17.8.2008

Kesän tokokisailut lähenevät loppuaan, perjantaina oli ohjelmassa Vaasanseudun epävirallisen toko-cupin viimeinen osakilpailu. Alunperin ilmoitin kisaan molemmat koirat, mutta osallistuinkin vaan sitten Onnin kanssa kisaan. Tonyn kanssa meillä on viime aikoina mennyt seuraamiset niin penkin alle, että näillä taidoilla ei kannata lähteä kisaamaan.

Itse kisa meni sitten Onnin kanssa, hm, mielenkiintoisesti... Luoksepäästävyydessä Onni oli oma arvokas itsensä ja armollisesti nuuhkaisi tuomarin kättä. Aika erilainen tyyli kuin Tonylla ;) Paikallamakuun arvasin jo heti vaikeaksi, koska samaan ryhmään kuului koira, joka on jokaisessa aikaisemmassa kisassaan lähtenyt liikkeelle (ja yleensä vielä muiden koirien luokse...) paikallamakuusta. Meidän ekassa kisassahan tämä sama koira lähti ensimmäisenä samoin kuin viimeeksi. Ekalla kerralla Onni nousi myös, viimeeksi Onni pysyi paikalla vaikka tämä koira lähti ihan vierestä liikkeelle. No, niinhän siinä kävi, että tämä uros lähti jo ennen kuin me ohjaajat ehdimme kävellä oman matkamme. Uros lähti meidän välissä olevan nartun luokse, ja niinhän siinä kävi, että Onninkin piti lähteä katsomaan, että mitä ne muut hommaa... Tämä sama toistettiin kaksi kertaa! Kyllä pisti vihaksi. Tiedän kyllä, että oman koiran pitäisi kestää vaikka muut liikkuu, mutta tuo oli jo aivan liikaa. Onnihan meni kaikesta tuosta ylikierroksille ja kaiken lisäksi rakastui ensimmäistä kertaa (kyllä... Onni ei ole tähän asti ymmärtänyt tytöistä yhtään mitään) tuohon narttuun jopa niin paljon, että sai jo epäilemään, että nartulla on juoksu. Olimme lähtönumerolla yksi, enkä kovin paljon ehtinyt kasaamaan Onnia ennen meidän suoritusta, kun itseäkin piti kasata (kyllähän tuo harmitti). Yksilöliikkeistä selviydyimme suht'koht' kunnialla, eikä suureksi ihmeekseni Onnikaan lähtenyt kehästä tuon nartun luokse. Onni kyllä tuijotteli narttua sen verran haikeasti, että epäilykseni olivat ihan aiheellisia. Seuraamiset olivat aika löysiä vaikkakin katsekontakti pysyi hyvänä lähes koko ajan. Seisominen meinasi mennä vain nartun tuijottamiseksi, siinä vaadittiin tuplakäsky (ja toinen käski kyllä piti melkein karjahtaa). Muuten kokonaisuudessaan aika siedettävä suoritus, häiriönkestoa paikallamakuisiin tarvitaan paljon.

Niinhän siinä sitten kävi, että emme saaneet parannettua cup-sjoitustamme, vaan olimme Onnin kanssa toisia mölliluokassa. Saman sijoituksen saimme myös Tonyn kanssa alokasluokassa, että ei mennyt ausseilla lainkaan hassummin :) Ruokaa riitti siis kotiin viemiseksi. Onnilla oli hauska ilme, kun kävimme oman palkintopussimme hakemassa, että "mamma, tuon on MINUN pussi, joko aletaan syömään".

 

3.8.2008

Viime sunnuntaina olimme Onnin kanssa tosiaankin toko-tuomari Tiina Heinon vetämällä kurssilla. Kurssin anti ei ollut kovin syvää luotaava, koska käytettävissä ei ollut niin paljon aikaa. Siitä huolimatta saimme hyviä vinkkejä itsellemme ja ennen kaikkea varmuutta, että kyllä me osataan nämä asiat. Tiina oli todella tyytyväinen meidän alokasluokan liikkeisiin. Muutamia hienosäätöjä saimme kotiläksyksi eli liikkeestä seisomista voisi jämäköittää samoin kuin maahanmenoa nopeuttaa. Seuraamispaikan tiivistämiseen sekä paikallamakuun varmistamiseen saimme myös hyviä vinkkejä. Niitä nyt sitten alamme harjoittelemaan ahkerasti. Avoimen luokan liikkeistä otimme myös noutokapulan, joka tuottaa meille ongelmia... Onni kyllä hakee sen, jos sen ottaa leikkinä ja villitsee, mutta esim. suoraan maasta ei nosta kyllä kapulaa sitten ei millään ym. Tätä saimme myös "käskyn" treenata, koska meillä tulee vielä kuulemma kiire opetella avoimen luokan liikkeet, sillä alokasluokasta meillä ei pitäisi olla mitään ongelmaa saada 1-tulosta. Että nyt vaan sinne kisoihin...

