COCKERSPANIELIN PERUSHOITO

- Ruokinta
- Terveydenhoito
- Koiran loiset
- Turkinhoito ja trimmaus
- Pennun liikunta

Takaisin INFO-sivulle.


Ruokinta

Luovutusikäinen pentu syö neljä ateriaa päivässä. Pennun ruoka (täysravinto) turvotetaan vedellä. Ruokinnasta on olemassa monia mielipiteitä – melkein niin monta kuin on kasvattajaakin. Toiset vaihtavat penturuoasta aktiivisen aikuisen koiran ruokaan jo 3-4kk iässä ja toiset taas syöttävät yli vuoden ikään asti penturuoalla. On tärkeää muistaa, että kasvava koira tarvitsee 2-3 kertaa enemmän proteiinipitoista ravintoa ruumiinpainonsa kiloa kohti kuin aikuinen koira. Pentu siis tarvitsee ennen kaikkea hyvälaatuista ruokaa tasapainoiseen kasvuunsa – pennun kehitystä tulee kuitenkin seurata, koska liian energiapitoinen ruoka ja liian nopea kasvu saattavat aiheuttaa luuston kehityshäiriöitä (esim. etutassujen vääntyminen sivuille).

Suosittelen siirtymistä penturuoasta laadukkaaseen AKTIIVISEN aikuisen koiran ruokaan n. 4-6 kk iässä eli yleensä siinä vaiheessa, kun ensimmäinen penturuokasäkki (15kg) on syöty. Tämä on kuitenkin yksilöllistä ja jos pentu on esim. nirso tai hoikka, voidaan penturuoan syöttämistä jatkaa pidempäänkin. Nuorelle koiralle (n. kahden vuoden ikään asti) suosittelen syöttämään aina hyvälaatuista (mikä usein tarkoittaa: ei halpaa) aktiivisen aikuisen koiran ruokaa. Kun koiran ruoka vaihdetaan erilaiseen (esim. merkkiä vaihdettaessa) tulisi siirtyminen aina tehdä vähitellen, aluksi sekoittaen vanhaa ja uutta ruokaa keskenään, niin että siirtyminen kokonaan uuteen ruokaan tapahtuu noin 1-2 viikon kuluessa.

Ruokailukerrat ajoitetaan perheen elämänrytmiin sopivaksi. 3 kuukauden ikäiseksi asti pennulle olisi hyvä tarjota 4 ateriaa päivässä, sen jälkeen kertoja voi vähentää kolmeen. 5-6 kuukauden iässä voidaan jo siirtyä kahteen ja myöhemmin jopa yhteen ruokintakertaan päivässä (tosin itse suosin omilla koirillani kahta ruokintakertaa päivässä). Ruoan valmistajan ohjeet (säkissä) antavat osviittaa kerta-annoksen suuruudelle. Jokainen pentu on kuitenkin yksilö, joten kirjaimellisesti pakkausten ohjeita ei tule noudattaa. Seuraa pentuasi, äläkä missään nimessä päästä sitä lihomaan.

Pennun tulee saada vähintään ensimmäisen vuoden ajan tasapainoista, laadukasta ja ravitsevaa ruokaa. Kuivamuonan lisäksi pentu ei tarvitse mitään muuta. Raikasta vettä tulee tietenkin olla AINA koiran saatavilla. Pelkkää täysravintoa syövä pentu ei tarvitse mitään lisäravinteita. Kotiruokaa tai raakaravintoa syövälle aikuiselle koiralle sen sijaan tulee antaa lisäksi vitamiineja ja kalkkitabletteja annosteluohjeiden mukaan.

Tärkeintä on, ettei pentu tai aikuinenkaan koira pääse missään vaiheessa lihomaan – kylkiluiden tulee tuntua helposti, mutta ei näkyä. Kasvavan koiran luustolle ja nivelille on erityisen huono, jos koira lihoo pentuaikana. Ota kuitenkin huomioon, että pörröinen pentukarva saattaa joskus hämätä pahastikin ja pentu voi näyttää pyöreämmältä mitä oikeasti on. Lihominen on terveysriski myös aikuiselle koiralle, etenkin vanhenevan koiran nivelet kärsivät ylipainosta. Jokaisen koiran ruokinnan tulee olla suhteutettu sen ikään, rotuun, käyttötarkoitukseen, liikunnan määrään, terveydentilaan ja yksilöllisiin ominaisuuksiin. Jokainen koira on yksilö.

Pentua (tai aikuistakaan koiraa) ruokittaessa ruokaa ei pidä seisottaa kupissa tuntikausia. Pennulle tarjotaan ateriat säännöllisesti ja jos pentu ei syö kaikkea, otetaan kuppi pois. Koiraa ei kannata opettaa siihen, että ruokaa on aina tarjolla. Se kyllä syö, kun sillä on nälkä – ruokakupin ääreen yksikään koira ei takuulla näänny. Ei myöskään kannata opettaa koiraa nirsoksi tarjoamalla kuivamuonan lisäksi erilaisia herkkuja – jos opettaa koiran siihen, että ruoan kanssa tarjotaan aina jotain hyvää lisuketta, se oppii jättämään varsinaisen ruoan syömättä. Koira kyllä oppii vaatimaan aina jotain extraa, joten sille tielle ei alun alkaen kannata lähteä ollenkaan. Koira ei kyllästy, vaikka se söisi samaa ruokaa vuosiakin.

