PENNUN SAAPUMINEN UUTEEN KOTIIN


ENNEN PENNUN SAAPUMISTA..

Kun sopiva kasvattaja ja pentue on löytynyt ja pennun hankinta lopullisesti päätetty, on vielä ennen pennun saapumista hyvää aikaa sivistää itseään lukemalla esimerkiksi Tuire Kaimion kirja Pennun kasvatus. Muita hyviä kirjoja löydät hoito-ohjeiden lopusta. Myös kasvattajan ohjeistukset on syytä lukea muutamaan kertaan ajatuksella läpi. Vuosien varrella olen todennut, että pitkiä hoito-ohjeita ei kovin innokkaasti lueta, joten olen tiivistänyt hoito-ohjeista kaikkein tärkeimmät melko lyhyeksi paketiksi ja lisätietoa asioista löytyy kotisivuiltamme sekä tietenkin kysymällä.

Ennen kuin pentu tulee kotiin, kannattaa istahtaa hetkeksi lattialle, katsoa kotiaan pennun silmin ja miettiä, onko ympäristö pennulle turvallinen.

Nosta pois lattioilta kaikki, mikä ei saa joutua pennun suuhun. Erityisesti sähköjohtojen piilottamiseen kannattaa panostaa – ne ovat pennun mielestä mukavia pureskeltavia. Matot kannattaa rullata pois lattioilta ensimmäisiksi viikoiksi / kuukausiksi. Pentu pystyy pidättämään pissaa vasta n. puolen vuoden iässä, joten näin säästytään enimmältä mattopyykiltä. Kaikki koiralle vaaralliset aineet laitetaan pennun ulottumattomiin: huonekasvit, lääkkeet, liimat, maalit, pesuaineet, lasten lelut, suklaa, ksylitoli jne.

Ennen pennun saapumista kannattaa myös kartoittaa alustavasti lähiseudun harrastusmahdollisuuksia ja selvittää, missä olisi alkamassa pentukursseja ja minkäikäisille pennuille ne on tarkoitettu. Pentu- ja perustottelevaisuuskurssit ovat hyvä lähtökohta tottelevaisen ja yhteiskuntakelpoisen koiran kouluttamiseen. Suosittelen liittymistä ainakin Suomen Kennelliiton sekä Cockerspanielit ry:n sekä paikallisen Spanielikerhon / muun koirakerhon jäseneksi.


Ennen pennun saapumista hankittavia tavaroita:
- panta: nahkainen tai nyloninen, säädettävä pituus ja mieluiten metallisella "vyön" soljella varustettu
- talutin: kestävää nylonia tai nahkaa, pituus 1,5 - 2 metriä, pennulle ei ikinä Flexiä eli kelatalutinta!!
- huom! pimeinä vuodenaikoina muista käyttää heijastimia: koiran pannassa / heijastinliivi
- ruokakuppi: muovinen kapea "spanielikuppi" paras, korvat eivät sotkeennu niin helposti ruokaan
- vesikuppi: metallinen kestää kaikista parhaiten
- kampa: metallinen, melko tiheä
- kynsisakset: oman kokemukseni mukaan paras merkki Millers
- peti: esim. vanha viltti - kovin kallista ei kannata hankkia, koska ensipetien tuho-% on usein korkea
- leluja: kestäviä, pestäviä (esim. vanhoista sukista ja sukkahousuista saa hyviä leluja)
- puruluita
- matolääke: kätevimpiä tahnat, kuten Canex
- kasvattajan suosittelemaa ruokaa (kasvattaja antaa pennun mukaan ruokaa ensimmäisiksi viikoiksi)


KUN PENTU SITTEN VIHDOIN SAAPUU...