 

26.7.

Pikainen päivityspläjäys...

Aloitimme kesälomareissun Oulun näyttelyistä vesisateessa ja mutavellissä. Äimäraution kenttä oli kyllä luvattoman huonossa kunnossa!! Onneksi olin ottanut mukaan reissuun yhdet huonommatkin kengät, sillä näyttelyrupeaman jälkeen ne sai nakata roskiin. Kelistä huolimatta viikonloppu alkoi loistavasti. Meidän pikku-Onni yllätti jo toisen kerran viikon aikana ja oli lauantaina upeasti paras uros kolme varasertin kera. Samaan pakettiin mahtuu siis alyä ja komeutta :) Ja kyllä, mamma on erittäin ylpeä pikkuisestaan. Tony jatkui jo tutuksi tullutta erittäin hyvää linjaa. Tonyllahan ei pahemmin näyttelyt kiinnostanut kosteassa kelissä, hänhän ei mieluiten edes kastelisi yhtään tassuaan sateella... joten kulkeminen oli taas sen mukaista. Sunnuntaisessa sadekelissä molemmat koiruudet saivat sitten erittäin hyvät ja tällä kertaa Tony oli pykälää parempi avoimessa luokassa. Onni äiti puolestaan jatkoi siitä, mistä Onni aloitti lauantaina ja kirkasti varasertin sertiksi. Serti olikin Minnin kolmas ja näin ollen Minnistä tuli Suomen ja Norjan muotovalio! Upeea! Vielä onnittelut Sodankylään ja kiitos ennen kaikkea Hennalle handlausavusta! :)

Palasimme sitten kotiin lähes koko Suomen kiertueeltamme vasta torstaina, ja heti eilen meillä olikin Tonyn kanssa viralliset toko-kisat. En tiedä oliko se taas ihan järkevää liki kolme viikon treenitauon jälkeen, mutta kyllä Tony halutessaan (siis halutessaan) osaa kaikki liikkeet. No, kisat alkoivat ihan hyvin luoksepäästävyydellä ja paikallamakuulla. Se meni ensimmäistä kertaa todella rauhallisesti ja nappiin virallisissa kisoissa. Yksi narttu lähti puolessa välissä paikallamakuuta ja silloin meinasi kyllä usko omaan koiraan koetuksella... onneksi Tony näytti, että ei se mitään ja pysyi hievahtamatta paikalla. Meidän yksilöosuus alkoi sitten jo pienten koirien nukkumamenoaikaan eli puoli yksitoista... ja niinhän siinä taas kävi, että Tony oli hajujen vietävissä... Kaikki seuraamiset meni aivan ala-arvoisesti, koko seiso-käskyä Tony ei enää muistanut ja aloitusperusasentoja saimme hinkata todella kauan... Eli ei oikein hyvältä tuntunut kisa, vaikka lopputulokseksi saimmekin II-tuloksen. Nyt täytyy pitää pientä kisataukoa ja miettiä, että miten Tonyn motivaatiota saisi kasvatettua. 

Kesä jatkuu seuraavaksi Onnin kanssa huomenna Tiina Heinon vetämällä toko-kurssilla. Sen jälkeen ensi kuussa ratkeaa Vaasan epävirallisen tokocupin mestaruudet viimeisessä kisassa; tällä hetkellä Onni on mölliluokassa toisena ja minun suureksi ihmeekseni Tony johtaa alokasluokkaa! Onnin kanssa meillä on vielä hyvät mahdollisuudet voittoon, Tonyn kanssa palkintosija voi olla vielä työn takana... Ja ilmoitinpas meidät myös viralliseen toko-kokeeseen syyskuussa ;) Eli eiköhän tässä ole riittävästi ohjelmaa tiedossa.

   

 

10.7.