Pennulle voi antaa “jälkiruoaksi” esim. piimää tai viiliä - ne ovat hyväksi pennun vatsalle. Muita sallittuja ruokia (esim. kotiruoan tähteitä) ovat raejuusto, riisi, makaroni, maksalaatikko, makaronilaatikko, jauheliha, kypsennetty kala ja porkkana (keitettynä). Voit antaa pennulle myös kananmunaa. Kun pennun hampaat ovat vaihtumassa ja niitä kutittaa, pennulle voi antaa nakerrettavaksi kovaa näkkileipää. Kiellettyjä ruokia ovat suolaiset ja maustetut ruoat, raaka kala, raa’at juurekset ja peruna, sipuli, tomaatti sekä eläinten (riistan-, sian-, lampaan- ja kanan-) luut kypsennettynä. Maksaa ei pidä antaa suuria määriä kerrallaan. Maito ei ole suositeltavaa.

Täysravinnon hyvänä vaihtoehtona tai lisänä koiralle voi antaa raakaa lihaa (raaka liha on koiralle luonnollisempi vaihtoehto kuin kypsennetty), raakoja luita (luut annetaan aina raakana), sisäelimiä ja erilaisia puuroja. Jos haluaa ruokkia koiransa kokonaan kotiruoalla tai BARF:illa (raakaravinto), kannattaa etsiä tietoa aiheesta ja opiskella hieman koiran ruokinnan perusteita. Kasvavaa pentua ei kuitenkaan saa ruokkia pelkästään kotiruoalla tai BARFfilla, ellei todella tiedä mitä tekee!

Hyviä kirjoja koirien ruokinnasta ovat esim.:
Proagria - Koiran ruokinta ja hoito
Hellemann, Marjeta - Koiran ruokinta
Ekblom - Koiran luonnollinen ruokinta.


Välipaloiksi ja makupaloiksi on kaupan hyllyllä tarjolla jos jonkinlaista patukkaa. Omien koiriemme suosikkeja ovat mm. Frolic (myydään 1,5 kg:n pusseissa) ja Schmackos. Makupaloja annetaan koiralle todella pieninä paloina kerrallaan! Muita vaihtoehtoja ovat mm. paistettu ja paloiteltu maksa, keitetty kananliha, kuivat leivänpalat, juusto, pienet makkaran- tai nakinpalat ja erilaiset puruluut.

* Sivun alkuun *


Terveydenhoito

Meillä kasvavat pennut käyvät aina eläinlääkärin tarkastuksessa n. 7 viikon ikäisenä, jolloin ne myös tunnistusmerkitään mikrosirulla. Pennut saavat matokuurin 2, 4, 6 ja 8 viikon iässä. Madotukseen käytämme yleensä Canex-tahnaa, joka on helpoin antaa pennulle. Seuraavan kerran pentu tulee madottaa viikkoa ennen jokaista rokotusta (eli 11 ja 15 vk iässä) ja myöhemmin vähintään kaksi kertaa vuodessa koko koiran eliniän. Matolääkkeitä saa apteekista ilman reseptiä, merkkejä ovat mm. Canex, Axilur, Flubenol, Lopatol jne. Pentu voi saada matoja jopa haistellessaan maata.

Koiran rokotukset on syytä pitää kunnossa riippumatta siitä, käykö se näyttelyissä tai kilpailuissa. Pennun äiti on rokotettu siten, että sen antama vastustuskyky riittää pennulle sen ensimmäisinä elinviikkoina.

Rokotusohjeet: 12 vk iässä: penikkatauti- ja parvorokote
16 vk iässä: penikkatauti- ja parvorokote + rabies
15-16 kk: penikkatauti + parvo + rabies

Alle vuoden ikäiselle koiralle annetut rokotukset ovat voimassa vuoden. Koiraa ei tarvitse rokottaa heti, kun se täyttää vuoden, vaan lähempänä 16 kuukauden ikää (niin, että 16 viikon iässä annetut rokotukset eivät ehdi vanhentua). Aikuisiällä rokotukset uusitaan 2-3 vuoden välein (riippuen rokotteenvalmistajan ohjeista). Eläinlääkärisi tietää parhaiten koirasi rokotuksista. Penikkatautirokote on ns. kolmois- tai nelosrokote. Penikkataudin lisäksi siihen sisältyy parvo ja tarttuva maksatulehdus, nelosrokotteeseen myös kennelyskä. Koiralle annetaan siis vain yksi rokote, joka sisältää vasta-aineet kaikkia ko. sairauksia vastaan.

