Ilmestyskirja ja lopun aika

Ajatuksia tulkinnoista.

Onko jokin tapa tulkita Ilmestyskirjaa ja muita lopun aikaa koskevia Raamatun ennustuksia oikea ja muut vääriä? Voidaanko niitä asettaa johonkin 'paremmuusjärjestykseen' vai ovatko kaikki yhtä oikeassa tai yhtä väärässä?

 
 

Objektiivisen vastauksen antaminen tähän lienee mahdotonta. Ainakin se vaatisi tällaisen 'pintaraapaisun' sijaan vuosien perusteellista perehtymistä eri tulkintojen takana oleviin perusteluihin ja niihin liittyviin muihin uskonkäsityksiin. Uskoon pohjautuvia vastauksia voidaan tietysti antaa, ja on annettukin. Ilmestyskirjasta on laadittu satoja eksegeettisiä tutkielmia; suomeksikin suuri joukko. Lisäksi on lukemattomia vähemmän tieteellisiä, erilaisista raamattunäkemyksistä lähteviä selitysteoksia, joiden kirjoittajat katsovat käsitystensä olevan ainoa totuus tai ainakin lähempänä sitä kuin muut. Jokaisella on tietysti oikeus esittää omia näkemyksiään.

Millä eri käsitysten 'paremmuutta' sitten mitattaisiin? Perimmäinen mittari on tietenkin itse Raamattu, joten yksinkertainen sääntö olisi, että tulkinta on sitä oikeampi, mitä uskollisemmin se pitäytyy Raamattuun. Paradoksaalisesti juuri tässä on suuri ongelma kuvakieltä käyttävän apokalyptisen ilmestyskirjallisuuden kohdalla. Koska tekstiä ei voi ottaa kovin kirjaimellisesti, ei voi myöskään olla varma tulkinnan raamatullisuudesta. Tulkinta joudutaan siten tekemään Raamatun ilmoitusta koskevan kokonaisnäkemyksen pohjalta, jolloin tulevat esiin siinä olevat, tulkintaan vaikuttavat näkemyserot.

Kaikesta huolimatta tulkinnassa lienee myös lupa käyttää ns. talonpoikaisjärkeä. Sen perusteella voi todeta, että ainakin mormonien ja Steinerin jalanjäljissä kulkevien teologien tulkinnat etääntyvät niin kauas Raamatusta, ettei niitä voi ottaa vakavasti jos Raamattua käytetään mittarina. Mutta myös muissa tulkinnoissa on maallikon silmiin pistäviä heikkouksia, toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Niiden arviointi on tietysti aina subjektiivista, joku toinen voi nähdä asiat eri vinkkelistä.

Luterilaisissa lopunajan tulkinnoissa on tiettyä epämääräisyyttä. Niinpä esim. käsitteet taivas, uusi maa ja paratiisi näyttävät merkitsevän niissä lähes samaa. Saatana ymmärretään pelkkänä pahuuden personoitumana, mikä vie pohjan koko Ilmestyskirjan ennustuksilta. Ellei ole persoonallista Saatanaa, onko enää perusteita persoonallisen Jumalankaan olemassaololle? Lopulta siis Ilm. kuvaukset merkitsisivät vain (inhimillisen) hyvän ja pahan välistä taistelua. Jos näin olisi, ei taitaisi olla juurikaan toivoa hyvän voitosta tässä maailmassa! Toisaalta 'raamatullisemmat' luterilaiset selittäjät pitävät kiinni siitä, että 'kadotus' merkitsee ikuista ja tietoista, (henkistä) tuskaa aiheuttavaa eroa Jumalasta. Näin Jumalasta tehdään tunteeton tyranni, mikä ei oikein sovi yhteen sen kanssa että "Jumala on rakkaus".
  Vallitseva 'kirkollinen' tulkinta, jonka mukaan Ilmestyskirjan sanoma on lähinnä omaa aikaansa kuvaavaa peitekieltä ja tarkoitettu seurakunnan vahvistukseksi, tuntuu unohtavan sen, että tapahtumiin liittyi myös lupaus Jeesuksen paluusta. Vaikka 'pedot', 'pedon kuvat' ja monet muut ilmestyksen yksityiskohdat voidaan sanoa jossain määrin toteutuneen jo ilmestystapahtuman aikoihin, ne on ymmärtääkseni nähtävä vain esitäyttymyksinä. Miksi Jeesus olisi antanut Johannekselle vain hänen omaa aikaansa koskevan ilmestyksen? Sen ajan tapahtumat olivat nähtävissä muutenkin. Tällainen tulkinta itse asiassa kieltää ilmestyksen todellisuuden ja näkee sen lähinnä Johanneksen oman hurmoshengen tuotteena.