Pennun tultua kotiin ei heti kannata kutsua koko sukua pentua katsomaan, vaan antaa sen rauhassa sopeutua uuteen kotiinsa parin päivän ajan. Jos perheessänne on muita lemmikkieläimiä, tutustuta pentu rauhassa uusiin ystäviinsä ja pitele esim. jyrsijöitä kädessäsi tilanteen rauhoittamiseksi. Perheen lapsille taas tehdään alusta alkaen selväksi uuden perheenjäsenen kanssa tarvittavia käyttäytymissääntöjä. Pentua tulee käsitellä varoen ja kun pentu nukkuu, sen on saatava nukkua rauhassa. Lapset eivät saa nostaa pentua syliinsä muuta kuin lattialla / maassa istuessaan!

Ensimmäinen pennulle opetettava asia on pennun kutsumanimi. Nimen tulisi olla lyhyt (mieluiten kaksitavuinen) ja helppo ääntää. Koiran nimeä ei saa käyttää negatiivisessa yhteydessä, vaan mieluummin sen tulisi olla pennulle kehujen tapaan jotain hyvin miellyttävää. Älä siis koskaan moiti pentua huutamalla sen nimi vihaisesti, vaan sano tällaisissa tilanteissa painokas EI tai voit myös "puhua koiran kieltä" ja murahtaa pennulle.

Miettikää jo ennen pennun saapumista, missä haluatte koiran nukkuvan. Jos koira saa tulevaisuudessa nukkua sängyssä ihmisten kanssa, sen voi ottaa heti ensimmäisenä yönä viereensä – näin pentu pysyy luultavasti rauhallisimpana. Kannattaa kuitenkin aluksi siirtää oma patja lattialle, ettei pentu sängystä hypätessään vahingoita itseään. Pentu luultavasti herää muutaman kerran yössä tarpeilleen.

Jos koiran ei haluta nukkuvan sängyssä aikuisena, ei sitä pidä sinne päästää myöskään pentuna. Tässä on oltava tiukkana, mikäli haluaa lakanoidensa pysyvän siistinä. Pennulle osoitetaan oma peti, missä se voi nukkua. Jos haluaa pennun tottuvan nopeasti uuteen pesäänsä, se kannattaa ottaa oman sängyn viereen. Pentu varmasti hyppii sänkyä vasten, mutta silloin se jätetään täysin huomioimatta. Kun pentu on pesässään, sitä voi silitellä rauhallisesti. Pentu oppii viihtymään pesässään, kun se huomaa saavansa huomiosi vain siellä ollessaan. Pennun makuutilan ovi on hyvä sulkea yöksi ja varata sille lähelle petiään vettä ja sanomalehtiä.

Uni on tärkeää kasvavalle koiralle ja luovutusikäinen pentu nukkuukin vielä suuren osan päivästä. Kun pentu nukkuu, sitä ei saa häiritä! Myös perheen pienimpien täytyy ymmärtää tämä. Jotta pennusta kehittyisi tasapainoinen aikuinen, sen täytyy saada nukkua rauhassa. Koiran nukkumapaikka, peti, on sen oma rauhallinen turvapaikka, jossa kukaan ei saa sitä häiritä!

Sisäsiisteys saavutetaan parhaiten viemällä pentu ulos aina, kun se on syönyt, juuri herännyt tai leikkinyt. Pihalla sitä kehutaan oikeasta toiminnasta iloisella äänellä. Jos pennulle sattuu vahinko ja se pissaa sisälle, sitä ei pidä moittia tapahtuneesta – pentu ei osaa yhdistää kaksi sekuntia sitten tekemäänsä pissalätäkköä saamiinsa moitteisiin. Kuten muussakin koiran kouluttamisessa, epätoivottu käytös jätetään huomioimatta siivoten jäljet vähin äänin ja pentua kehutaan aina oikeasta toiminnasta. Tämä on nopein ja pennulle johdonmukaisin tapa oppia uusia asioita.