Meidän pikku-Onnimanni häikäisi taas mammansa epävirallisissa tokokisoissa! Onni tokoili mahtavasti ja oli mölliluokan toinen upeilla 197 pisteellä!! Kisasuoritus meni jopa vielä paremmin kuin viimeeksi, kisahermot todellakin tuolla koiralla. Tonyn kanssa kaikki ei mennyt ihan täysin putkeen... ja olimme alokasluokan neljänsiä 165,5 pisteellä. Tarkemmat pisteet osa-alueittain löytyy jälleen poikien omilta harrastus-sivuilta, tässä muuta analyysia kisoista.

Luoksepäästävyydessä Onni oli erittäin rauhallinen, taisi tuijotella vaan enimmäkseen kentällä laidalla olevia agility-esteitä. Tästä johtuen ajattelinkin, että mitähän kisasta tulee eli milloin Onni karkaa agi-esteiden luokse... Onnihan on nimittäin aivan rakastunut agilityyn ja menee aina alussa ihan ylikierroksille agility-treeneissä. Ilmeisesti kuitenkin Onni tiesi, että mitä nyt ollaan tekemässä, koska esteet eivät haitanneetkaan sen enempää kisaa. Ja teimme vielä ennätyksen paikalla makuussa, Onni nimittäin pysyi hievahtamatta maassa koko minuutin ajan!! Ja vaikka vierestä lähti koira omistajansa luokse, niin Onni vaan pysyi paikalla! Ihanaa, harjoitus on kantanut hedelmää :) Seuraaminen meni todella mahtavasti, siinä ei ollut mitään kontaktiongelmia, ainoastaan paikka voisi olla lähempi. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni myös upeasti. Luoksetulossa Onni unohti perusasennon ja tuli huonosti sivulle, siinä jouduin korjaamaan. Seisomisen onnistui sitten melkein itse pilaamaan, käännyin hiukan varmistamaan seisomista ja vähältä piti etten pilannut koko liikettä. Estehyppy oli Onnin mielestä vähän liiankin ihana... ennen varsinaista suoritusta Onni teki nimittäin omia aikojaan yhden täydellisen suorituksen... meidän onneksi tuomari ei näin mölliluokassa vähentänyt siitä pisteitä. Varsinainen suorituskin oli sitten ihan täydellinen. Tuomarin ja liikkeenohjaajan kommentit olivat, että kisavalmis koira, ei kun kisoihin. Niin, ehkä Onni olisi siihen pikkuhiljaa valmis. Haluan kuitenkin vielä varmistaa tuota paikalla makaamista, sen kanssa meillä on ollut sen verran paljon ongelmia. Onnilla on muuten aivan mahtavat kisahermot, jos minä hermoilen, niin Onni ei hermostu siitä vaan rauhoittaa minua omalla rauhallisella ja keskittyneellä olemuksella. Upea pieni koira :) Palkintoja saimme kotiin kannettavaksi reppukaupalla, kyllä Onnin kelpaa taas herkutella.

Tony kanssa ei taas mennyt niin putkeen, tai ainakin minusta tuntui siltä. Aloin heti jännittämään Tonyn kanssa ja Tonyhan reagoi siihen ihan toisin kuin Onni, eli sitten ei mene enää hyvin... Luoksepäästävyydessä ihanaa tuomaritätiä piti taas mennä pussaamaan... Paikalla makaamisessa myös Tony yllätti minut, eli täydet kaksi minuuttia meni rauhallisesti maassa ja ylösnousukin sieltä tapahtui heti ensimmäisellä käskyllä, upeaa! Ne meidän tehotreenit ovat auttaneet molemmille ilmiselvästi. Sitten alkoi meidän jäykkäosuus eli seuraamiset. Niissä ei ole omasta mielestäni mitään kehumista... minä oli jäykkä ja hermostunut ja koira jätätti sen mukaisesti... Ei hyvä, ei. Maaahanmeno seuraamisen yhteydessä oli hyvä ja nopea, seuraaminen vähensi jälleen pisteitä. Luoksetulo puolestaan oli aivan nappisuoritus. Seisomisen sitten mokasin minä... Tony ei nimittäin millään meinannut tulla perusasentoon, ja siinä sitten minä unohdin mitä olin tekemässä, käsky oli nimittäin "maa--seiso". No, Tonyn meni heti maahan eli teki mitä minä pyysin... joten se siitä... Estehypyssä takapuoli sitten meni ihan liian aikaisin maahan. Kokonaisuutena ei läheskään niin rauhallinen ja tiukkakontaktinen kisa kuin Onnin kanssa, mutta ehkä se tästä.

