My memorial

Täällä muistellaan edesmennyttä rakastani tamma Lolitaa s.1967 – k.1997. Ystävien kesken Lottaa.

Rakas Lottani

Hän oli - 67 puolassa syntynyt puolatar, ja kuului oleellisena osana elämääni 17vuoden ajan, josta oli myöskin suurimman osan minun omistuksessani.

Ensin alkuun Lottaa hoitelin, ja sitten jossain välissä hänet myöskin omakseni hankiin.

Hän oli puolestaan sellaine tumma ja tulinen, äärimmäisen lujatahtoinen, ja tarvittaessa kovaluontoinenkin hevonen. Mutta minä olin Lottaani aina korviani myöten rakastunut, ja hän taas minua kohtaan aina niin hyvä ja kiltti, eikä meillä ollut koskaan keskenämme minkäänlaisia erimielisyyksiä eikä hankaluuksia.

Vaikka moni häntä vähän varoikin.

Hänet oli erittäin hyvin koulutettu, osasi oikeastaan ihan kaiken mitä hevoselta voisi odottaakkaan. Osasi mennä kauniisti koulua osaavissa käsissä, ja hyppäsikin oikein hyvin miltei mitä tahansa. yksi varmasti aikansa parhaiten koulutettuja hevosia tällä alueella. ainut että oli myös vaativa ratsastajaa kohtaan.

Mutta siinähän olikin lähtökohdat aivan mahtavalle yhteiselle taipaleellemme. Hän osasi todellakin näyttää minulle tien, eli mistä hän pitää ja kuinka häntä pitää kohdella. Että kaikki sujuisi hyvin, ja hän sekä minä olisimme onnellisia.

Siinä sitten kasvoimme yhteen ja meistä tulikin aikaa myöden aivan erottamaton pari, miltei käsite. Ja suhteestamme kehittyi äärimmäisen luja ja lämmin, eli siitä tuli mitä syvintä, kummankin puolista rakkautta toisiamme kohtaan.

Rakas Lottani odottamassa kisoja niin kauniina, että

Rakas Lottani ulkoilemassa 1.

Rakas Lottani ulkoilemassa 2.

Kuvassa rakas Lottani on 30v. viimmeisenä kesänään

Jotenkin olin tietysti niin naiivi, en edes kuvitellut että se päättyisi jonakin päivänä. Mutta sitten hän lopulta sairastui vakavasti, ja se veikin hänet myöskin lopulta luotani pois. Ja vaikkakin ne viimeiset yhdessä vietetyt päivät olivat luonnollisesti erittäin raskaita, niin ne olivat myöskin erittäin palkitsevia. Koska Lotalleni ei loppuaikoina enää kelvannut kukaan muu kuin minä, hän syttyi aina uudestaan ja uudestaan minut nähdessään, ja oli minua kohtaan aina sama minun rakas Lottani. Silloin tajusin lopullisesti, mikä merkitys yhdessä viettämillämme vuosilla oli ollut, ja kuinka tärkeä hänelle olin.

Ja sitten se tapahtui, sekin päivä koitti kumminkin että yhteinen aikamme täällä päätyi, ja laina-aikani hänestä loppui. Ja silloin maailmani romahti, ja aina olinkin luvannut hänen mukaansa, sitten lähteä kun se päivä joskus koittaisi. Silloin kyllä maailmankuvaani muokattiin uuteen uskoon lopullisesti, josta paluuta ei ole enää milloinkaan, ymmärsin rakkautemme aitouden, puhtauden ja merkityksen.

Onnekseni syliini vähän kaikkea tätä ennen oli tipahtanut pelastava enkelini Pihnukka.

Hän sekä minä

Ikuisesti muistoasi hellyydellä ja rakkaudella vaalien, oma Harrisi.

Mitään en enää pelkää, koska tiedän että rajan toisellakin puolella minua odotetaan.

Enkelini

Tästä kantaa juurensa se, että rakasta Pihnukkani myöskin enkelikseni kutsun, koska hän on. Koska takerruin häneen silloin kuin hukkuva oljen korteen.

Ilman häntä ei minua täällä enää varmasti olisi. Mutta nyt minun on täällä hyvä olla Pihnukkani hellässä hoivassa.

Aina olenkin sanonut, että en kai kovin paha enkä väärässä voi olla kun minua näin palkitaan, kun olen tällaisen kumppanin tänne matkalleni saanut.

My memorial - galleria