SLEY:n Raamattuoppaassa esitetty käsitys, jonka mukaan tuhatvuotinen valtakunta on taivaassa ja ensimmäinen ylösnousemus tapahtuu jokaisen kohdalla hänen kuollessaan, tuntuu kovasti kaukaa haetulta. Tämä valtakunta olisi siten kestänyt jo lähes kaksituhatta vuotta. Kun Ilmestyskirjan muu sisältö yritetään sovittaa tämän kanssa yhteensopivaksi, joudutaan täysin mielivaltaiselle alueelle. Ei tunnu uskottavalta, että Ilm. kuvaama ahdistuksen aika tarkoittaisi kristityn omaa elämää. Miksi sitä varten olisi tarvittu erityistä jumalallista ilmestystä, kun se käy ilmi jo UT:n muusta sisällöstä?

Adventistien selityksissä pistää silmään oikean lepopäivän merkityksen korostaminen (mikä tosin ei selvästi tule esiin näillä sivuilla olevasta tiivistelmästä). Väärän uskonnon päätuntomerkiksi asetetaan sunnuntain vietto lepopäivänä lauantain asemesta. Sapatti oli kuitenkin osa lakiliittoa, emmekä ole enää lain vaan armon alla. Vaikkakin voidaan pohtia sitä, oliko sapattikäsky voimassa jo ennen lakiliittoa , kannattanee myös muistaa, ettei Jeesus eivätkä apostolit erityisesti korostaneet sapatin vieton tärkeyttä, pikemminkin päinvastoin. Jos sapatti olisi olennainen, kristillisyyttä mittaava tekijä, olisi luullut heidän tuoneen sen selvästi esiin. Hieman oudolta vaikuttaa myös käsitys uskovien ylöstempaamisesta ja tulemisesta takaisin maan päälle tuhatvuotiskauden jälkeen! (Tämä käsitys ei tosin ole yksin adventistien 'omaisuutta'.)

Jehovan todistajienkaan käsitykset eivät kaikilta osin ole vakuuttavia. Väite 'pakanain aikojen' päättymisestä 1914 perustuu selvästikin virheelliseen ajanlaskuun. Lukuisat historialliset faktat osoittavat tämän vuosiluvun määrityksen alkukohtana pidetyn Jerusalemin temppelin hävityksen tapahtuneen vasta v. 587 eKr. eikä vuonna 607 eKr. Näin ollen Danielin 7 aikaa eli 2520 vuotta päättyisivät vasta vuonna 1934 ja kaikki vuoteen 1914 sidotut ajankohdat (kuten 2300 iltaa ja aamua ja kaksi säkkipukuista todistajaa) olisivat vastaavasti pielessä. Hieman kaukaa haetulta vaikuttaa myös Ilmestyskirjan vitsausten ymmärtäminen lähes yksinomaan todistajien oman toiminnan seurauksilmiöiksi, vaikka jotkut saattavatkin kokea heidän ovelta-ovelle julistustyönsä vitsauksena. Entä mitä on ajateltava siitä, että tiettyjen konventtien ym. - todistajien omaan toimintaan liittyvien - tapahtumien päivämääriä pidetään profetioiden toteutumisajankohtina?

Jeesuksen näkymätöntä läsnäoloa perustellaan mm. sillä, että koska ihminen ei kestä nähdä 'Jumalan kasvoja' eli hänen todellista olemustaan kuolematta, hän ei kestä myöskään nähdä taivaalliseen kirkkauteen korotettua Jeesusta (1 Moos. 33:20). Tämä on varmaan totta, mutta se ei välttämättä merkitse sitä, ettei itse Jeesuksen paluuseen liittyvä ilmestystapahtuma olisi näkyvä. Israelilaiset näkivät Jumalan kirkkauden enkelien välityksellä, Johanneskin sai ilmestyksensä enkelin välityksellä. Nämä tapahtumat olivat kirjaimellisesti ja selvästi näkyviä. Ylösnousemukseen ja sen jälkeiseen aikaan liittyvät JT:n tulkinnat sen sijaan saattavat olla jopa muita tulkintoja paremmin perusteltuja.

Yleiskristillisissä tulkinnoissa on osaksi samoja heikkouksia kuin luterilaisissakin. Ylösnousemuksen jälkeinen taivas ja maa ovat käsitteinä epäselviä ja kadotus nähdään useimmiten iankaikkisena vaivan paikkana. Saatanaa ja hänen enkeleitään kuitenkin pidetään todellisena, joten Ilmestyskirjan kuvaamat tapahtumatkin nähdään konkreettisina, pian tapahtuvina asioina. Heikkouksia löytyy myös aikalaskelmista. Onko esim. 70 vuosiviikkoa laskettaessa perusteltua sanoa 'kellon pysähtyneen' Jeesuksen aikana kahdeksi vuosituhanneksi ja alkaneen tikittää taas uudestaan nyt lopun aikana? Profetioiden toteutuminen useammassa tasossa, esitäyttymyksissä ja lopullisissa täyttymyksissä, kuten jotkut ymmärtävät, poistaisi tarpeen turvautua tällaisiin väkinäisiin selityksiin.
  Eräs yleiskristillisten ja karismaattisten suuntien painottama seikka on käsitys nykyisen Israelin valtion ja Jerusalemin alueen ratkaisevasta merkityksestä lopputapahtumien näyttämönä. Vaikka tämä ei ole täysin poissuljettu ajatus, monet seikat näyttävät puhuvan sitä vastaan. Vain murto-osa juutalaisista asuu Israelissa, ja heistäkin suuri osa lienee sukujuuriltaan muita kuin juutalaisia. Se ei myöskään oikein synkkaa yhteen sen kanssa että UT:n mukaan todellisen Israelin muodostavat "lupauksen lapset" ja "sydämeltään ympärileikatut" (Room. 2:28,29; 9:6-9).

