20.-21.9. 08 Espoo
Westend Indians Tribal cup 20-21.9.2008
Aamulla ani varhain kokoontui Lidlin pihaan joukko enemmän tai vähemmän unisia poikia.
Kamat autoon ja kaverit kyytiin, eikun matkaan. Törnävällä vielä yksi pysähdys, Riku kyytiin, sitten olikin jo kaikki kasassa. Matka Espoota kohti voi alkaa.
Alkumatkan auton takaosasta kuului vain hiljaista tuhinaa. Etuosassa Sami ja Kari kävivät keskusteluja, mistäpä muustakaan kuin salibandystä.
Lempäälässä oli matkan ainoa pysähdys. Pikaiset aamukahvit ja taas matkaan. Linja-autossa söimme Minimanin sponsoroiman aamupalan.
Loppumatkasta alkoi jo auton takaosastakin kuulua iloinen pulputus ja naurun remakka.
Perillä Esport Areenalla olimme yhdeksän aikoihin, johon osasimme ongelmitta. No, olihan meillä mukana Espoon kadut tunteva, Sami.
Ei muuta kuin ilmoittautumaan ja etsimään pukuhuoneita. Pelikamat päälle ja juoksuradalle ottamaan alkulämmöt.
Ensimmäinen peli oli FBC Ballcrackersia vastaan. Peli oli hienokseltaan SPV:n hallintaa vaikka ”vähän” pojat ottivat jäähyjäkin. Vastustajan maila kun oli pudonnut kentälle ja eräs meidän kaveri päätti lennättää sen kentältä pois. Tuomari ei sitä oikein hyvällä katsonut, vaan kuului vihellys ja tuomiona 2+10 min. Sama kaveri otti vielä toisenkin kaks` minuuttisen samassa pelissä.
Hyvin pojat taistelivat alivoimallakin. Liekö ensimmäisen pelin jännitystä mutta SPV:n poikien laukaukset tahtoivat osua tolppiin, niitä nähtiin peräti kuusi tässä pelissä. Kaksi maaliakin pojat saivat aikaan, mutta vastustajan tehdessä yhden enemmän, oli saldona 2-3 tappio ja nolla pistettä.
Pelin jälkeen söimme areenalla maittavan pasta-aterian. Sen jälkeen oli vähän tutustumista areenaan, ennen toisen pelin alkua.
Toinen peli oli Indiansia vastaan. Peli oli taas tiukkaakin tiukempaa vääntöä. Tällä kertaa meidän pojat saivat vedot maaliin ja veivät pelin ansaitusti lukemin 4-2. Lopussa vastustaja yritti kuudella kenttäpelaajalla tehdä maalia, mutta SPV:n puolustus piti loppuun saakka.
Tiivis tahti päivässä jatkui. Pojat ”heitettiin” linja-autoon ja vauhdilla kohti Espoon Scandic hotellia. Hotellilla pojat halusivat vielä vaihtaa huonekavereitaan. Pienen säätämisen jälkeen pääsimme kaikkia tyydyttävään ratkaisuun huone asiassa.
Pieni lepo hotellilla, jonka jälkeen kävelimme tien yli Nihtisillantien ABC:lle syömään. Kuinka ollakaan ruokana oli pastaa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Lisäksi palvelu oli mitä mainiointa. Pojat saivat kovasti kiitosta henkilökunnalta asiallisesta käytöksestään.
Sitten takaisin hotellille, peliasut päälle ja matka kohti lauantain viimeistä peliä voi alkaa. Peli pelattiin Otahallissa.
Vastustajana oli Pakilan Visa. Pelikenttä oli pieni ja erittäin huonosti valaistu, ainakin näin vanhan silmille. Hyvin pojat taas taistelivat ja tuloksena oli tasapeli 2-2.
Alkusarja oli todella tiukka ja meidän pojat jäivät yhden maalin erolla kolmanneksi. Joka tiesi sunnuntaina vastustajaksi FBC Turkua.
SPV:n hyvät otteet oli huomioitu muuallakin. Monelta suunnalta kuului kommentteja poikien taitavasta pelistä ja rajuista kulmaväännöistä. Ja innolla muut joukkueet odottivat kuvia SPV-94 peleistä, joita näytettiin non stoppina ”skreeniltä”.
Illalla puoli kahdeksalta pääsimme viimein hotellille ja suihkuun. Kävimme vielä ABC:llä ostamassa ”pakolliset” iltakarkit yms.
