneen kirjoittama teksti? Voiko siis sekä tarkoitukseton että tarkoituksellinen prosessi tuottaa täsmennettyä informaatiota?

Kuvitellaanpa että tämä älykäs kirjoituskone osaakin itse valmistaa älykkään kirjoituskoneen. Ei tosin niin hienoa kuin alkuperäinen, mutta ns. karvalakkimallin, joka kuitenkin kykenee tuottamaan järjellistä tekstiä. Tarkastellaanpa nyt tämän uuden kirjoituskoneen tuottaman tekstin evoluutioprosessia. Huomaamme, että tämänkin tekstin evoluutioprosessi muuttuu tarkoituksettomasta tarkoitukselliseksi täsmälleen samassa vaiheessa kuin alkuperäisen kirjoituskoneen. Tämä on mielenkintoinen havainto. Mikä on se tekijä, joka määrää tämän prosessin luonteen vaihtumisen kohdan? Onko meillä jotain empiiristä aineistoa, joka auttaisi meitä tämän arvoituksen ratkaisussa?

Tässä vaiheessa herkkäuskoisen polttoroviolle joutavan kerettiläisen on pakko tehdä vielä yksi retorinen kysymys: voisiko olla niin että näiden tekstien evoluutioprosessi ei olekaan muuttunut tarkoituksettomasta tarkoitukselliseksi, vaan on ollut tarkoituksellinen alusta alkaen? Ei, eihän se ole edes mahdollista!

 
 
 
09.05.07