Sanoma -julkaisussa esitetty tulkinta pyrkii olemaan hyvin raamatullinen, mutta jättää silti eräitä kysymyksiä avoimiksi. Voidaan esim. kysyä, viittaavatko VT:sta osoitetut raamatunkohdat koko maapallon autioittamiseen vaiko Israelin 70 -vuotiseen autioittamiseen? Tulkinta osoittaa kuitenkin, että nykyään on on olemassa itsenäisesti ajattelevia ihmisiä, joiden pyrkimyksenä on löytää väärentämättömänä se totuus, mikä Raamatussa on ilmoitettu.

Ajatuksia herättävin tässä sarjassa esitellyistä teksteistä on varmaankin Watch Unto Prayer-sivuston laaja kirjoitelma Ilmestyskirjan profetioiden vääristä ja harhauttavista täyttymyksistä. Tuomalla esiin hyvin konkreettisia esimerkkejä erilaisista suunnitelluista ja jo käynnissä olevista kristillisen ajattelun korvikkeiksi tarkoitetuista projekteista, se haastaa meidät tarkkailemaan maailman tapahtumia täysin uudesta näkökulmasta.

Ilmestyskirjan ymmärtämisestä.

Miten Ilmestyskirjaa sitten tulisi lähestyä? Mitä seikkoja pitäisi ottaa huomioon? Jokaisella on tietysti tästä omia käsityksiä, mutta niiden lisäksi kannattanee pitää mielessä ainakin seuraavat eräästä STI:n luennosta lainatut seikat:

"Vaikka Ilm:n ensimmäiset kuulijat tietyiltä osin ymmärsivät sitä paremmin kuin mikään myöhempi lukijapolvi, hekään eivät käsittäneet läheskään kaikkea. Tietyssä mielessä he ymmärsivät myös vähemmän kuin myöhemmät polvet, koska nämä ovat kokeneet maailman ja kirkon vaiheista enemmän kuin alkukirkko."
  "Meillä kaksi maailmansotaa kokeneilla ja ydinaseitten keskellä ja ympäristön saastumisen alaisina elävillä on paljon paremmat edellytykset ymmärtää Ilm:a kuin millään aikaisemmalla sukupolvella. Mekään emme kuitenkaan ymmärrä kaikkea - ainakaan vielä. "
  "Ilmeisesti Ilm. avautuu varsinaisesti vasta niille kristityille, jotka elävät viimeisen pedon ja viimeisen Babylon-porton aikana, kun loppu todella tulee, Jeesus palaa ja kaikki täyttyy. Tästäkään syystä kukaan ei tähän mennessä ole ymmärtänyt eikä ole voinut tulkita Ilm:a täysin oikein. Useat selittäjät ovat sen nöyrästi tunnustaneetkin. Tämä tunnustus on perusedellytys sille, että teoksesta voisi sanoa edes jotain oikeaa." (Suomen Teologisen Instituutin luentoja)

Vittorio Messori kirjoittaa teoksessaan 'Jeesus Nasaretilaisen arvoitus':

"On jo korkea aika laatia ...inventaario. On erotettava rehellisesti ja rohkeasti se, mitä tiedetään, ja se, mitä uskotaan. Jos tämä yritys tänään on vähemmän mahdoton kuin aikaisemmin, uskovat ovat siitä kiitollisuudenvelassa myös (tai ehkä ennenkaikkea) niille tutkijoille joiden johtopäätöksiä usko ei silti voi hyväksyä."

Kiitollisuudenvelalla hän viittaa siihen, että erilaiset kristinuskon alkuperää tutkivat koulukunnat, huolimatta siitä, että ovat yhdessä vastustaneet "herkkäuskoisia", ovat kuitenkin kumotessaan toistensa käsityksiä, itse asiassa edesauttaneet Raamatun asiaa. Harhakäsityksiä on oikaistu ja Raamatun luotettavuus on vain vahvistunut. Ehkä hiukan samoin voisi ajatella, että Ilmestyskirjan monet erilaiset tulkinnat (yhdessä lisääntyvän tiedon kanssa) koituvat lopulta hyödyksi sen paremmalle ymmärtämiselle.

*************************

Päiv. 08.11.2007