Takaisin hotellille päästyämme teimme pojille iltapalan K-Market Kympin ja Valion sponssaamista tarvikkeista. Sitten alkoi poikien vapaa-aika.
Kello yksitoista pojat menivät omiin huoneisiinsa, vielä tarkastuskierros ja nukkumaan.
Yö sujui kaikin puolin rauhallisesti.
Aamulla kahdeksalta kävimme pojat herättelemässä aamupalalle. Mutta useassa huoneessa oli jo kukko kiekaissut aikaisemmin, koska pojat tulivat jo suihkunraikkaina vastaan. Liekö ilmassa ollut pientä jännitystä tulevan pelin suhteen.
Yhdessä huoneessa oli avoimien ovien päivä, kun ovet olivat käytävään auki ja pojat vielä nukkumatin matkassa.
Aamupalan jälkeen oli vuorossa huoneiden tyhjäys ja tarkistus.
Sunnuntain peli pelattiin taas Esport Areenan liukkailla kentillä.
Peli Turkua vastaan alkoi. Jo totutusti peli oli todella tiukkaa vääntöä ja SPV: hallintaa. Pojat puolustivat jokaisessa tilanteessa hyvin ja viimeisenä lukkona maalilla oli, koko turnauksen upeasti torjunut maalivahtimme Miika.
Peli eteni tasaisesti 0-0 tilanteessa. Peliaikaa oli jäljellä enää 1 min 10 sek, kun Turku maalasi alanurkkaan ”silmät kiinni” vedon. Se toi elävästi mieleen miesten edustuksen välieräpelissä SPV-Trackers Juho Järvisen onnenkantamoisen.
Pojat eivät tästä lannistuneet, vaan jatkoivat vyörytystään kohti Turun maalia, aiheuttaen vastustajassa lähes paniikinomaisia purkupallojen lyöntejä meidän puolustuspäähän asti.
Useita hyviä paikkoja saatiinkin aikaan, mutta onnettaren ”ollessa kahvilla”, pallo osui tolppiin, mailanvarteen, kengännauhaan ja jopa molarin yhteen sormeen.
Vastustaja otti käyttöön kaikki viimeisetkin keinot välttääkseen rangaistuslaukauskisan. Miki kolattiin selvässä maalintekotilanteessa laataksi kentän pintaan. Tuomarin silmissä lie ollut aamu-unisuutta, koska niin selkeä rangaistuslaukaus jäi viheltämättä.
Vähän aiemmassa maalinteko tilanteessa yksi vastustajista ilmeisesti halusi Joona H:n pelipaidan itselleen muistoksi, joten alkoi jo pelin tuoksinnassa sitä Joonan päältä kiskomaan. Tälläkin kertaa maali jäi haaveeksi, vaikka Joona vielä kaatuessaankin yritti maaliverkkoa heilutella.
Tämäkin tilanne jäi tuomarilta ”näkemättä”. Lopputulos oli 0-1, Turku välieriin ja me kotimatkalle.
Pelin jälkeen valmentajammekin vaihtoi muutaman ystävällisen sanan tuomarin kanssa pelin loppuhetken tapahtumista.
Niin olivat pelit pelattuna tämän turnauksen osalta. Pojilla ruuti oli vielä kuivaa, joten he siirtyivät vielä paikalla olleen tutkapisteen luo kokeilemaan laukauksen kovuutta. Ja kovaahan ne vedot lähti. Tällä kertaa kovin laukaus lähti Nikon lavasta 146 km/h.
Vielä kävimme areenalla syömässä ennen kotimatkalle lähtöä.
Sitten alkoi kotimatka iloisissa tunnelmissa. Hyvin pojat siis pystyivät nollaamaan viimeisen pelin tappion. Matkan aikana valmentaja kävi poikien kanssa läpi turnausta ja poikien suorituksia, mikä oli hyvää, missä voisi vielä parantaa.
Matkalla pysähdyimme Rollsiin syömään hampurilaisaterian.
Matka sujui kaikin puolin hyvin, vaikka linja-autossa olikin välillä kova meteli, iloista naurua, itsestään liikkuvia kenkiä yms. Kokihan se Mikin tyynykin linja-autossa omat ”kauheat” retkensä.
Takaisin Seinäjoella olimme puoli viiden aikaan sunnuntaina.
Ei muuta kuin uusin kujein uusia reissuja ja pelejä kohti.
Kiitos pojille, valmentajalle ja huoltajalle, joka omien hommiensa ohella huolehti vielä jojojenkin hyvinvoinnista.
Turnausterveisin jojot