Pentu on tottunut jo syntymäkodissaan pissaamaan sanomalehdille. Niitä kannattaa käyttää varsinkin öisin ja oven edessä – pentu oppii näin menemään pissahädän yllättäessä ovea kohti ja pikkuhiljaa se osaa “pyytää” pihalle pääsyä menemällä ovelle. Pissoja toki tulee aluksi melkein minne vain ja siivotessa kuluu keittiöpaperirulla jos toinenkin. Kärsivällinen opetus kuitenkin nopeuttaa huomattavasti sisäsiisteyden oppimista. Kylmänä vuodenaikana syntyneiden pentujen sisäsiisteysopetus voi olla hieman hankalampaa kuin kesäpentujen.

Pentu tulee alusta alkaen (siis heti ensimmäisistä päivistä alkaen!) opettaa olemaan yksin kotona. Aluksi se jätetään yksin muutaman minuutin ajaksi ja pikkuhiljaa aikaa lisätään. Koira tosin ei ymmärrä ajan kulumista, se ymmärtää vain sen, että olet poissa. Pennun oleskelu on hyvä esim. porttien avulla rajata yhteen tai kahteen huoneeseen – sen on turvallisempi olla ja se on varmasti myös rauhallisempi, kun se ei pääse ihan koko asuntoon. Pentu saa vähemmän sotkuakin aikaiseksi, kun se oleskelee yksin ollessaan pienellä alueella.

Pentu rauhoittuu parhaiten siihen huoneeseen, missä sen nukkumapaikka normaalistikin sijaitsee. Ensimmäisillä kerroilla pentu kannattaa jättää yksin silloin, kun se on väsynyt. Sille tulee jättää myös jotain tekemistä, kuten puruluita ja leluja. Tällöin on pienempi vaara, että se tekee tihutöitään kodin huonekaluille yms. Kun pentu pienestä pitäen oppii olemaan yksin kotona, se luultavasti vain nukkuu ollessanne poissa. Yksinolon opettelussa on tärkeää, ettei kotoa lähtemisestä ja kotiin palaamisesta tehdä mitään numeroa, vaan pentu jätetään ilman sen suurempaa dramatiikkaa omaan paikkaansa ja kotiin palattua pentua huomioidaan vasta, kun se on rauhallinen.

Jos perheessänne on muita koiria, älä jätä pentua poissaollessanne niiden kanssa samaan tilaan. Pentu tulee pitää erillään muista koirista (koirien ollessa yksin kotona) niin kauan, että niiden arvojärjestys on selvä. Pentua ei kuitenkaan tarvitse täysin eristää muista koirista, vaan rajata pennun oleskelutila vaikka portilla.

Jos pentu alkaa purra esim. sohvan nurkkaa, voi siihen suihkuttaa jotain pennun mielestä epämiellyttävän tuoksuista suihketta. Niitä löytyy mm. apteekeista ja lemmikkitarvikeliikkeistä. Vanhan kansan kamferintipat ovat myös hyväksi havaittu ratkaisu. Huolehdi aina siitä, että pennulla on luvallistakin tekemistä.

Mukavia leluja ovat mm. puruluut, köysilelut, tyhjät wc-paperirullat ja niiden sisään piilotetut makupalat, vanhoista sukista tehdyt pötkylät jne. Vain mielikuvitus asettaa rajat. Myös Kong-lelut ovat suosittuja, niitä saa lemmikkitarvikeliikkeistä. Seuraa aina, että pentu ei saa leluista paloja iri, varsinkin muoviset vinkulelut voivat olla pennulle vaarallisia, jos se syö niistä irtoavia paloja. Pentu on tottunut jo kasvattajan luona syömään puruluiden lisäksi myös raakoja rustoluita, joten ne ovat pennulle mieluista ajanvietettä - raa'at luut tosin sotkevat hieman lattioita / mattoja.