 

17.6.2008

Mahtava mammanpoika tuo meidän pikku-Onni! Onni otti ja yllätti minut täysin rauhallisella ja upealla suorituksella epävirallisissa toko-kisoissa eilen. Saimme mahtavat 197,5 pistettä ja voitimme ylivoimaisesti mölliluokan! :) Ennakkoon minulla ei ollut oikeastaan mitään odotuksia, asennoin taas, että menemme vain treeneihin ja katsotaan miten käy. Kenttänä oli vielä meille ihan täysin outo palveluskoiraharrastajien ruohokenttä, varsinkin tuohon ruohokenttään suhtauduin vähän epäilyksellä... Tonyhan olisi ollut koko ajan kuono maassa, mutta Onnia eivät hajut kiinnosta läheskään yhtä paljon kuin oma mamma. Meidän oma vakikenttämmehän on hiekka kenttä.

Pisteet osa-alueittain löytyy Onnin harrastus-sivulta, tässä vielä tarkempi analyysi liikkeistä. Luoksepäästävyydessähän Onni hurmasi täysin tuomarin pussailemalla. Tuo ei kyllä ollut tyypillistä Onnia, koska yleensä Onni ottaa luoksepäästävyyden huomattavasti rauhallisemmin, mutta ehkä se tuomarikin nyt vähän villitsi Onnia ;) Paikallamakuu jännitti minua taas etukäteen, se kun ei ole ollut viime aikoina Onnin parhaita liikkeitä. Sisällä hallissa Onni on maannut paikalla todella rauhallisesti, ulkona on tullut mukaan rauhattomuutta. En sitten tiedä johtuuko se vieraista koirista ja amstaffin hyökkäyksen aiheuttamasta epävarmuudesta vai mistä... Mölliluokassa paikallamakuu on vain minuutin ja onneksi hiukan lyhyemmällä matkalla. 55 sekuntia Onni pysyi kauniisti, vaikkakin hiukan rauhattomasti, paikalla. Sitten Onni nousi seisomaan... Onneksi samaan aikaan aika päättyi ja Onni istahti odottamaan minua. Saimme kuitenkin 9,5 pistettä tuosta, koska Onni sinällään pysyi paikalla. Yksilöliikkeissä olimme vuorossa ensimmäisenä. Seuraaminen meni todella hienosti, mitä nyt ensimmäisessä liikkeessä pysähtymisessä Onni kävi ensi maassa, mutta muuten upea seuraaminen. Tuomarikin kehui mahtavasta katsekontaktista, joka Onnilla todellakin on! Seuraamispaikka on vielä vähän liian kaukana (etäisyys minuun noin 20 cm, kun optimi olisi se 10 cm), mutta sen tiivistämisessä en ole pitänyt kiirettä. Ollaanhan me siinä edistetty roimasti talvesta, kamala edistäminen on loppunut ihan täysin. Liikkeestä maahanmeno oli nopea, samoin kuin nousu istumaan. Luoksetulossa aloin taas jännittämään, tuo paikallaolo kaukana kun ei ole niitä Onnin parhaita liikkeitä. Paljon olen yrittänyt vahvistaa niitä viime aikoina. Ilmeisesti työ oli tuottanut tulosta, koska vaikka menin ihan virallisten vaatimusten mukaisen 15 metrin päähän, niin Onni pysyi paikalla, vau! Sivulle tulo oli hiukan huono (jäi hiukan vinoon), mutta vauhtia piisasi vaikka muille jakaa. Liikkeestä seisominen meni myös täydellisesti, tällä kertaa Onnin ei tarvinnut ottaa ylimääräisiä askeleita minun perässä. Toko-este meni myös aivan täydellisesti, vaikka maassa oli jotain ihania tuoksuja, niin tassukaan ei liikahtanut seisomisessa. Tuomari oli aivan myyty Onniin, sanoi vaan, että minun pitää alkaa luottamaan koiraan, niin hyvin menee.