Korvat tulehtuvat joillakin spanieleilla tämän tästä, toisilla taas ei ole koskaan mitään ongelmia. Tärkeää on, että korvakäytävät pysyvät auki ja ilma pääsee kulkemaan kunnolla. Tämän vuoksi korvakäytävän ympärillä olevat karvat tulee aina pitää lyhyinä. Korvat tulee puhdistaa, jos ne punoittavat, haisevat tai koira rapsuttelee niitä. Omilla koirillani korvat pysyvät useimmiten kunnossa, kun niihin ei kosketa – turhasta räpläämisestä ne voivat vain turhaan ärsyyntyä. Uimisen jälkeen korvia voi vähän puhdistaa. Korvatulehduksen huomaa yleensä siitä, että koira alkaa raapia korviansa ja ne ovat selvästi punaiset, kutisevat ja vaikkua voi erittyä tavallista runsaammin. Korvanpuhdistusaineita löytyy apteekeista ja eläinlääkäriasemilta.

Jos silmät vuotavat runsaasti tai rähmivät, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Silmien vuotamiseen saattavat olla syynä esim. ylimääräiset ripset koiran silmäluomissa – ne voidaan todeta virallisessa silmätarkastuksessa ja vaikeissa tapauksissa niitä voidaan polttaa pois. Ylimääräiset ripset ovat nykyään aika yleinen ominaisuus cockereilla, mutta harvemmin niistä todellista vaivaa on koiralle. Silmien vuotamiseen vaikuttavat myös säiden vaihtelut ja pöly erityisesti keväisin / syksyisin. Koiralle saattaa tulla silmävuotoa myös siitepölyn vuoksi. Jos silmien vuoto on paksua / kellertävää tai silmäluomet ovat märännäköiset tai turvonneet, tulee aina ottaa yhteyttä eläinlääkäriin!

Pennun maitohampaat vaihtuvat n. 4-5 kuukauden iässä. Tässä vaiheessa on syytä tarkkailla, että kaikki hampaat varmasti irtoavat ajallaan, ennen uusien puhkeamista. Jos huomaat, että uusi hammas kasvaa maitohampaan viereen, voit varovasti heilutella maitohammasta sen irtoamiseksi. Tämä onnistuu esim. narulelulla leikkiessä. Ellei maitohammas kuitenkaan tunnu irtoavan, on syytä kääntyä eläinlääkärin puoleen ja poistaa maitohammas uuden hampaan tieltä - tämä koskee etenkin kulmahampaita. Jos uusi kulmahammas on kasvanut puoleen väliin maitohammasta, tulee maitohammas poistaa.

Kun pennun kanssa leikitään, ei sen suusta saisi kiskoa liian voimakkaasti esim. lelua pois. Jos näin käy, saattaa koiran purenta muuttua ja pysyvät hampaat kasvaa väärään asentoon. Siispä varovaisuutta leikkeihin sekä ”irti”-käskyn opettaminen ja/tai puristaminen varovasti koiran kuonosta, jotta se irrottaisi lelunsa. Koiran tulisi muutenkin aina ja joka tilanteessa antaa omistajalleen kaikki aarteet suustaan, oli siellä sitten mitä tahansa.

Aikuisiällä koiralle saattaa kehittyä hammaskiveä. Sen muodostumista voi ennaltaehkäistä antamalla koiran hampaille töitä erilaisilla puruleluilla tai –luilla. Hammaskiven poisto kannattaa jättää eläinlääkärin huoleksi, vaikkakin sen voi opetella tekemään myös itse. Eläinlääkäri poistaa hammaskiven yleensä koiran ollessa rauhoitettuna. Hammaskiven poistosta tulee huolehtia säännöllisesti, muutoin koiran hampaat voivat liiallisen hammaskiven vaikutuksesta irrota.

Nartuille ensimmäinen juoksuaika tulee yleensä 9-15 kuukauden iässä ja kestää n. 3 viikkoa kerrallaan. Juoksujen väli on omilla nartuillani keskimäärin 6-9 kk. Aluksi narttu vuotaa kirkkaanpunaista vuotoa, sitten vuoto hieman vaalenee 1,5 - 2 viikkoa juoksun alkamisesta. Vuodon vaalentuessa ovat yleensä ns. tärppipäivät eli narttu ovuloi ja voi tulla kantavaksi. Itse en pidä juoksuisia narttuja yleensä koskaan irti lenkillä - koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Juoksun aikana nartulla voi käyttää juoksuhousuja, narttu kannattaakin totuttaa heti ensimmäisen juoksun aikana housuihin.

Kun koiran kanssa kesällä liikutaan metsässä (tai muualla luonnossa), kannattaa pitää lähestulkoon aina mukana kyypakkausta. Jos käärme puree koiraa, koira yleensä jää istumaan tai makaamaan paikalleen ja tuijottaa eteensä "tylsän näköisenä" eikä halua liikkua. Jos purema-alue on päässä, voi koiran pää alkaa turvota nopeasti ja hengitystiet voivat tukkeutua. Mihin tahansa käärme pureekin, koira täytyy saada äkkiä eläinlääkärin hoitoon. Purema voi olla hengenvaarallinen, joten siihen kannattaa aina suhtautua vakavasti!

