Tarinaa autoilustani Opeleilla vuosina 1997 - 2014

Kompressorin, lauhduttimen, kuivaimen ja O-renkaiden vaihtaminen.

Tämän hetkinen kulkineeni on Astra G Caravan 1,8 16v vm 2001, ilmastointilaitetta huollettiin 10.05.2010. Aineet pysyivät sisällä 21 pv. Siispä kompura Ranskasta ja kuivain sekä lauhdutin Motonetistä, kompura tuli 14.07.10 joten puuttuu enään 6 kpl O-renkaita ... 21.07 sain O-renkaat. 22.07. n 3h remppa valmis. Huomenna täyttämään ... Ei vieläkään hyvä. NYT (6.8.2012) KUNNOSSA.

  HIIRI KUVAN PÄÄLLE NIIN NÄET TOISENKIN KUVAN
  1. Periaatekuvia, Kompressori, osa 7.  z18xe moottorissa: Delphi-Harrison NX OEM nro: 1854111.

  2. Technic Up Ranskasta läheltä Geneveä oli firma josta sain euroopan halvimman 2 v. n takuulla olevan kompuran.

    VÄLTÄ TÄTÄ FIRMAA !

  3. Kompuraa sai odottaa kohtalaisen kauan eli 8 arkipäivää + 2 viikonloppua. Hinta 230€. Hermot pitää olla kunnossa.

  4. Näyttää hyvältä tässä vaiheessa. Pihalla tallissa 14.07.10 klo 20 Lämpötila, +35° C joten ootellaan ....
    Kumilämiskä tiivisteenä ja vahva plootu painamassa sitä etteivät öljyt tule pihalle.

  5. Lähetin-Kuivain on AVA  n tuotantoa ja OLD143 mallinen joka sopii moniin G malleihin. Suomentelin ranskankielisiä ohjeita 1 | ohjeita 2 ja tämä mokkula kerää metallihikkasia kompurasta, kosteutta järjestelmästä ja on kompressorille 2v n takuun erityisehto.

  6. Ilmatiivis paketti aukaistaan vasta asennushetkellä ...  Tämä osa maksoi Motonetissä 39,9€, AutoTeilessä 28,4€

  7. Tanskalainen NISSENS 94384 lauhdutin. Hinta Motonetissa 152 €. Punaisen korkin alla HP ( High Pressure ) venttiili.
    Tyhjennytä kylmäaine liikkeessä.

  8. Irrota 10 mm mutterit ja painetunnistimen liitin, nosta tuuletin ylös, irrota tuulettimen liitin pitimistään.            

  9. Irrota kiinnityspultit, nosta ylös oikea reuna edellä; irrota lauhduttimen ja kuivaimen kylmäaineputket.

  10. Älä väännä paineanturin sähköliitintä irti liian ylhäältä, vaan metallisesta mutteriosuudesta. Irrota kuivaimen pultit.

  11. Uusi lauhdutin roikkuu katosta ja siihen on asennettu nippuside, kuivain sekä paineanturin sähköliitäntä.
    Irrota ilmanpuhdistin sekä urahihna ( 15 mm lenkkiavain kiristyspyörän vääntämiseen että saat hihnan pois ).

  12. Uusi ja vanha perätysten. Ruuvaa uusi kiinni alakautta. Käytin ML1,5 jolla roikotin kompuraa tukitangosta.

  13. Kiinnitä kompura, irrota lanka ja kiristä kaikki pultit alakautta momenttiin 35 Nm. Vaihda myös LP venttiili.

  14. Punaisiin kohtiin laita molempiin 4 kpl 6mm prikkoja ettei tuuletin enään syö lauhdutinta rikki.

  15. Pidä huoli että lauhduttimen ja tuulettimen väliin jää ylhäältä ainakin 1,5-3 cm väli. Käy täyttämässä järjestelmä ennenkuin laitat ilmastoinnin päälle.

