Ylösnousemus

 

  Tämä teksti perustuu pääosin sivustolla www.tomorrowsworld.org olevaan kirjoitukseen: "Understanding the resurrection."

-------------------------------------------

  Useimmilla uskonnollisilla ihmisillä on jonkinlainen näkemys taivaasta autuaitten määränpäänä ja toisaalta helvetistä, missä uskottomat joutuvat kärsimään tuskaa. Monet myös uskovat, että että kaikki "väärän uskonnon" harjoittajat joutuvat viettämään helvetissä ikuisuuden? Onko asia todella näin? Mitä sanoo Raamattu?

  Eri kulttuureissa on kautta aikain ollut omat uskomuksensa siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Useimmissa elämän on uskottu jossain muodossa jatkuvan vielä kuoleman jälkeen.
  Poikkeuksen muodostavat juutalaiset. He ovat ottaneet kirjaimellisesti sen, mitä Jumala sanoi Aadamille: "Maasta sinä olet ... ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." He eivät ole monien muiden kansojen tavoin säilöneet vainajiaan siinä toivossa, että niiden sielut säilyisivät elossa.
  Job esitti retoorisen kysymyksen: "Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?" (Job 14:14). Job tiesi, että Jumala voisi halutessaan kutsua hänet esiin haudasta. Ja itse asiassa tämä onkin kuolleitten ainoa toivo, kuten Raamattu osoittaa.

Sielun kuolemattomuus epäraamatullinen

  Useimmissa uskonsuunnissa ajatellaan, että taivas on oikeamielisten tuleva paikka ja että sen vastakohtana on olemassa väärille varattu helvetti. Lisäksi monet uskovat sen yleisen protestanttisen käsityksen, minkä mukaan nekin miljoonat, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, joutuvat kiemurtelemaan ikuisesti helvetin tulessa. He päättelevät, että jos Jeesus on ainoa tie taivaaseen, silloin kaikki, jotka eivät tiedä hänestä, joutuvat helvettiin. Roomalaiskatoliset puolestaan uskovat, että kastamattomien lasten ja "hyvien" pakanoiden sielut joutuvat kuoleman jälkeen kiirastuleen, missä ne esirukousten avulla voivat puhdistua synneistään.

  Näiden käsitysten ongelmana on se, että ne ovat lähtöisin ihmisten kuvitelmista, eivät Raamatusta. Ne lähtevät siitä oletuksesta, että ihminen on perimmältään kuolematon ja että kuolemattoman sielun täytyy kuoleman jälkeen mennä jonnekin. Raamattu ei kuitenkaan missään kohdin opeta sielun kuolemattomuutta.

  Sieluksi käännetty heprean sana on 'nefesh'. Se esiintyy mm. 1 Moos. 2:7, missä kerrotaan, miten Jumala puhalsi Aadamiin elämän hengen ja teki hänestä elävän elävän sielun eli elävän olennon. On huomattava, että sanaa 'nefesh' käytetään myös eläinten yhteydessä, esim. 1 Moos. 1:20: "Ja Jumala sanoi: 'Viliskööt vedet eläviä olentoja ..' (nefesh)". Kalat eivät ole kuolemattomia, mikä osoittaa, ettei myöskään sanaan 'nefesh' liity mitään kuolematonta. Hes. 18:4 toteaakin: "Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava."

  UT:n puolella sielua vastaava kreikkalainen sana on 'psykhe'. Myöskään siihen ei liity mitään kuolematonta. Esim. Ilm. 8:9 sanotaan: "..kolmas osa luoduista, mitä meressä on ja joissa henki (psykhe) on, kuoli..". Ilm. 16:3 sanoo: "ja jokainen elävä olento (psykhe) kuoli, mitä meressä oli." Sielu siis merkitsee yksinkertaisesti elämää, niin ihmisten kuin eläintenkin kohdalla.

  Jeesus sanoi: "Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin." (Matt. 10:28) Jeesuksen mukaan siis myös sielu - eli ihmisen tuleva elämä - voidaan tuhota, mutta sen voi yksin Jumala tehdä. Siksi häntä tulee peljätä enemmän kuin ihmisiä, jotka voivat tappaa vain ruumiin.

