leiskaa

Elämää tässä ja nyt

Onko se totta, että elämämme alkaa olla vailla hajua ja makua, että emme enää olisi työssämme ihmisinä tärkeitä. Halutaanko meidät vain silloin kun olemme turboja ja tuoreita, mutta kun kone alkaa yskiä ja jos minusta jää hankeen neljä rantua, kun jalkojani en jaksa nostaa ja kintaat viistävät maata. Mitä silloin? Siirretäänkö minut sivuun, takatöihin tai telakalle.

Itsehän me tämän kaiken oikeastaan loimme ja vaadimme. Loimme yhteisöjä, joissa ollaan olemassa vain tulosvastuun kautta. Samalla ihmisestä tuli väline matkalla kohti lopullista voittoa. Ja jokainen meistä tietää, miten välineen käy kun sitä käytetään jatkuvasti täydellä teholla, se menee rikki. Ihminen palaa karrelle.

Siltikin pitäisi osata kysyä, että mistä on oma stressini tehty. Oikeammin, että mistä asioista itse teen itselleni paineet. Pitäisi oppia, että tuossa huonossa olossa on aina sisällä viesti jostain keskeneräisestä, parempaa lopputulosta hakevasta asiasta.

Olisi muistettava, että kuumailmapallo pysyy ylhäällä vain kahta kautta: joko kuormaa vähentämällä tai lisätään hanasta myönteistä nostetta.Oma tapani täyttää kuumailmapalloani kuorsaamalla on aina lisäämässä vaimoni kuormaa, mutta Hänellä on aseenaan kyynärpää kohteena kylkeni. Niin se elämä tasaa.