Jos pentu puree jotain kiellettyä, sen huomio kiinnitetään sallittuun leluun ja vähin äänin otetaan pois kielletty esine. Väärän esineen poisottamisesta ei pidä tehdä suurta numeroa. Missään nimessä ei pidä ajaa takaa koiraa, jolla on suussaan jotain kiellettyä – näin se vain oppii että ottamalla jotain kiellettyä pääsee leikkimään hauskaa takaa-ajoleikkiä. Ryntää mieluummin itse karkuun, niin pentu tulee varmasti perääsi ja saat kielletyn esineen pois siltä. Kun koira tulee luoksesi, sitä ei saa koskaan rankaista – vaikka se sitten olisi tehnyt mitä. Luoksetulon pitää aina olla koiralle iloinen asia! Pure siis hammasta yhteen ja kehu pentua iloisena, kun vihdoin saat sen luoksesi ja kielletyn esineen pois sen suusta.

Autoiluun pennut ovat tutustuneet jo kasvattajan luona. Ennen automatkaa pennulle ei tule antaa ruokaa pariin tuntiin matkapahoinvoinnin estämiseksi. Turvallisin paikka koiralle autossa matkustamiseen on metallinen häkki, joita myydään lemmikkitarvikeliikkeissä ja koiratapahtumissa. Häkkiä voidaan käyttää myös sisällä koiran nukkumapaikkana - siitä kannattaa tehdä koiralle hirmuisen kiva paikka: pennulle voidaan vaikkapa tarjoilla häkissä ruokaa tai makupaloja. Häkin tulisi olla niin iso, että koira mahtuu aikuisena istumaan siellä eikä sen pää ota häkin kattoon. Kasvattaja neuvoo häkkiostoksissakin, jos tarvetta tulee. Koira voi matkustaa autossa myös kytkettynä turvavyövaljaissa auton turvavöihin, ei kuitenkaan koskaan vapaana. Varsinkin kesäkuumalla on muistettava pitää mukana vettä koiralle.


Miksi pentu puree?

Ennen muuttoaan uuteen kotiin pentu on opetellut sosiaalisen kanssakäymisen taitoja sisarustensa ja emän kanssa. Pentujen kesken leikit ovat joskus hurjiakin, pennut kommunikoivat keskenään puremalla ja ärisemällä. Kun pentu sitten saapuu uuteen kotiin, se käyttää itselleen tuttuja tapoja leikkiä tai hakea huomiota. Pieni pentu ymmärtää parhaiten koiran kieltä, joten kannattaa vastata pennun puremiseenkin koiran kielellä. Aina tulee muistaa myös, että pentu ei ymmärrä mitä sille puhutaan, ellei sille ole erikseen opetettu, mitä sanat tarkoittavat.

Pentu puree, koska pureminen on sen tapa kommunikoida. Pennulle tulisi kuitenkin tehdä alusta alkaen selväksi, että ihmisen käsien tai jalkojen pureminen on kiellettyä. Kannattaa siis ottaa käyttöön pennun omat keinot - pentujen välisissä leikeissä se jota purraan, kiljuu usein jo ennen kuin oikeasti sattuu ja purija lopettaa siihen. Kun pentu puree, kiljahda niin että pentu ymmärtää lopettaa. Jos se vain innostuu jatkamaan, voit murahtaa sille, kuten emä tekisi - kuitenkin nopeasti ja napakasti. Pennun huomion voi myös kiinnittää esim. johonkin leluun, niin että se jättää kädet rauhaan.

Pennulle on tärkeää myös opettaa rentoutumisen ja rauhoittumisen taito. Jos pennun leikki muuttuu riehumiseksi ja pentu käy ylikierroksilla, sen voi ottaa syliin ja pidellä rauhallisesti siinä, kunnes pentu antaa periksi ja rauhoittuu. Kun pentu sitten rentoutuu, sitä kehutaan rauhallisella äänellä ja lasketaan se pois sylistä. Näin pentu oppii siihen, että sylissä rauhoitutaan ja olemalla nätisti saa kehuja ja pääsee jatkamaan leikkiä. Muutenkin rauhoittumisen opettaminen on hyvä ottaa osaksi jokaista päivää. Varsinkin harrastuskoirien täytyy pystyä rauhoittumaan ja rentoutumaan myös vieraissa paikoissa.


Takaisin INFO-sivulle.