Palkinnoksi saimme hienon kultamitalin, koiraharjan ja nameja. Onnin paras palkinto taisi kuitenkin olla oma grillimakkara :) Kerrassaan upea koira, Onni kyllä teki niin täydellisen suorituksen, etten olisi voinut parempaa edes kuvitellakaan. Nyt alamme treenaamaan pitempiä paikalla makaamisia ja lisäämään häiriötä niihin. Irti seuraamista olemme ottaneet viime aikoina myös ihan hävettävän vähän, se kaipaa myös lisätreeniä. Ehkä ne viralliset kisatkin vielä koittaa meille joku päivä... ;)

Käytiinpä me myös tokoilemassa ihan virallisissa kisoissa Tonyn kanssa toissa viikon perjantaina. Sananmukaisesti käytiin... Emme saaneet edes tulosta, vain säälittävät 54 pistettä. En edes jaksa eritellä kisasuoritusta sen tarkemmin, koska yksinkertaisesti kaikki mahdollinen ja mahdoton meni pieleen. Koira ja minä olimme kuin eri planeetoilla. Nyt alkaa pieni treenitauko, jos meidän molempien yhteinen motivaatio vaikka löytyisi taas jostain.

Kiirettä on taas pitänyt... Tässä koostetta viimeisimmistä.

Kävimme toissa viikon lauantaina pyörähtämässä Maalahden ryhmänäyttelyssä erittäin hyvällä arvostelulla. Tonyn ja Petri välinen yhteistyö oli parantunut huomattavasti, kehässä kulkeminen oli huomattavasti parempaa kuin Vaasassa. Minä erehdyin vaan välillä kehumaan ”liikaa” Onnia, jolloin Tony kääntyi aina katsomaan minua. Taitaa olla, että meidän poppoo siirtyy tästä lähin vain noihin lähinäyttelyihin, on ne vaan sen verran kivempia. Aamuisinkaan ei tarvitse herätä turhan aikaisin :)

Maanantaina sitten oli epävirallisen tokocupin toinen osakilpailu ja yltiöoptimistisena ilmoitin sinne molemmat koirat: Onnin mölliluokkaan ja Tonyn alokasluokkaan. Varsinkin tuo Onnin suoriutuminen oli etukäteen suuri kysymysmerkki... Onnia nimittäin vaivaa toko-suorituksia haittaava mammarakkaus... Kenttänä oli vielä meille ihan täysin vieras kenttä. Ja niinhän siinä kävi, että että mammari, mikä mammari tuo pieni karvaturri on... Paikallamakuu ja luoksetulo menivät nimittäin aivan täysin penkin alle, ja koska niissä oli mölliluokassa kerroin 4, niin kokonaispisteet eivät päätä huimaa. Eli kokonaispisteet olivat 93,5. Mutta kyllä sinne pari onnistunuttakin suoritusta mahtui joukkoon :) Elikkäs, näin meidän suoritus meni.... Luoksepäästävyydessä Onni kävi moikkaamassa tuomaria, yleensä Onni ei kyllä moikkaamassa noin innokkaasti vieraita (päinvastoin kuin Tony...). Paikallamakuussa nousi heti kaksi koiraa Onnin vierestä, ja niinhän siinä kävi, että Onninkin piti nousta seuraamaan tilannetta... Joten siitä pisteet nollille, harmitti, mutta minkäs teet. Täytyy ottaa treeneissä enemmän vastaavaa häiriöitä. Kyllähän meillä on ollut kaikenlaista häiriötä treeneissä, mutta tuo oli ilmeisesti vieraassa paikassa liikaa. Seuraaminen kytkettynä alkoi huonosti, Onnin piti nuuskutella kentän pintaa, mutta loppua kohti seuraaminen parani huomattavasti. Liikkeestä maahanmenossa jouduin antamaan kaksi käskyä, muuten ei hassumpi. Luoksetulossa Onni lähti kaksi kertaa juoksemaan minun perään kun ehdin vain noin viiden metrin päähän... Ärsytti, kun kuulin pannan kilinästä, että no niin, nyt se koira on perässä... Mammari :) Liikkeestä seisominen meni lähes täydellisesti, pistevähennys taisi tulla seuraamisesta (ei muista). Estehypyssä jouduin sitten pidättelemään Onnia, että se ei hyppää ennen lupaa ja niinhän siinä kävi, että Onni ei hypännytkään ekalla käskyllä... Eli estehypyn odotteluun pitäisi kehitellä jotain. Kokonaisuudessaan aika hyvin meillä kuitenkin meni, tuo luoksetulon epäonnistuminen oli odotettavissa, paikallamakuun epäonnistuminen harmittaa paljon enemmän. Ja ennen kaikkea, opin paljon Onnista ja itsestäni kisatilanteessa. Nyt tietää paljon paremmin, että mihin pitää treeniä lisätä.

