| ETUSIVU UUTISET TUNTEET MINä VALOKUVIA LINKIT VERTTIMIES YLäSELKä VIDEOITA R-STUDIO VIERASKIRJA |
UUTISET
V U O T T A 2 0 0 7
TAMMIKUU
01.02.2007 Pientä uutista jos uskaltaisi taas rämpyttää uuden vuoden kunniaksi.. Eli vuosi 2006 ei jää mieliin kovin iloisena omalta osaltani. Koko vuoden kestänyt sairastelu oli melkoinen painajainen, joka onneksi sai paremman käänteen, kun loppuvuodesta veriarvot alkoivat näyttää tervehtymisen merkkejä.
Myöskin lupaus lääkäreiden osalta paluusta jalkapallon pariin oli jotain aivan odottamatonta ja todella iloittu ja odotettu uutinen. Kesällä tilanne ei todellakaan näyttänyt ihan tuolta. Nyt toiveissa olisikin saada nauttia terveydestä mahdollisimman pitkään. Turha silti murehtia tulevaa, otetaan taas ilo irti tästä jaksosta elämässä ja katsellaan sitten jälkeenpäin sitä kuva-albumia mitä tapahtui ja tuli tehtyä.
Uuden vuoden kunniaksi R-miehestä tuli Bölen miehiä, eli asuinkunta merkkautetaan nykyään Mustasaren puolelle. Vaasalaiset kun on hieman sisäänpäinlämpiävää porukkaa.. :)
Vuoden alusta on taas yritetty opetella vauvan askelin sitä urheilijan elämää ja jotain positiivista kehitystä on ollut havaittavissa. Lääkkeiden turvottama kuupää on pikkuhiljaa jäänyt taustapeiliin ja kiloissa on tultu 85 kilosesta tuonne lähemmäs kisapainoa, eli 70 kiloa. Suurin pudottaja -skabassa en olisi pärjännyt vielä..Oli outoja aikoja loppusyksytä, kun omistin ensimmäistä kertaa elämässäni rehellisesti perskaluston. Tai ainahan siellä jonkinlainen on ollut, mutta nyt se jopa näkyi jonnekin. Tämmöisiä turhamaisuuksia sitä ihminen muistelee näin jälkeenpäin vielä..
Lääkitys on tässä elämänvaiheessa siis sen verran niukkaa ja mies kunnossa, että vihreätä valoa on tosiaan urheilulle näytetty. Kehitys on ollut hidasta ja työnteko raskasta, mutta palkinto varmasti odottaa tuolla jossain kun vaan malttaa. Pientä jarrua tuli viime aikojen kehitykseen parin viikon flunssaputkella, mutta uutta matoa taas koukkuun ja kuntoilemaan.
Pelikentille opn varmasti pitkä matka, mutta innolla rääkätään taas roppaa ja toivotaan että lasileuka pysyy pystyssä ja maitoviikset hiessä. Elämä on kaikilla täynnä ylä -ja alamäkiä ja joskus jopa tasamaastoa. Koitetaan taas luikauttaa uutista jossain välissä ja toivotaan, että saa kertoa jossain vaiheessa onnistumisista pallokentillä. Tai vaikka epäonnistumisista, niitä kun tulee varmasti:)
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
HELMIKUU
22.2.2007: Talvea on taas eletty pitkälle kohti kevättä ja vointi on ollut oikein hyvä. Kova treenaaminenkaan ei ole väsyttänyt liiaksi atleettista laiheliinia ja mieli on tietysti sitä myöten pirteä! Muutama pelikin on tullut vyölle ja myös niitä onnistumisia on kalasteltu! Hirveästi nyt ei tosin vielä kannata tuulettaa. Kaksi peliä liigacupissa pitivät olla pienimuotoista tunnustelua taas pelitouhuihin, mutta yllättävät loukkaantumiset tarjosivat sitten R-miehelle mahdollisuuksia minuuttien muodossa. Pelien kova vauhti on tullut eteen pienimuotoisena kulttuurishokkina, mutta aika ajoin on pystytty vauhdissa mukanakin! Pelit ovat muutenkin kulkeneet raitapaidoilla vallan kivasti. Rento tunnelma ja loistava joukkuehenki ovat varmaan olleet omiaan luomaan onnistumisia taitavalle joukkueelle. Mukava olla taas touhussa mukana.