Käärmeenpureman jälkeen koira ei saisi liikkua itse, vaan se tulee kantaa sylissä pois metsästä ja pyrkiä saamaan mahdollisimman pian eläinlääkärin hoidettavaksi. Jos koiran hengitystiet ovat vaarassa turvota umpeen, kannattaa antaa kyypakkauksesta cockerinkokoiselle koiralle 2 tablettia (1 tbl / 10 elopainokiloa, kuitenkin isollekin koiralle korkeintaan 3 tbl). Kyynpurematapauksessa koiralle tulisi antaa mahdollisimman pian vastamyrkkyä. Tämän vastamyrkyn teho voi kuitenkin heikentyä / estyä, jos koira on saanut kyytabletteja. Jos eläinlääkäri on lähellä ja koirassa ei näy turvotusta, voidaan siis kyytabletit jättää antamatta - näin vastamyrkky tehoaa heti. Useimmiten kyynpureman saanut koira saa vastamyrkyn lisäksi nesteytystä ja kipulääkettä. Myös ampiaisen pisto voi aiheuttaa koiralle turvotusta ja muita oireita, silloin kannattaa käyttää kyytabletteja ja seurata koiran vointia.

* Sivun alkuun *


Koiran loiset

Sisäloiset
Koiran sisäloisia ovat suolinkainen, hakamato, piiskamato ja heisimadot. Koiran suolistossa ja muualla elimistössä elävät loiset käyttävät suolen sisältöä, verta tai kudosnestettä ravintonaan ja saattavat aiheuttaa vaurioita elimiin. Vauriot näkyvät heikentyneenä kasvuna, huonokuntoisena karvapeitteenä, yskänä, ripulina ja alttiutena tulehdussairauksille. Jos sisäloisia on paljon, ne voivat aiheuttaa myös pennun kuoleman. Aikuinen koira voi saada tartunnan suun kautta haistellessaan maata, tutkiessaan muiden ulosteita tai syömällä tartunnan saaneita jyrsijöitä tai raakaa kalaa.

Yleisin sisäloisista on suolinkainen. Pentu saa suolinkaistartunnan emältään tiineysaikana istukan välityksellä tai ensimmäisten elinviikkojen aikana maidon mukana. Pennuilla suolinkaiset ovat yleisiä. Aikuisista koirista n. 6% erittää suolinkaisen munia. Suolinkaistartunnan saatuaan aikuisella koiralla toukat leviävät ympäri elimistöä ja jäävät elämään kudoksiin lepotilassa. Alle 3 kk ikäisten pentujen ohutsuolesta toukat sen sijaan porautuvat pennun keuhkoihin. Suuri määrä loisia voi turvottaa pennun mahan ja aiheuttaa ripulia sekä oksentelua.

Koira tulee madottaa vähintään 2 kertaa vuodessa ja aina viikkoa ennen rokotuksia. Pennut madotetaan kasvattajan luona 3-4 kertaa ennen luovutusikää. Perheen kaikki koirat pitää aina madottaa samanaikaisesti ja välillä kannattaa vaihdella loishäätövalmistetta. Eri matolääkkeet tehoavat hieman eri matoihin, kunkin lääkkeen vaikutus selviää tuoteselosteesta.

Ulkoloiset
Ulkoloiset eivät ole ollenkaan harvinainen vaiva koirilla. Ne saattavat aiheuttaa koiralle tuskallista kutinaa ja iho-oireita. Koiran ulkoloisia ovat täi, väive, kirput, sikaripunkki, kapi, hilsepunkki, punkki, ruskea koirapunkki, nenäpunkki sekä korvapunkki. Jos koirasi kutiaa kovasti ja raapii itseään jatkuvasti, vie se eläinlääkäriin, jossa saadaan selkoa kutinan aiheuttajasta ja tarvittavasta lääkityksestä.

Kerro aina avoimesti koirasi lenkki- ja leikkikumppaneiden omistajille, jos koirastasi on löytynyt täitä, väiveitä, kapi, koiran- tai kissankirppuja, hilsepunkkeja tai ruskeita koiranpunkkeja. Nämä ulkoloiset leviävät suoraan koirasta toiseen ja on oman koirasikin kannalta hyvä, että kaikki sen kontaktikoirat hoidetaan samanaikaisesti. Jos perheessä on useita koiria, on ne kaikki hoidettava samanaikaisesti, vaikka vain yhdestä löytyisi loisia. Muutoin hoidetut koirat saavat heti uuden tartunnan, kun loislääkkeen vaikutus lakkaa.

Tartunnan ennaltaehkäisemiseksi koiralle voidaan antaa ulkoloishäätölääkitys säännöllisin väliajoin. Muista myös, ettei loisilla ja likaisuudella ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Loiset tarttuvat toisesta eläimestä tai ympäristöstä eivätkä sikiä likaisuudesta. Myös vastapesty, putipuhdas koira voi saada tartunnan.

TÄIT JA VÄIVEET
Täi on vertaimevä loinen, väive syö lähinnä ihon pintakerrosta ja karvoja. Ne ovat n. 1 mm mittaisia, värittömiä tai harmahtavia ja munivat ja kiinnittävät munan koiran turkkiin. Helpoiten nämä loiset löytää pään alueelta ja korvista / korvien takaa. Ihmiseen ne eivät tartu.

