V-MIEHEN TARINAA..

Lue myös 1. vuosi reissustani!

(Siellä päiväkirja ekasta vuodestani ja enemmän kuvia)

   V E R T T I   V I L H E L M I N   M A T K A S S A

Synnyin tähän ihanaan ja auvoisaan maailmaan kauniina syksyisenä päivänä vuonna 2005. 13.10 oli tuo virallinen ja kellonaika 13.41. Ensimmäisenä näin äidin ja sitten isän. äidin rinnalla oli hyvä olla, joten otin siinä pienet nokkaunet ja kuuntelin sydämenlyöntejä.

Seuraavana päivänä  minua käytiin jo katselemassa, kun Riitta-mummo, kummitäti Tiina ja Olli kävivät minua ihmettelemässä sairaalassa. Vaikuttivat ihan mukavilta. Heti imuun paikalle päräyttivät Seija-mummo ja Sakari-paappa. Hekin olivat ihan jees. Vierailun aikana söin hihaani, koska jännitin hieman ja toisaalta se maistui hyvältä. Iltapalan jälkeen sain tavata vielä Kari-paapan, joka uhkasi kiivetä sairaalaan vaikka väkisin. Se oli mielestäni hassu juttu.

Kahden vuorokauden ikäisenä päästin ensimmäistä kertaa elämässäni oikein kunnon itkun, kun minua pistettiin terävällä piikillä pyllyyn. Sairaanhoitajatädit olivat kyllä ihan mukavia minulle, mutta pyllyyn otti silti kovin kipeää.

15.10.2005: Tein debyytin koulukadun kotiini.

19.10.2005: Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kotona kylvyssä. Pelkäsin vähän vettä ja itkin. Kylvyn jälkeen oli kyllä kiva ja pehmeä olo.

20.10.2005: Olin ensimmäistä kertaa oikein kunnolla ulkona, kun äiti kuljetti minua kärryillä korttelin ympäri. Se oli niin mukavaa, joten otin pienet nokoset.

Kahden viikon ikäisenä hymyilin oikein kunnolla ensimmäistä kertaa.

-----------------------------------------------------------------

Tämä pohjustuksena matkani 2 vuoteen!

13.11.2006 No niin! Nyt olen siis jo 13 kuukauden ikäinen. Toisin sanoen olen jo pitänyt 1-vuotis-bileet ja täyttänyt siihen päälle vielä kuukauden! Wau! Olen oppinut tavailemaan monenmoisia sanoja, mutta en ole varsinaisesti vielä mitään sanaa sanonut täysin oikein. Ainakaan iskän ja äidin mielestä. Mikä niitä oikein vaivaa. Iskä sanoo lamppu ja minä "phamppöuy" Sama eikö vain..? äiti sanoo tutti ja minä "t..ttt..tti" -siis korkeintaan pieniä murre-eroja. Titityy, kopotikop ja muut perussanat taipuvat oikein kivasti.

Olen myös oppinut näyttämään mikä on pää, nenä ja korva. Suu ja silmä menevät silloin tällöin oikein. Kun huvittaa. Koulussa on tylsää.

Kävellä kuulemma pitäisi, mutta ei meitsillä ole kiire. Joskus iskä ja äitskä pitävät minua käsistä kiinni ja jättävät seisomaan. Monesti olenkin joutunut seisomaan paikallani useita sekunteja, kunnes olen huomannut porukoiden häipyneen ja jättäneen minut tuetta. Kamalaa puuhaa. Silloin täytyykin lyödä polvilleen istumaan. Huhhuh.

Vuoden ikäisenä minusta on tullut varhaisseniili. En aina oikein muista muuta kuin iskän, äitskän ja parin lähisukulaisen naamat ja muut kasvot sáavat minut hämilleen. Iskä ja äitskä on sanonut, ettei tuntemattomille saa puhua. Tuota ohjetta olenkin noudattanut.

21.11.2006: äiti on ollut nyt tämän viikon reissussa ja olen ollut iskän kanssa kämpillä kahdestaan. viime viikolla olin äidin mukana jyviksessä. Siellä olin käymässä sen mun tulevan Helmi-vaimon luona. Siellä oli tosi kivaa, ja sitä Helmiä olis kiva nähdä taas jatkossa. Ja niitä kahta hassua muuta naamaa siinä Helmin ympärillä.

Täytyy silti sanoa, että nuo naiset ovat tosi huonoja pitämään huolta taloudesta. Iskä pitää kämpän siistinä ja vie roskat, tiskaa ja imuroi. Huipputyyppi. Vai oliko se sittenkin viime yön uni kun heräsin hikisenä. Hmm.

Noh, oli miten oli - outoa on ollut kun iskä on pitänyt sitä ihmevekotinta joka pirisee ja missä valot vilkkuu sillä tavalla päällä, että olen kuullut äidin äänen. En ymmärrä miten äiti mahtuu siihen pieneen laatikkoon. Pelottaa välillä, että onko äiti ihan mykkyrällä siellä pikkuruisessa lootassa. yritinkin viskoa sitä vempainta pariin otteeseen nähdäkseni oliko se äiti siellä. En kyllä löytänyt. Vitsin vitsi.

Hassua oli tänään illalla, kun olin iskän sylissä peilin edessä nakkipellenä ja pissasin sen syliin. Nauroin kovaan ääneen. Iskä ei ihan niin kovaan.