Yllä olevassa kuvassa näemme kreikkalaisen alkutekstin alla olevasta sanatarkasta engl. käännöksestä, että kreikan sana 'psykhe', mikä suomalaisessa Raamatussa on käännetty 'sieluksi' on siinä käännetty sanalla 'life' eli elämä. Tämäkin osoittaa, että sanat 'sielu' ja 'elämä' ovat synonyymejä.

  Sana helvetti, mihin usein viitataan kun puhutaan kuoleman jälkeisestä elämästä, on suomalaisessa UT:ssa käännetty kreikan sanasta Gehenna. Sillä tarkoitettiin Jerusalemin ulkopuolella olevaa kaatopaikkaa, missä epäterveellisen mätänemisen ehkäisemiseksi paloi 'ikuinen tuli'. Se oli tarpeen, koska sinne vietiin myös kuolleita eläimiä ja jotkut köyhät jopa kuolleita omaisiaan. Näin siitä tuli sopiva vertauskuva, ei ikuisesta tuskasta jossain 'maan alla' vaan lopullisesta tuhosta.

  Raamattu siis osoittaa, että kuolevaisuus on ihmisen luonnollinen tila. Paavali korostaa kirjeessään Timoteukselle, että vain Jumala on kuolematon (1Tim. 6:16). Hän toteaa myös, että kuolemattomuuden ihminen voi saada vain ylösnousemuksen kautta (1Kor 15:53,54).
  Mutta jos ihmisellä ei ole kuolematonta sielua, mitä kuoleman jälkeen sitten tapahtuu?
  Raamattu vertaa kuolemaa uneen. Kuolleet ovat tiedottomassa tilassa, he eivät tiedä eivätkä tunne mitään, eivät edes ajattele. (Saarn. 9:5,10) Paavali kuvailee, miten uskossa kuolleet nousevat ylös yhdessä Jeesuksen kanssa ( 1 Tess. 4:14,15), ja profeetta Daniel edeltäkertoi, miten ".. monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen." (Dan. 12:2)

Parempi ylösnousemus

  Raamattu puhuu useammasta kuin yhdestä ylösnousemuksesta. Ilm. 20:6 sanotaan: "Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta."
  Paavali kuvailee, kuinka ensimmäisessä ylösnousemuksessa "..yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa ... kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme." (1 Kor. 15:52,53). Elossa olevat siis muuttuvat hetkessä kuolemattomiksi. Paavali toteaa myös, että "Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin." (1 Tess. 4:16)

  Tämä ensimmäinen ylösnousemus koskee vain niitä, jotka ovat läsnä Kristuksen toisen tulemisen aikaan (1 Kor 15:23). Heprealaiskirjeessä sitä sanotaan "paremmaksi ylösnousemukseksi" (Hebr. 11:35). Koska Jeesus elää, myös häneen uskovat voivat elää (Joh.14:19)

Toinen ylösnousemus

  Vain pieni vähemmistö ihmisistä on koskaan tullut tuntemaan Jeesuksen ja Isän ja uskomaan heihin. Mitä kaikille muille tapahtuu?
  Ilmestyskirjan mukaan "..Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet." (Ilm. 20:5). Se kertoo myös, miten kirjat avattiin ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan (jae 12). Miksi tämä oli tarpeen, kun ne, joiden nimet oli edeltäkäsin kirjoitettu Elämän Kirjaan nousivat ylös Kristuksen kanssa 1000 vuotta aiemmin? Jumala ei tarvitse muistiinpanoja tietääkseen, ettei ole tehty virheitä ja että joku olisi vahingossa jäänyt puuttumaan. Tämä kirjojen avaaminen ilmeisesti kuvaakin vain muiden tuohon aikaan elävien mahdollisuutta saada nimensä kirjoitetuksi tuohon kirjaan.

  Jeesus puhui erään kerran, että " Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta.." (Matt. 12:41,42). Hän totesi myös, että monet noista muinaisista ihmisistä katuisivat, jos olisivat nähneet hänen tekonsa ja kuulleet hänen julistuksensa (Matt. 11:21-23). Ovatko nuo ihmiset sitten kadotettuja, koska heillä ei ollut tätä mahdollisuutta?
  On syytä muistaa, että Jumala ei katso henkilöön, eikä hän ole puolueellinen ( Aikak. 19:7). Hän ei myöskään halua kenenkään tuhoutuvan, mutta jokaisen tulisi kuitenkin tehdä parannus (2 Pt. 3:9).