KIRPUT
Kirppuja tavataan erityisesti keväällä ja kesällä. Kirput ovat n. 2 mm mittaisia ruskeita, siivettömiä hyönteisiä, jotka ovat päältä katsottuna litteitä. Niillä on voimakkaat takimmaiset raajat, joiden avulla ne pystyvät hyppäämään hyvinkin pitkälle.Kirppu elää suurimman osan elämästään isäntäeläimen ulkopuolella, mikä vaikeuttaa niiden häätöä. Kirppu voi elää ravinnotta ympäristössä jopa 4-12 kk. Kirput tarvitsevat verta lisääntyäkseen. Ne purevat myös ihmisiä ja voivat levittää monia bakteeri-, virus- tai loistauteja. Koirassa kirpun esiintymisalueita ovat selän ja vatsan alaosat sekä hännäntyvi.

KORVAPUNKKI
Korvapunkki on korvakäytävässä elävä loinen, joka syö ihon pintakerrosta. Punkki aiheuttaa ärsytystä korvakäytävässä ja sen eritteet yhdessä ihon eritteiden kanssa muodostavat paksua mustanruskeaa tahnaa korvaan. Korvapunkkeja esiintyy nimenomaan ulkokorvassa, mutta niitä voidaan löytää myös muualta iholta. Ne ovat n. 1 mm mittaisia, vaaleita ja vilkkaita otuksia, jotka erotetaan parhaiten mikroskoopilla. Tartunta leviää herkästi eläimestä toiseen ja myös ihminen voi saada tilapäisiä oireita, kuten kutinaa ja pieniä punoittavia näppyjä käsivarsiin ja muualle ihoon. Korvapunkki on erityisesti nuorten koirien kiusa. Korvapunkki voi säilyä hengissä isäntäeläimensä ulkopuolella jopa kuukausia.

KAPITARTUNTA
Kapi eli kettukapi on mikroskooppinen loinen, joka elää ihon sisällä kaivaen käytäviään. Kapin aiheuttamat oireet voivat olla rajuja, mutta ne häviävät vähitellen ilman hoitoakin. Hoitamatta jättäminen voi kuitenkin olla koiralle hyvin tuskallista. Oireita ovat mm. voimakas kutina ja ihon punoitus – rinnassa, jaloissa, korvalehdissä, kyynärpäissä ja kintereissä. Iho paksuuntuu ja muuttuu kellertäväksi ja hilseileväksi. Kapinaaras munii munansa ihon sarveiskalvoon poraamiinsa käytäviin. Ilman isäntäeläintä kapieläin kuolee nopeasti. Kapi voi tarttua myös ihmiseen.

PUUTIAINEN ELI PUNKKI
Punkit ovat kesäaikaan varsin yleisiä loisia. Ne voivat tarttua niin koiraan kuin ihmiseenkin ja ne imevät isännästään verta tartuttaen samalla mahdollisesti virus- ja bakteeritauteja, esim. borrelioosia. Kiinnittynyt punkki irrotetaan ottamalla sen ”kaulasta” tukeva ote punkkipihdeillä ja kiertämällä muutama kierros – näin saadaan myös kaikki jalat irtoamaan ihosta ja estetään mahdolliset tulehdukset.

RUSKEA KOIRAPUNKKI
Ruskea koirapunkki on nimensä mukaisesti tummanruskea, puutiaista muistuttava hämähäkkieläimiin kuuluva loinen. Sillä on neljä pitkää raajaparia, mikä erottaa sen tavallisesta puutiaisesta. Kooltaan koirapunkki on n. 3-5 mm. Ruskea koirapunkki aiheuttaa koiralle voimakasta kutinaa. Sen sylkirauhasissa syntyy lisäksi myrkyllisiä valkuaisaineita, jotka voivat johtaa jopa koiran halvaantumiseen, jos punkkeja esiintyy suuria määriä. Koirapunkit myös toimivat monen vaarallisen bakteeri-, virus- ja alkueläintaudin levittäjänä – mm. tarttuva maksatulehdus, leptospiroosi, borrelioosi ja Q-kuume.

Koirapunkki pystyy hyödyntämään myös ihmisen verta, mutta yleensä se kuitenkin jättää ihmisen rauhaan. Naaras imee ensin itsentä täyteen verta, jonka jälkeen se hakeutuu munimaan jonnekin suojaisaan paikkaan sisätiloissa. Munista kuukauden kuluttua kuoriutuvat toukat hakeutuvat koiran iholle, kiinnittyvät esim. korvalehtiin ja imevät verta kehittyäkseen aikuisiksi. Aikuiset punkit voivat säilyä hengissä ravinnotta jopa puolitoista vuotta.


Loiskuvauksien lähteenä: Spanieli-lehden pentuspeciaali 4/95. Lisätietoja ulkoloisista löytyy mm. verkkosivulta http://www.vetcare.fi/index.php?id=222 .