Sitten Tonyn suoritus. Sain hyvin nollattua itseni Onnin kisasuorituksesta ja ehdin onneksi virittelemään Tonynkin kisakuntoon. Asenteeksi otin, että nyt vedetään vaan omat iloiset harjoitukset ja onnistuinkin siinä. Tuo suoritus oli ehdottomasti Tonyn iloisin ja paras kokonaissuoritus vaikka pisteet eivät kaikilla osa-alueilla olekaan mitkään loistavimmat. Arvostelu oli aika tiukka pienille terriereille ;) Saimme kuitenkin ykköstuloksen kokonaispisteillä 164! Luoksepäästävyydessä Tony meni taas pussaamaan tuomaria, ainut positiivinen asia oli, että tassut pysyivät maassa. Hiljaa hyvä tulee... :) Paikallamakuu meni täydellisesti, Tony makasi koko ajan rauhallisesti paikallaan, ylösnousuun tarvittiin taas kaksi käskyä. Nousutreenit eivät siis ole vielä menneet perille... Seuraamiset olivat taas mielenkiintoisia. Remmissä seuraaminen oli tuomarin sanoin sanottuna sunnuntaiseuraamista. Irti seuraamisessa Tony puolestaan ryhdistyi, ja se meni ja ennen kaikkea se tuntui myös itsestä paremmalta. Ainoastaan ensimmäisessä pysähdyksessä Tony jäi paikalleen, mutta tuli käskystä oikealla paikalle jatkamaan seuraamisesta. Juoksuosuudesta sain molempien koirien kanssa moitetta, pitäisi juosta vielä hitaammin. Tiedän, mutta sen vauhdin säätely on yllättävän vaikeaa... Liikkeestä maahanmenon seuraaminen oli taas haahuilua, muuten maahanmeno oli täydellinen ja Tony nousi ylös ekalla käskyllä. Luoksetulosta tuli meidän tämän illan ainut kymppi! Tonyn vauhti on mahtava, eikä Tonylla tuota vaikeuksia (kuten Onnilla) odottaa paikalla. Liikkeestä seisomisessa tuli minulla ajatuskatko ”mitä tässä oltiinkaan tekemässä”, mutta Tony seisoi koko ajan! Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun kilpailussa saatiin onnistunut suoritus maahanmenoon ja seisomiseen! Ehkä tämä tästä :) Estehypyssä jouduin myös pidättelemään Tonya, josta syystä Tonykaan ei hypännyt ekalla. Seisominen esteen takana oli kyllä täydellinen, että siihen puoleen olen tyytyväinen, se on tuottanut sen verran paljon ongelmia. Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen Tonyn suoritukseen, noihin seuraamisiin on vaan panostettava vielä enemmän. Oli myös kiva huomata, että iloisella asenteella ja runsailla iloisilla sanallisilla kehuilla Tony jaksoi koko kisan motivoituneena alusta loppuun.

Tarkat pisteet ja arvostelut löytyy jälleen poikien omilta harrastussivuilta. Suuruudenhulluna olen ilmoittanut Tonyn myös jo pariin viralliseen toko-kokeeseen... Onnin kanssa mennään tänä kesänä vielä ainakin yhteen epäviralliseen kisaan, eiköhän se riitä meidän mammarille.

Agilitya on myös ollut kuvioissa oikein urakalla. Viime sunnuntaina olimme molemmat Petrin kanssa töissä virallisissa agility-kisoissa koko päivän, mukavaa oli, eikä Petrillekään vielä alkanut tuntumaan laji turhan vaikealta ;) Omissa treeneissäkin olemme käyneet, olemme harjoitelleet aikaisempien lisäksi puomia, kontaktipintaa, rengasta ja keppejä. Tonylla ja Petrillä on mennyt todella hyvin harjoituksissa, Tony varsinkin on oikea luonnonlahjakkuus, puomiakin menee kuin vanha tekijä. Onnillakin on mennyt ihan kivasti sekoilevasta ohjaajasta huolimatta. Minulla on nimittäin hirveän vaikea tokon jälkeen opetella toistamaan käskyjä... Sitä kun on oppinut, että käsky sanotaan kerran ja se on siinä. Onhan agility tokoon verrattuna paljon vapaamuotoisempaa, että eiköhän se tästä. Mielenkiintoista, ja koirat ovat harjoituksissa innoissaan :)