  16. Tarvitset 6kpl uusia O-renkaita (~ n. 19€) ja alla luettelo niiden Suomalaisista Opel osanumeroista:

    Liitoskohta Nro
    Kompressori->putkiliitos 1850929
    Kompressori->putkiliitos 1850930
    Lauhduttimen yläosa->putkiliitos 1850707
    Kuivaimen ja lauhduttimen väli (alapuolelle) 1850712
    Kuivain yläosa->putkiliitos 6850719
    Painesensori->sähköliitäntä 6850710


    Tärkeä tiedote ilmastointilaitteen täytöstä. Lähde: AutoData.
    vm 2001 -> lähtien: Rintapellin kyltissä arvo 700gr.
    Jos ilmastointi äänekäs: Vähennä kylmäaine R134a määrää 525-600grammaan.
    Ilmastointilaitteen öljy Dens Oil 8, määrä 150 cm2, viskositeetti ISO 46


  17.             Alla: Sensuroitua tekstiä / huutoa kuullessani kolinan. Ei lasten korville !
  18.     ¿ ¶ ¥ Ø ψ Љ † ↖ Ϣ Я ҂ Җ ੴ ആ ※ ∰ ☢ ☭ ☹ ♞ ✺ ぱ 乸

            Ääni ja kuvanäyte hirmu kolinasta ulkoisella playerilla, koko 4,5Mt, kesto 41 s.

  19. Taas ja tällä kertaa Tuliuusi kompura

  20. Ohje joka kannattaa ymmärtää. Tuli kuntoon heinäkuussa 2012.
    Editointi 24.11.2014.  Ilmastointi ollut kunnossa jo 2 vuotta 3 kuukautta 18 päivää.

  21. .            
  22. Puskurin irrottaminen. . EI TARVITSE TEHDÄ ILMASTOINTILAITE REMONTISSA !

• 2 hallitunkkia tai pukkia, nosta ylös edestä molemmilta puolilta.
• Poraa auki spoilerin popniitit (10) 4x
• Poista kori-sidos niitit (2 ja 8) 5x
• Ruuvaa irti pultit ulkopuolelta oikea (6 ja 7) ja vasen 4x
• Irrota ulkoinen lämpötila-anturi ja ilmanvaihto ritilä (4)
• Irrota lämmityspistoke (12)
• Ajoneuvossa on korkeapaine ajovalaisimen pesurit: irrota letkut. Huom: Neste vuoto !
• Avaa pikalukitus pesuvesisäiliöstä
• Jos sumuvalot: irrota johtosarjan pistoke etusumuvaloista.
• Poista etupuskuri Huom: Toisesta henkilöstä olisi apua
• Irrota puskuri alkaen ohjauskiskosta oikealta, ja sitten vasemmalta puolelta.
• Jos vaihdat etupuskurin uuteen: Käytä vanhojakin osia (letkut, suuttimet, valot)
• Huom: Jos etusumuvalaisimet, puskurista on leikattava pois vastaava kohta.