* Sivun alkuun *


Turkinhoito

Cockerspanieli on ”turkkirotu”. Turkinhoito vaatii aikaa ja viitseliäisyyttä ja pentu (sekä OMISTAJA) tulee jo pienestä pitäen opettaa kampaamiseen, kynsien leikkaamiseen ja muuhun käsittelyyn, jotta se pennun kasvaessa aikuiseksi olisi molemmille mahdollisimman miellyttävää. Jo ensimmäisistä päivistä lähtien pentua kammataan säännöllisesti (=mielellään joka päivä), vaikkei sillä karvaa vielä pahemmin olekaan. Näin pentu tottuu hoitotoimenpiteisiin. Kun pennun opettaa pienestä pitäen turkinhoitoon, se oppii nauttimaan siitä. Jos aikuinen koira ei siedä hoitotoimenpiteitä ja on takkuinen, se kielii vain ja pelkästään laiskasta omistajasta. Miksi hankkia cockeri, jos ei ole valmis hoitamaan sen turkkia asiallisesti?!

Cockerin turkin hoitoon riittää periaatteessa keskitiheä metallikampa (ei muovinen!!!). Kun kamman piikit ovat päästä hieman terävät, ne purevat paremmin takkuihinkin. Lisäksi voi käyttää metallista karstaa. Turkki kammataan perusteellisesti läpi mielellään joka päivä, mutta vähintään 1-2 kertaa viikossa. Kun pentukarva (joka alkaa kasvaa n. 4-5 kk ikäisenä ja lähtee pois n.7-12 kk iässä) on ”valloillaan”, se takkuuntuu varsinkin kainaloista erittäin helposti. Silloin turkki käydään huolellisesti läpi joka päivä ja selvitetään takut ”väsytystekniikalla” – pikkuhiljaa, karva karvalta edeten kammataan takut auki. Turkin silittely päällisin puolin harjalla on ihan yhtä tyhjän kanssa, takut pitää selvittää kunnolla ”juuria myöten” – koiran maatessa kyljellään! Apuna takkujen selvittelyssä voi käyttää hoitoainesuihketta, esim. Ring5:n Out Rage. Aikuisen koiran turkinhoito ei sinällään ole hirmuisen aikaavievää: kun turkki kammataan joka päivä, ei siihen mene kuin muutama minuutti kerrallaan.


Cockerin hoidon perustarvikkeet: keskitiheä metallikampa, metallikarsta ja kynsisakset (Millers!!)

Metsälenkkien jälkeen risut yms. tulee poistaa heti turkista, etteivät ne pääse tekemään pahoja takkuja turkkiin. Talvella lumipaakut turkissa aiheuttavat myös takkuja – lumipallot sulatetaan sisälle tullessa suihkun alla, jolloin koira ei revi niitä itse aiheuttaen vanuttuneita takkuja turkkiinsa. Muita syitä takkujen syntymiseen on valjaitten, ulkoilupukujen ja esim. juoksuhousujen käyttö – ne aiheuttavat takkuja erityisesti kainaloihin (ja nivusiin). Kainaloista takut eivät näy päällepäin, siksi ne tulisikin tarkistaa mieluiten päivittäin ja näin estää pahojen takkujen syntyminen. Takkujen alla koiran iho hautuu ja tulehtuu herkästi.

Koira pestään aina kun se on likainen, kuitenkin vähintään parin kuukauden välein sekä AINA, kun se on menossa trimmaajalle tai näyttelyyn. Ennen pesua koiran turkki selvitetään takuista, koska takkuinen koira ei puhdistu kunnolla. Koira pestään ensin koiran shampoolla. Turkki kastellaan läpikotaisin ja hierotaan shampoota turkkiin niin, että se vaahtoaa, ja huuhdellaan runsaalla juoksevalla vedellä - kaikki vaahto pitää saada koiran turkista pois, niin että huuhteluvesi on lopuksi kirkasta. Jos koira on edelleen likainen, voidaan shampoopesu vielä toistaa. Sen jälkeen käytetään aina hoitoainetta, jonka annetaan vaikuttaa muutama minuutti ja huuhdellaan pois. Puhdas turkki ei takkuunnu läheskään yhtä helposti kuin likainen eikä siihen tartu myöskään risut yhtä lailla kuin likaiseen, takkuiseen turkkiin. Hoitoaineen käyttö jokaisen pesun yhteydessä on tärkeää, hoitoaine estää takkujen syntymistä ja turkin sähköisyyttä.

Pentu totutetaan pesuun pienestä pitäen. Aluksi vain huuhdotaan tassuja ja voidaan pestä myös mahanalus ja tarvittaessa selkä. Shampoota pienelle pennulle ei tarvitse käyttää ja itse en kastele koiran päätä yleensä ollenkaan, ettei korviin menisi vettä - pesen toki korvakarvat, mutta pään päälle en vettä suihkuta. Peseminen voi olla keväisin ja syksyisin jokapäiväistä puuhaa, joten koira kannattaa opettaa olemaan pesun aikana rauhassa. Pesun jälkeen koira kuivataan aluksi pyyhkeellä ja sitten viileää puhaltavalla hiustenkuivaajalla. Föönaaminen ei toki ole pakollista, mutta se nopeuttaa turkin kuivumista. Märkää koiraa ei tulisi ulkoiluttaa (pissatulehduksen vaara), pikainen pissatus on kuitenkin usein tarpeen, jos koira jännittää pesutilannetta.