01.02.2007: Huaah! Tulipa melkoinen väli tuolle edelliselle päivitykselle ja kummia on tapahtunut sillä välin! Meikäläinen on oppinut kävelemään! Jep, en huijaa!

Taisin ola semmoiset 1v 3kk, kun tuo ihanuus tapahtui. Monen kuukauden ajan olin jo tosin ottanut pitkiä askeleita ja osain pysyä pystyssä, mutta käppäilemään en sitten ruvennut ennen kuin kyseisellä ajanjaksolla. Joku voisi sanoa sitä varovaisuudeksi, mun mielestä mä vaan kypsyin istumiseen. Siitä lähtien on sitten käppäilty kovaa ja tehty kaikkea kivaa.

Uusia sanoja on vaikka millä mitalla, joskin sitä kunnon lauserakentelua en oikein hallitse vielä. Eiköhän se silti sieltä tule, pitää vaan opetella tuo ruottin kieli ykkösen lisäksi ku ollaan nykyään bööleläisiä.

Niin ja pulkkailu on tylsää, kun siinä joutuu istumaan niin tosi kauan siinä pulkassa ja porukat vaan möllöttelee siinä yläpuolella.

22.2.2007: No joo. Eipä tässä nyt niin suuria juttuja ole tapahtunut viime aikoina, kun noita pakkasia on pidelty. Pulkkailtu ollaan tosiaan välillä, mutta sehän on tunnetusti aika mälsää.

Pari uutta sanaa ollaan opittu ja tiedän nyt missä meikäläisellä on napa ja tissit. Niin ja keksit on hyviä. Tai tapaan sanoa "khee" , kun en jaksa sanoa noin pitkää sanaa loppuun. Ja avaimet on iso juttu. Mua ehkä saattais kiinnostaa talonmiehen hommat isona. vaimet on "avvain" ja niitä mä kiikuttelen joka paikkaan ja ruuvailen kiinni kaikkiin koloihin.

Pallo on kans tosi kiva ja paapan joululahja, semmonen mustangi jota voi ohjata semmosella laatikolla. Ja vauvapiano on kova juttu. Aika perusmatskua kyllä.

Niin ja se on tosi kivaa, kun isi ja äiti juoksee mun perässä ja mä huudan "kiikkiin". Ja aina välillä ne saaki mut kiikkiin. Huippujuttuja nää. No joo, kattellaan taas.

24.4.2007: Morjensta! Pikkaisen taas vierähti aikaa, mutta täällä ollaan! Kaikenlaista on opittu ja sekös naurattaa! Juoksemisesta on tullut melkoinen harrastus ja näin kevään kynnyksellä tuo pallonpotkiminen innostaa aivan toiseen tyyliin!

 Rekkoja on bongailtu näin kevään kunniaksi päivittäin ja se on niiiiiin siiiistiä!

Sanavarasto on jo melkoinen, mutta noita lauseita ei vielä oikein tule. Pari sanaa oikeastaan vaan kerrallaan. Se riittää tässä vaiheessa!

Kylpeminen on edelleen huippujuttu ja kaikenlainen remuaminen. Pöydälle on kiva kiipeillä ja yritänkin hivuttautua joka paikkaan aina kun silmä välttää.

Näin vanhemmiten meikäläisestä on tullut aika seesteinen ja tykkään paikkailla välillä noita tekemiäni tuhmuuksia pusuilla ja haleilla. Sillä saa yllättävän paljon anteeksi. Muun muassa sen, että repii kukkamullat pariin otteeseen sieltä jukkapalmusta. No joo. Jatkosta lisää.

Rekkamies se siellä ajelee rekalla, V-mies valvoo

12.08.2007: Do diih, meikäläinen on kasvanut aika hurjasti viime aikoina!

 Ikää on nyt tasan tarkkaan 1v ja 10 kk ja 2-vuotiskemut häämöttää kahden kuukauden päässä!

Kovia juttuja on edelleen pallot, rekat, kaivurit, veneet, kivien heittely ja uiminen. Käyn säännöllisesti myös matseissa ja monesti nään mun hyvän kavrun Helmin niissä.

Isäntä kaappasi muorin kesken puutarhatöiden näyttääkseen kaapin paikkaa.

Niin ja uiminen siis nimen omaan tuolla rannalla on ihan huippua! ämpäriin voi laittaa hiekkaa ja vettä ja kaataa kastelukannullakin!

Duunihommia

Lauseita osaan jo aikas monta ja sanavarasto on melkoinen. Illalla onkin aina nastaa pölistä omassa sängyssä kaikkia sanoja mitä osaan ja tehdä niistä lauseita.

Uutta joudun nyt opettelemaan maanantaista lähtien, kun menen hoitoon. Oon käynyt vähän jo opissa hoitajalla ilman isiä ja äitiä ja alkuitkujen jälkeen se meni ihan ok. Kiikuin ja leikin leluilla ja olin iso poika.

Duunipäivän päätteeksi kietasen usein nakin naamariin sohvalla.

Herkuista voisin mainita, että keksit on namia ja pulla. Mehu on yäk ja limsa. Iltaisin tykkään syödä puuroa ja joskus saan pienen palan suklaata. Isi antaa sitä paljo enemmän.

Vesileikit, aa jee!

Unikaverina mulla on pupu, joka aina huutaa iltaisin, että -"Verttii, tuu nukkumaan!" Se on kyllä hassu se pupu.

Ja mummat ja paapat on kivoja. Elämä on oikeestaan tosi kivaa just nyt!

Elämän onni koostuu pienistä asioista.