Tekniikan Maailma 12/2010 mukaellen

Vuodon havaitseminen

Oikea tapa vuodon etsimiseen on niin sanotun typpisarjan käyttäminen. Siinä järjestelmä täytetään vaarattomalla typellä korkeaan paineeseen, jolloin mahdollinen vuoto löytyy helpommin. Typpisarjat eivät kuitenkaan ole huoltolaitteiden vakiovarusteita, joten niitä ei kaikista korjaamoista löydy. Loppukesästä olisi syytä löytyä, sillä millään muulla tavalla pieniä vuotoja ei oikein löydä. Alipainekoe ei niitä havaitse, ja järjestelmää ei saa täyttää kylmäaineella, jotta väripanoksen apuun voitaisiin tukeutua. Mahdollisten vuotojen etsimisessä hämmästytti se, että korjaamossa kukaan ei olettanut, että joku olisi saattanut aikaisemmin laittaa kylmäaineen joukkoon väripanoksen ja että vikaa voisi lähteä etsimään heti UV-valon avulla. Korjaamo ei tutkinut letkuja eikä liitoksia UV-valon avulla, vaikka ne liikkeessä olivat aivan asentajan käden ulottuvilla. Useat korjaamot laittavat kyllä väripanoksen oman kylmäainetäytöksen yhteydessä, mutta senkään jälkeen intoa ei tuntunut olevan lähteä etsimään mahdollista vuotoa. Asentajalla näytti olevan käsitys, että väriaineen näkyminen veisi useita päiviä tai jopa viikkoja. Mutta jos hän olisi koekäytössä tutkinut LP-venttiiliä UV-valon avulla, vuoto olisi paljastunut heti. Hänellä ei vain oikein tuntunut olevan halua saada autoa kuntoon, vaan siitä haluttiin päästä eroon mahdollisimman nopeasti ja saada uusi järjestelmä täytettäväksi kalliilla kylmäaineella.

Kaiken kaikkiaan tuntui, että koko ilmastointijärjestelmän toiminta oli asentajalle vierasta. Hän oli kyllä saaneet laitetoimittajilta koulutuksen huoltolaitteisiin, mutta koulutus on aikaisemmin sisältänyt vain näppäintekniikan, joten kokonaisuuden ymmärtäminen on jäänyt vähemmälle. Onneksi jatkossa on tulossa muutoksia, sillä nimenomaan laitetoimittajat ovat niitä, jotka kouluttavat asentajia vastaamaan heinäkuussa voimaan tulevia määräyksiä. Myös automaahantuojilla on omaa, jopa erittäin laajaa koulutusta, mutta pienemmät korjaamot saavat oppinsa tarvittaessa laitetoimittajilta. Korjaamot ovat vain heränneet asiaan kovin myöhään, ja tuskin kaikki asentajat ehtivät saada Tukesin hyväksyntää heinäkuun alkuun mennessä.

Tietämättömyyttä kuvastaa esimerkiksi se, että asentaja irrotti huoltolaitteen ilmastointijärjestelmästä heti sen täytettyään. Siksi hän ei pystynyt näkemään esim. paineen kohoamista koekäyttövaiheessa. Äijä tajusi, että järjestelmässä on jotain vikaa, mutta hänen arvelunsa menivät koko putkirevohkan uusimisen puolelle, ja kustannusarvioksi väläyteltiin satoja euroja. Todellisen vian korjaaminen olisi maksanut n 10 euroa, ja uv-valoa käyttämällä sekä paineita seuraamalla sen olisi pitänyt löytyä helposti.

Valmiuksia vain normaaliin huoltoon

Useilla korjaamoilla hinta pyörii 80–100 eurossa, joka tuntuu olevan vakiohinta ilmastointi laitteen alipaineistuksesta ja uuden kylmäaineen täytöstä. Tämä on juuri sitä perustyötä, jota korjaamot ovat tottuneet tekemään ja josta on helppo laskuttaa. Suurimmalle osalle ei edes tullut mieleen, että järjestelmässä voisi olla jokin todellinen vika, eikä toimimattomuus johdu vain siitä, että kylmäaineet ovat päässeet taivaan tuuliin. Tämä näkyy myös siinä, että osattiin kertoa hinta jo etukäteen, vaikka valitin, että ilmastointi ei toimi ja huolto on tehty vuosi sitten. Luulisi, että hinnan selville saamiseksi olisi pitänyt ensin hieman tutkia autoa ja vasta sitten tehdä diagnoosi. Selvästi osa korjaamoista on hyvinkin selvillä säädöksistä ja erityisesti siitä, että vuotavaa järjestelmää ei saa täyttää ennen kuin vuoto on korjattu. Aivan yhtä hyvin selvää ei ole, että järjestelmää ei saa täyttää, mikäli siinä on epänormaalin vähän kylmäainetta jäljellä. Kun tapauksessani ainetta oli jäljellä 0 g, olisi pitänyt lähteä epäilemään vuotoa. Normaali hävikki on noin 50–70 grammaa vuodessa, joten autoni käyttöiän ja historian huomioon ottaen ei aivan kaiken kylmäaineen olisi pitänyt vielä suotaa tai vuotaa pois.

