Onko cockerspanieli sinulle se oikea rotu?

Koiranpennut ovat ihania ja suloisia, mutta tuovat mukanaan myös suuren vastuun elävästä eläimestä seuraavien 10-15 vuoden ajaksi. Koiran hankinta ei saisi koskaan olla hetken mielijohde, eikä pitäisi tarttua ensimmäiseen mahdolliseen ilmoitukseen myytävistä koiranpennuista. Lasten hoidettavaksi pentua ei pidä ottaa, vaan vastuu koiran hoidosta on AINA loppupeleissä perheen vanhemmilla. Pohjatyö uuden perheenjäsenen hankkimiseksi on syytä tehdä huolella ja perehtyä asioihin ajan kanssa.

Ulkonäon ei saa antaa hämätä. Cockerspanielin pentua itselleen haluavan tulee (ihan oikeasti) miettiä muutamaa olennaista seikkaa:

1) Cockerspanieli on metsästyskoira. Sillä on siis hyvä hajuaisti ja rutkasti riistaviettiä. Jos cockeri saa vainun jostain mukavasta metsänelävästä, se on menoa. Korvat menevät lukkoon ja koira säntää onnellisena hajun perään. Cockeri on myös älykäs koira ja vaatii itselleen säntillisen johtajan. Jos sen oma ihminen ei osaa olla johdonmukainen ja määrätietoinen johtaja koiralleen, koira ottaa itse johtajan paikan ja vie omistajaansa 6-0.

Siispä cockerspanieli vaatii jämäkän peruskoulutuksen, ollakseen yhteiskuntakelpoinen koirakansalainen. On paljon miellyttävämpää elää hyvin käyttäytyvän ja tottelevaisen koiran kanssa kuin yrittää saada kuriin jokaiselle vastaantulevalle koiralle räyhäävää paholaista, jota ei voi koskaan pitää irrallaan. Kun ottaa pennun, kannattaa siis hoitaa perusteet (sosiaalistaminen ja peruskoulutus) kunnolla ja kouluttaa koirasta sellainen, että sen kanssa on mukava liikkua ”ihmisten ilmoilla”. Suosittelen lämpimästi tottelevaisuuskursseja kaikille cockereille omistajineen!

2) Cockerspanieli on energinen koira ja oppii helposti uusia asioita. Cockeria ei ole tarkoitettu sohvaperunaksi. Koira on onnellinen, kun sen elämä sisältää päivittäin mieluisaa aktivointia ja se saa toteuttaa itseään – oli tapa sitten mikä hyvänsä. Cockerspanieli on erinomainen kaveri aktiiviselle ja liikunnalliselle ihmiselle, joka on kiinnostunut monipuolisesta harrastuskoirasta: cockeri on innokas seuralainen niin metsälle, jäljestämiseen, tokokentille kuin agilityynkin. Mutta mikä tärkeintä - koira on uskollinen ystävä niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.

Tervepäinen cockeri ei kiipeile seinille, jos joskus saisikin hieman vähemmän tekemistä vaan sopeutuu hyvin tilanteeseen kuin tilanteeseen. Jos omistajalla ei kuitenkaan ole motivaatiota ja intressejä keksiä koiralleen tekemistä ja lähteä sen kanssa lenkille säässä kuin säässä, on olemassa parempiakin vaihtoehtoja kuin cockerspanieli.

Kaikesta ihanuudestaan huolimatta cockeri saattaa hyvinkin äkkiä ottaa johtajan paikan laumassaan, jos siihen annetaan mahdollisuus. Loppupeleissä koira on vain koira ja turha inhimillistäminen aiheuttaa usein pahojakin ongelmia koiran ja omistajan suhteeseen. Rakkautta ja rajoja, selkeät säännöt koiralle ja jämäkkä ote omistajalta – tuloksena maailman ihanin koira, jonka kanssa mahdollisuudet ovat miltei rajattomat!

3) Cockerin turkki vaatii säännöllistä hoitoa, aikaa ja paneutumista. Cockeri ei siis ole laiskan ihmisen rotu. Turkki tulee käydä läpi / selvittää vähintään kerran viikossa, mutta mieluiten useita kertoja viikossa. Lisäksi turkki trimmataan 2-3 kk välein. Trimmauksen voi opetella itsekin, mutta ensimmäisillä trimmauskerroilla koira kannattaa käyttää asiansaosaavan trimmaajan luona.

