Tämän sivun tehtävänä on valottaa ihmisiä ympärilläni.

Saman talouden kanssani siis jakaa avovaimoni Hanna, josta olisi aikanaan tarkoitus tulla opettaja. Hanna asuu syyskuusta huhtikuuhun Jyväskylässä suhteellisen selkeän järjestyksen omaavassa yksiössään. Viikot menee niin, että H on maanantaista torstaihin keski-suomessa ja loput päivät kotona. Noina neljänä päivänä täällä vaasan päässä- koulukadulla on yleensä helvetti irti. Järjestys ei kuulu sanana varastooni edellä mainittuina  päivinä. Se läjähtääkin takaraivooni yleensä noin tuntia ennen Hannan junan saapumista. Tuo tunti onkin erittäin mielenkiintoista aikaa. Onkin käsittämätöntä minkälaisiin ihmetekoihin ihminen pystyy tiukassa paikassa. Minusta tuntuu, ettei kukaan edes uskoisi. Olen herättänyt jopa kuolleet kukat henkiin pelkällä tahdonvoimalla.

 

 

Gerbyssä asustaa isäni ja äitini. Valkoinen Toyota Corolla kaartaakin erittäin usein Rantatielle. Monesti ruokailun merkeissä. Onneksi ihmisillä on vanhemmat, jotka ymmärtävät köyhän nuoren ahdinkoa. Ahdinkoa ymmärtää myös  mummoni, joka keittää minulle kalasopat aina perjantaisin. Mummolla riittääkin virtaa, ikää on vasta 90. Isän ja äidin melkeinpä naapurissa asustelee äidin isä, eli  paappani, joka on loikannut juuri Ruotsista takaisin Vaasaan. Energistä porukkaa.

Kirkkopuistikolla majailee Hannan porukat, jossa olen myös useasti nähty vieras. Olen asettunut Kirkkopuistikonkin asemakaavassa lukuisia kertoja keittölle varattuun kohtaan. Pidän keittiöistä kovasti.