Profeetta Hesekiel näki näyssä täynnä luita olevan laakson, ja miten nämä luut sitten virkosivat eloon (Hes. 37. luku) . Tämä kuvasi sitä, mitä aikojen lopulla tapahtuu.
  1000 vuoden kuluttua Jeesuksen paluun jälkeen haudoissa olevat palautetaan fyysiseen elämään, jolloin he saavat tilaisuuden Jumalan tuntemiseen. Tämä ei ole toinen, vaan paremminkin ensimmäinen tilaisuus niille miljardeille ihmisille, jotka eivät olleet tietoisia Jumalan suunnitelmista tälle ajalle.
  Se tulee olemaan 100 vuotta kestävä tuomion aikakausi suurimmalle osalle ihmiskuntaa, kuten Jesaja ennustaa (Jes. 65:20). Tänä aikana hengellinen sokeus poistuu, Elämän Kirja avataan ja ylösnousseet tuomitaan tekojensa mukaan eli sen mukaan, miten he tuona aikana suhtautuvat saamaansa tietoon Jumalasta ja Jeesuksesta.

Kolmas ylösnousemus

  Entä mitä tapahtuu sitten tämän tuomion aikakauden lopulla, jolloin suurin osa ihmiskuntaa on palautettu fyysiseen elämään ja saanut ensi kertaa tilaisuuden tulla tuntemaan totuus? Olemme jo puhuneet niistä Kristukseen uskovista, jotka saavat ylösnousemuksen kuolemattomuuteen Hänen tullessaan ja nähneet miten ne, jotka tuolloin ovat hengellisesti sokeita (tietämättömiä), saavat ylösnousemuksessa vielä tilaisuuden tulla kirjoitetuksi elämän kirjaan. Mutta mitä tapahtuu niille, jotka tietoisesti torjuvat Jumalan tarjoaman pelastuksen?

  Pietari kirjoittaa: "Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä." (2 Piet. 2:21) Ja Paavali sanoo: " Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat." (Hepr. 10:26,27)

  Tämä tuomitseminen eroaa suuresti perinteisistä helvetin tuli -kuvitelmista, joita monet uskonoppineet meille tarjoilevat. Malakia 4:1 sanoo: "..heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa." Helvetin tuli polttaa poroksi ja tuhoaa kaikki siihen joutuneet. Ilm. 20:14 kuvaa tätä tuhoutumista tulisella järvellä: "Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi." Huomaa, että tuohon järveen heitetään paitsi Kuolema myös Tuonela eli itse helvetti!. 'Ikuisen kidutuksen' paikaksi uskottu helvetti siis lakkaa olemasta! Kun kuolemaa ei enää ole, ei tarvita Tuonelaakaan.

  Tuomion ajan lopulla ne, joiden nimeä ei ole kirjoitettu Elämän Kirjaan, heitetään tuohon 'tuliseen järveen' mikä polttaa heidät poroksi eli tuhoaa heidän olemassolonsa lopullisesti. Siten ne, jotka tuona tuomion aikana torjuivat pelastuksen, kohtaavat toisen eli lopullisen kuoleman.

  Pietari kuvaili tätä tulevan tuomion ajan päätöstapahtumaa sanoen: ".. silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat." (2 Piet. 3:10). Sen jälkeen seuraa 'uudet taivaat ja uusi maa' (jae 13) ja Uuden Jerusalemin laskeutuminen (Ilm. 21. luku). Sitten Jeesus jättää kaiken Isän haltuun "..jotta Jumala olisi kaikki kaikessa.." (1 Kor. 15:24)


Huomautus:
  Lähdeteksti on melko perinpohjainen ja Raamattuun pitäytyvä, mutta jättää silti vielä kysymyksiä avoimiksi. Siitä ei esim. käy ihan selväksi, tulevatko jotkut pelastuneet asuttamaan tuota Uutta Maata, mikä olisi luonnollista, jos kyseessä on kirjaimellinen maa-planeetta. Todetaan Uuden Jerusalemin laskeutuvan Maahan, mutta tarkemmin ei pohdita sitä, onko kyseessä todella kirjaimellinen kaupunki. Itse olisin taipuvainen pitämään sitä kuvauksena Jumalan hengen laskeutumisesta ihmisten keskuuteen MP.

 
 
22.03.2010