Trimmausta varten pestäessä (edellisenä iltana tai samana päivänä) karvan tulee tassuissakin olla puhdasta tai muutoin pesu toistetaan. Erittäin likaisiin tassuihin voi käyttää vaikka hieman astianpesuainetta poistamaan likaa. Ennen trimmaukseen viemistä koira vielä pissatetaan ja tassut huuhdotaan, jos ne ovat likaantuneet ulkona. Pienikin määrä hiekkaa koiran tassuissa saa kalliit trimmausvälineet tylsymään nopeasti! Koiran tulee siis olla trimmatessa todellakin PUHDAS, mutta pesu tehdään kuitenkin hyvissä ajoin, jotta koira ehtisi kuivaa ennen trimmausta. Turkin kuivaminen koko koiran pesun jälkeen kestää useita tunteja, riippuen karvan määrästä. Näyttelytrimmejä varten turkki föönataan suoraksi, varsinkin hapsukarvat mahan alta ja jaloista.

Cockeri trimmataan 2-3 kk välein (!!!) ja aina 1-2 viikkoa ennen näyttelyä. Trimmaamisen voi opetella tekemään myös itse, kunhan hankkii siihen kunnon välineet. Trimmauskertojen välillä lyhennetään tassunpohjissa kasvavia karvoja, ettei polkuanturoiden väliin kertyisi liiaksi likaa ja talvella lunta. Kynnet leikataan aikuisella koiralla n. kahden viikon välein, pennulla useammin. Koska kynsien leikkaaminen on monelle koiran omistajalle todellinen ongelma, pentu opetetaan heti kotiuduttuaan siihen, että kynnet leikataan viikon välein. Kynsiä leikataan pikkuisen kerrallaan, mutta aina jämäkästi koiraa käsitellen niin, että koira ei opi saamaan tahtoaan läpi pyristelemällä itsensä vapaaksi. Kun pentu käyttäytyy nätisti, sitä kannattaa kehua rauhallisella äänellä – näin kynsien leikkaamisestakin tulee mukava yhdessäolon hetki pennun kanssa.

Cockerin trimmaus lyhykäisyydessään: pää ja selkä nypitään, korvien yläosa ja kaula ajellaan trimmauskoneella lyhyeksi ja muuten koira trimmataan ohennus- / tavallisilla saksilla. Päätä ja selkäturkkia EI SAA leikata saksilla / ajella koneella! Pitkiä hapsukarvoja (etu- ja takajaloista sekä mahan alta ja rinnasta) ei leikata aivan lyhyeksi! Niitä toki voidaan ohentaa reilustikin, mikä helpottaa huomattavasti turkinhoitoa. Riittävän usein trimmattuna runsaskin turkki on helppohoitoinen. Trimmaamisen sujumiseksi myöhemmällä iällä on tärkeää, että pentu opetetaan pienestä pitäen käsittelyyn, mieluiten pöydällä. Pöydällä sen alle voi laittaa liukumattoman (kumi)maton. Pentu opetetaan pienestä pitäen myös makaamaan kyljellään (!!!) esim. trimmattaessa ja kynsiä leikattaessa – ja tämä on omistajan tehtävä, ei kasvattajan tai trimmaajan.

Trimmaustarvikkeita:


Trimmauskone ja trimmaussaksia. Ohennussakset ovat yksipuoleiset eli vain toinen terä on hammastettu.


Kuolleen turkin poistoon tarkoitettuja apuvälineitä: Furminator ja Mars Coat King (20-teräinen).

Pöydällä käsittely on hyvää harjoittelua myös näyttelyitä varten, joissa tuomari arvostelee koiran sen seisoessa pöydällä. Näyttelyitä varten voit harjoitella myös ns. näyttelyasentoa, aluksi muutama sekunti kerrallaan. Tämä on helpointa pennun ollessa suhteellisen rauhallinen. Näyttelyasennossa cockeria pidetään kiinni kuonosta ja hännästä, joten pentu tulee totuttaa siihen. Tärkeää ei suinkaan ole heti alussa hieno asento, vaan se, että pentu tottuu siihen, että sen kuonosta pidetään kiinni ja sen jalkoja siirrellään. Kasvattajalta voit kysellä neuvoja ja niksejä myös näyttelyihin liittyen.

* Sivun alkuun *


Pennun liikunta

Liikunta on yhtä tärkeää koiralle kuin meille ihmisillekin. Kasvava pentu liikkuu mieluiten omaan tahtiinsa, vapaana juoksennellen turvallisella alueella. Älä vie kasvavaa pentua vielä rasittaville lenkeille. Totuta se kuitenkin heti alusta alkaen kaulapantaan ja talutushihnaan (nahkaiseen tai nyloniseen, älä käytä pennulle rullatalutinta eli flexiä ennen kuin sen perustottelevaisuus on kunnossa eli noin vuoden ikään mennessä!). Myöhemmällä iällä voit ostaa sille valjaat, jotka ovat paremmat koiran (varsinkin vetävän) niskanikamille. Reippaille hihnalenkeille (muiden koirien kanssa) olen omat pentumme ottanut mukaan vasta n. 8 kk iässä – siihen asti olemme kävelleet hihnassa vain pieniä matkoja totuttelun vuoksi. Pennun kanssa liikutaan pennun ehdoilla!