Cockerin turkki takkuuntuu varsinkin pahimpaan pentuvilla-aikaan (6 kk =>) lähes pelkästä henkäisystä koiran suuntaan. Jotta koiran kanssa eläminen olisi aikuisiällä mukavaa, on turkin hoito ja käsittelyyn totuttaminen aloitettava heti ensimmäisinä päivinä, kun pentu tulee kotiin. Samoin kynsien leikkaaminen tulee opetella heti alusta alkaen, jotta se tulevaisuudessa sujuisi kivuttomasti ja turvallisesti. Kynnet tulee leikata 1-2 viikon välein, riippuen koirasta.

Miksi ostaa koira, jolla on (hoitoa) vaativa turkki, jos ei jaksa sitä hoitaa? On olemassa paljon helppohoitoisempiakin rotuja; omaa rotua valitessaan tulee olla REALISTI.

4) Cockereiden väreissä löytyy moneen makuun: sallittuja värejä tai väriyhdistelmiä on Suomessa yhteensä 18. Väri ei kuitenkaan saa koskaan olla ratkaiseva tekijä pentua valittaessa. Koira on paljon muutakin kuin turkin väri! Kasvattaja on yleensä se henkilö, joka osaa parhaiten valita oikean pennun kuhunkin perheeseen, kasvattaja on seurannut pentueen kehitystä syntymästä saakka ja tuntee usein molemmat vanhemmat, joten kuuntele hänen mielipiteitään.

Jotkut kasvattajatkin sortuvat tekemään jalostusvalintojaan koiran värin perusteella. Harvinaisia värejä ihannoidaan ja haetaan keinolla millä hyvänsä mieluisaa väriä omiin pentueisiin, jopa terveyden kustannuksella. Värin tulisi olla vihoviimeinen seikka, jonka perusteella koiria arvotetaan! Harkitessasi pennun ostamista, mieti minkälaista kasvatustyötä haluat itse olla tukemassa. Tutustu hieman taustoihin: Kennelliiton jalostustietokannasta (http://jalostus.kennelliitto.fi) näkee kaikkien kasvattajien rekisteröidyt pentueet.


Mistä ja millä perustein pentu hankitaan?

Kasvattaja, jolle syntyy pentueita vain harvakseltaan, ehtii varmasti perehtyä ja paneutua enemmän jokaisen pennun yksilölliseen hoitoon kuin kasvattaja, jolle syntyy jopa kymmenen pentuetta vuodessa. Suhtaudu kriittisesti kasvattajaan - kysele, utele, ota selvää kaikesta mahdollisesta. Kun kasvattaja kertoo selkeästi tavoitteensa ja perustelunsa suunnittelemilleen pentueille, hän on varmasti myös kiinnostunut sinusta ja tavoitteistasi tulevan pentusi kanssa.

Ennen lopullisen ostopäätöksen tekemistä kannattaa käydä tutustumassa pennun kasvuoloihin ja mahdollisuuksien mukaan molempiin vanhempiin sekä pentuesisaruksiin. Jos emä ja pennut ovat avoimia, iloisia ja kiinnostuneita ympäristöstään, ne ovat luultavasti saaneet osakseen rakkautta ja hyvää hoitoa. Pennut oppivat emältään hurjan paljon – jos emä suhtautuu varauksellisesti ihmisiin, on arka tai jopa aggressiivinen, kannattaa miettiä tällaisen emän pennun ottamista toisenkin kerran. Ei tule ostaa pentua, jonka emän luonne ja käyttäytyminen ihmisiä kohtaan ei miellytä.

Paitsi pentujen emän, myös kasvattajan suhtautuminen ostajaehdokkaisiin kertoo paljon kasvatustyön perimmäisestä tarkoituksesta. Hyvä kasvattaja haluaa useimmiten nähdä koko perheen ja mahdollisesti myös perheen aiemmat lemmikit ennen pennun luovutusta. Kun molemmat osapuolet voivat luottaa toisiinsa, saa pentukin yleensä parhaat mahdolliset eväät tulevaisuuteen – välittävän perheen ja huolehtivan, avuliaan kasvattajan.


Jos uskot cockerin rotuna sopivan elämäntilanteeseesi, voin toivottaa sinulle onnea – olet valinnut upean rodun! Sitten kun löydät itsellesi sopivan pennun, ole valmis antamaan pennulle kaikkesi ja voit olla varma, että pentu tekee samoin!


Takaisin INFO-sivulle.