KUN kaikkien alan toimijoiden on viimeistään heinäkuun alussa 2010 suoritettava pätevyystutkinto, tulee toivottavasti myös vuodonetsintään ryhtiä. Mikäli järjestelmä on tyhjä, sen pitävyyttä ei saa lähteä kokeilemaan kylmäaineella, vaan vuoto on ensin etsittävä typpikaasun avulla ja vasta vian selvittyä voidaan kunnostettu ilmastointilaite täyttää uudella kylmäaineella. Tämä aiheuttaa lisätyötä, eikä nykykustannuksin selvitä jatkossa. Toisaalta olisin ollut tyytyväisempi toimivaan ilmastointiin kuin hukkaan heitettyyn sataseen.

Ilmastointilaitteen toiminta

TUNNETTU tosiasia on, että lämpö siirtyy itsestään aina lämpimästä kylmään päin, ei koskaan toiseen suuntaan. Tässä säännössä avainsana on itsestään. Lämpöä voidaan siirtää myös toiseen suuntaan, mutta se vaatii työtä ja kylmäkoneen, esimerkiksi auton ilmastointilaitteen. Ilmastointilaitteen keskeisin osa on moottorin pyörittämä kompressori. Sillä saadaan kylmäaine virtaamaan ja sen paine nostettua 10–20 baariin. Kaasumainen, yli 70-asteinen kylmäaine virtaa auton jäähdyttimen edessä olevaan lauhduttimeen, jossa se ajoviiman ja puhaltimen avulla jäähdytetään. Kun lämpö siirtyy kylmäaineesta kennon läpi virtaavaan ilmaan, kaasumainen kylmäaine nesteytyy, eli lauhtuu. Sen jälkeen kylmäaine virtaa kuivaimen kautta höyrystimen lähellä sijaitsevaan paisuntaventtiiliin, jossa sen paine laskee. Kylmäaine muuttuu jälleen kaasuksi kulkiessaan höyrystimen läpi. Höyrystyminen sitoo suuren määrän energiaa, joka otetaan ohjaamoon virtaavasta ilmasta. Ilma jäähtyy voimakkaasti, ja samalla siitä tiivistyy kosteutta ja kosteuden mukana erottuu myös hiukkasia. Ilmastoidun auton sisäilma on paitsi viileämpää ja kuivempaa myös puhtaampaa kuin ilmastoimattomassa autossa. Höyrystimen jälkeen kylmäaineen painetta pudotetaan vielä varmuuden vuoksi, jotta kylmäaine on varmasti kaasua mennessään kompressorin imupuolelle. Ilmastointilaitteessa on kaksi huoltoliitintä. Toinen sijaitsee korkeapainepuolella lauhduttimen ja paisuntaventtiilin välissä ja toinen matalapainepuolella höyrystimen ja kompressorin välissä. Vuotoviat ovat havaittavissa, mikäli järjestelmän letkuja ja putkia olisi katsottu UV-valon avulla.  LP-venttiilissä oli pieni vuoto, joka ei estänyt alipaineistuksen tekemistä, mutta joka tyhjensi korkeassa paineessa olevan järjestelmän 21 päivässä. Sen olisi havainnut helposti UV-valon avulla, mikäli olisi sattunut katsomaan oikeaan kohtaan ja käyttänyt valon kanssa tarkoitettuja keltaisia suojalaseja.