Mattotestikin käytiin rykäisemässä Vöyrillä viikon alkuun ja fiilinki oli melkoinen. Legendaarinen -"juokse niin kauan kuin tipahdat"- paketti on kovin ikävä. Ideahan siinä on, että juostaan tosiaan niin kauan matolla, ettei kroppa enää jaksa. Vauhti nousee kovemmaksi aina kolmen minuutin välein ja paha olo järjettömien maitohappojen muodossa saapuu ovelle ennen puolta tuntia kaikilla. örf. Tänä vuonna tuo tipahdus tuli ymmärrettävästi paljon aikaisemmin kuin edellisinä vuosina tuosta 9 kuukauden makailusta johtuen, mutta tulos ei kuitenkaan ollut niin surkea kuin pelkäsin. Työmaata riittää silti. Pelikuntoon pääseminen tapahtuu varmasti vasta kesän kynnyksellä jos kaikki menee hyvin. Sieltä se kuitenkin tulee, epäilen vahvasti :)
Sillä välin, reenaillaan taas ja pelaillaan ja toivotaan, että mies kestää ja kesällä saa taas suunnata Hietalahteen haistelemaan viheriötä kentän puolelta. Se kun olisi toivelistalla melkoisen korkealla.
HUHTIKUU
24.4.2007: Dojoo! Taas ollaan kevättä viety eteenpäin ja hyvälle näyttää! Pieni takapakki otettiin, kun flunssakuume ei meinannut oikein parantua ja tulehdusarvot pysyttelivät lievästi koholla jonkun viikon ajan. Olo oli kuitenkin koko ajan hyvä ja mieli sitä kautta positiivinen!
Treeneissä on taas menty pää kolmantena jalkana heti luvan myönnyttyä ja nastaa puuhaahan se on ollut! Kunto ehti hieman hyytyä lepotuokion aikana, mutta eiköhän se sieltä taas löydy, kun jaksaa tsempata ja purra hammasta yhteen.
Lenkkiä on vedetty koko viime viikko ja olo + letkujalat rupeaa olemaan taas kohti parempaa. Liigapeleihin ei ole vielä ollut asiaa, mutta toivon mukaansekin päivä koittaa tässä pikku hiljaa. Halut olisivat ainakin kovat! Tamu käväisi Hietalahdessa melkoisessa kevätmyräkässä ja koki raitapaitojen kovan hurmoksen - tosin piste matkasi myös Tampereen seudulle. R-mies hytisi katsomossa haima jäässä (huom. ei munuaiset) ja umpijäätyneet varpaat halusivat kaikesta huolimatta kentälle mukaan. Se on varma kevään merkki:)
ELOKUU
12.08.2007: No joo, aika lailla taas aikaa kului kirjoittamatta, mutta jotain tarinaa taas sivuille!
Kunto on ollut tässä kuukausien aikana aika lailla pohjamudissa ja viime aikoina ainakin osaltaan siihen löytyi hieman selvitystä. Rauta-arvot olivat olleet monen kuukauden ajan tosiaan siellä pohjakerroksissa ja hemoglobiini näyttikin juuri ja juuri hieman yli 100. Ylläpitävä lääkitys oli ollut myös vähän yläkanttiin ja aiheuttanut osaltaan raisua väsymystä ja pientä umpikujaa treenauksen merkeissä. Vatsakalvot olivat aivan mytyssä kovista lääkkeistä ja keskiviikkoisin Maikkarilta tuleva Diilikään ei ole ollut enää veroisensa.
Akillesjänteet huutelivat myöskin muutaman kuukauden ajan kivuliasta tulehdusta, mutta pikku hiljaa niissäkin on huomattavissa valoa tunnelin kohdilla.
Näin siinä vaan sitten monesti käy, että se aika minkä olet viettänyt urheilusta sapatin merkeissä, käy itsensä läpi paluuta tehdessä. Ruusuiset kuvat talvella siitä, että pelikunto palautuisi muutamassa kuukaudessa ovat olleet kuten mainittua - melkoisen ruusuisia. Ammattiurheilu on kovaa työtä ja oikoteitä ei ole. Töitä tehdään, mutta tulokset tulevat hitaasti, usko on monesti kovilla, mutta toivon mukaan se palkinto häämöttää siellä jossain sateenkaaren päässä vielä.
Tie keskussairaalasta Hietalahteen näyttää maallikon silmissä vain muutamalle sadalle metrille, mutta todellisuudessa se ei ole matka.
No joo, eipäs nyt synkistellä liikaa:)
Jatkosta lisää!!