Älä anna pennun hyppiä (esim. sohville / tuoleille), ettei sille sattuisi mitään vahinkoa, esim. lonkat saattavat tällöin vaurioitua. Ole varovainen myös rappusissa ja kanna pentu aluksi ylös ja alas liukkaissa rapuissa! Lapset eivät läheskään aina osaa käsitellä pentua tarpeeksi hellävaroen, valvo aina lasten ja pennun touhuja. Älä anna lasten nostella pientä pentua syliinsä (korkealle), ettei se vain tipahtaisi. Itselläni on kokemusta 2 kuukauden ikäisen pennun murtuneesta takajalasta, kun se lapsen sylistä hyppäsi maahan..

Aikuista koiraa et saa liikunnalla kovinkaan äkkiä väsymään. Spanieli on energinen ja toimintaa kaipaava koira. Se ei pientä vesisadetta tai pakkasta kavahda, vaan tahtoo lenkille vuoden jokaisena päivänä. Älä kuitenkaan lenkkeilytä sairasta koiraa. Pyörällä lenkittämistä en suosittele enkä missään nimessä koiran ottamista mukaan rullaluistelulenkille!

Hihnassa vetäminen on aina opittu taito - koira on oppinut pääsemään haluamaansa päämäärään nopeammin vetämällä taluttajaa perässään. Hihnassa vetävä koira on paitsi epämiellyttävä lenkitettävä, myös vahingoksi itselleen. Hihnassa vetävän koiran olemus muuttuu etupainotteiseksi. Niskanikamat kuormittuvat valtavasti ja saattavat ajan kanssa alkaa oirehtia. Kannattaa siis alusta asti pitää sääntönä, että pentu(kaan) ei saa koskaan vetää taluttimessa! Jos koira vetää, pyshdytään kunnes koira perääntyy vähän ja hihna löystyy. Kun koira ei koskaan vetäessään saavuta haluamaansa (se ei siis pääse nopeasti eteenpäin), se vähitellen tajuaa lopettaa vetämisen (tai parhaassa tapauksessa ei koskaan edes aloita sitä). Omistajalta tämä kysyy pitkää pinnaa, mutta on erityisen suositeltavaa jatkoa ajatellen. Eli aina kun koira vetää (hihna kiristyy), pysähdytään, ja matkaa jatketaan vasta kun hihna taas löystyy. Kun koira ei koskaan (pentuna) opi vetämään, ei se sitä aikuisenakaan tee. Kirjavinkkinä voisin mainita Turid Rugaasin kirjan Vetämättä paras.

Liikkuessaan ulkona pentu purkaa energiaansa ja saa uusia kokemuksia, löytää uusia hajuja ja oppii yhteiselämää omistajansa kanssa. Erityisesti metsäretket ovat hyväksi niin pennun tekemisen tarpeelle kuin kehityksellekin – varsinkin metsästyskoiran täytyy päästä tutustumaan tulevaan työskentely-ympäristöönsä jo pienenä pentuna. Samalla voidaan opettaa pennulle lähelläoloa ja luoksetuloa, pieni pentu kun ei vielä uskalla lähteä kovin kauas omistajastaan eikä kyseenalaista omistajan käskyjä kuten vanhempi pentu saattaa tehdä. Pennun voi antaa juosta metsässä ja tutkia hajuja oman mielensä mukaan – kun pentu väsyy, se kyllä pysähtyy lepäämään. Aikuisten koirien kanssa pentua ei kannata ottaa mukaan metsään kovin pienenä – niiden perässä se saattaa juosta itsensä ihan väsyksiin ja saattaa oppia liiankin itsenäiseksi kun seuraa sinun sijastasi muita koiria.

Kun pennun kanssa liikutaan metsässä, ei pidä höpötellä sille ylimääräisiä. Pentu totutetaan siihen, että se pitää yhteyttä omistajaansa – ei toisinpäin. Jos pentu lähtee poispäin sinusta, kävele hiljakseen toiseen suuntaan ja mene vaikka puun taakse piiloon. Kun pentu tulee luoksesi, silittele ja rapsuttele sitä ja kehu iloisella äänellä. Muissakin tilanteissa aina kun pentu tulee luoksesi, kehu sitä ja ole iloinen. Pentu oppii, että se toiminta kannattaa, mistä saa kehuja ja mikä tekee omistajan iloiseksi.

Liikunnan lisäksi koira tarvitsee erityisesti pentuna ja murrosiässä aivovoimistelua. Sopivia harjoituksia löytyy esim. Tuire Kaimion kirjasta Pennun kasvatus. Erityisesti etsimis- ja jäljestysleikit ovat koiralle hyvin väsyttäviä ja niihin saa helposti purettua ylimääräistä energiaa. Myös erilaiset tottelevaisuuskoulutukset, pentukurssit jne. ovat hyviä mahdollisuuksia opetella touhuamaan koiransa kanssa ja keksimään sille mielekästä tekemistä.

* Sivun alkuun *



Takaisin INFO-sivulle.