Lainsäädäntö tiukentuu

ILMASTOINTILAITTEISSA ja muissa kylmäkoneissa perinteisesti käytetty kylmäaine R12 havaittiin erittäin haitalliseksi otsonikerroksen tuhoajaksi ja se kiellettiinkin uusissa autoissa jo 1990-luvun puolessa välissä. Tilalle tuli kylmäaine R134a, joka sekään ei ole aivan harmitonta, sillä sen on havaittu olevan voimakkaasti kasvihuoneilmiötä kiihdyttävää kaasua. Kaasujen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen kuvataan GWP-indeksillä (global warming potential), joka kuvaa kaasun vaikutusta ilmaston lämpenemiseen verrattuna hiilidioksidin vaikutukseen. Hiilidioksidin GWP on siis 1. Nykyisen ilmastointijärjestelmissä käytössä olevan R134a-kylmäaineen GWP on 1 430, joten tarvetta kaasun vaihtamiseen on. Direktiivi 2006/40/EY pakottaa myös autoteollisuuden vaihtamaan kylmäaineeseen, jonka GWP-arvo on alle 150. Raja koskee vuodesta 2011 alkaen uusia tyyppihyväksyttyjä autoja ja vuodesta 2017 alkaen kaikkia uusia autoja. R134a-kylmäaineen korvaajaksi on povattu hiilidioksidia, mutta sitä käytettäessä on koko järjestelmä suunniteltava täysin uusiksi, sillä hiilidioksidilla toimivat järjestelmät vaativat jopa 130 baarin paineita. Tällä hetkellä hiilidioksidia otollisempana aineena pidetään HFO 1234yf -seoskaasua, joka soveltuisi lähes nykyisenkaltaisiin järjestelmiin. Myös sen GWP-arvo on matala ollen ainoastaan nelinkertainen hiilidioksidiin verrattuna. Aika näyttää, mikä kaasu ilmastointi- laitteisiin yleistyy, vai alkavatko eri valmistajat käyttää eri kaasuja? Se aiheuttaisi uusia haasteita ilmastointilaitteita huoltaville liikkeille. Uusia haasteita aiheuttaa myös muuttunut lainsäädäntö siltä osin, että huoltoja tekeviltä asentajilta vaaditaan aikaisempaa parempaa osaamista. Valtioneuvoston päätös 452/2009 määrittelee hyvin tarkasti, mitä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien ilmastointilaitteiden huoltoja tekevältä korjaamolta ja sen henkilöstöltä vaaditaan. Asetus on tullut voimaan 1.7.2009, ja siinä on noin vuoden siirtymäaika niille korjaamoille, jotka ovat olleet Turvatekniikan keskuksen rekisterissä ennen tuota päivämäärää. 4.7.2010 jälkeen uudet vaatimukset koskevat kaikkia ilmastointihuoltoja tekeviä korjaamoita. Päätöksen mukaan jokaisella ilmastointihuoltoa tekevällä toimijalla on oltava soveltuvan tutkinnon omaava vastuuhenkilö, joka vastaa siitä, että toimipaikalla noudatetaan asetuksessa määrättyjä ympäristönsuojeluvaatimuksia ja että sekä asennus- että huoltohenkilöstö täyttää pätevyysvaatimukset. Vastuuhenkilön ei tarvitse tehdä kokeita, mutta asennusta ja huoltoa tekevän henkilöstön on läpäistävä pätevyyden osoittava koe. Hyväksytyn kokeen jälkeen henkilölle voidaan hakea pätevyystodistusta Turvatekniikan keskukselta. Saatava pätevyystodistus on henkilö ei yrityskohtainen. Hyväksytyn kokeen suorittaneiden asentajien pitäisi tietää, että he eivät saa täyttää ilmastointilaitteita fluoratuilla kasvihuonekaasuilla, mikäli järjestelmästä on vuotanut epänormaali määrä kylmäainetta. Tämä sääntö tuntuu olevan osalla korjaamoista tiedossa, mutta käytännössä se ei vielä ole vaikuttanut korjaamoiden toimintaan millään lailla.