Palautetaanko Joosefin kunnia?

Evankeliumit ovat paljon aikaansa edellä ainakin sen yksityiskohdan nojalla, että ne nostavat Jeesuksen vanhemmista etualalle Marian. Joosef Jaakobinpoika on esillä vain hetkellisesti ja katoaa sitten täysin taka-alalle.

Matteus kehittelee kyllä Joosefille aina Abrahamiin saakka ulottuvan sukupuun. Siihen lukeutui myös kuningas Daavid, joka antoi Jeesuksen fyysiselle olemukselle kuninkaallisen alkuperän, mikäli hän oli saanut alkunsa Joosefin ja Marian yhteistoiminnasta.

Matteus selittää Jeesuksen alun näin: ”Mutta kun Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteen menoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet.”

Matteus ja Luukas selittävät Marian raskaaksi tulon hengestä varsin yhtäläisesti, kun taas vanhin evankeliumi lähtee suoraan Jeesuksen saapumisesta aikuisena Johanneksen kastettavaksi.

Markus kuvaa Jeesusta sellaisena, joka ei tule kastamaan vedellä vaan Pyhällä Hengellä. Kun Johannes sitten kastoi Jeesuksen, evankelista kuvaa taivasten auenneen ja Hengen niin kuin kyyhkysen laskeutuneen häneen.

Markuskin viittaa Esaiasta siteeraten enkeleihin, jotka Jumala lähettäisi valmistamaan tietä, mutta ei kuitenkaan konkreettisesti  laittamaan Jeesuksen fyysistä olemusta alkuun.

Johanneksen evankeliumi aloittaa ”kaiken alusta”, jolla ei ole juuri mitään tekemistä historiallisen Jeesuksen persoonallisen olemuksen kanssa.

***

Jeesuksen fyysisen olemuksen hengellinen alkuperä on mitä todennäköisimmin evankelistojen itsensä kehitelmä. On vaikea sanoa onko se jo alun perin tarkoitettu allegoriaksi, vai halusivatko kirjoittajat vain luoda mestaristaan kaikesta muusta poikkeavan kuvan.

Ihmiset eivät ole milloinkaan lisääntyneet partenogeneettisesti. Sellaiseen kykenevät lähinnä kummitussirkat, kirvat ja amatsonimollit.

***

Hengestä sikiäminen saattaa todellisuudessa viitata siihen, että Jeesus oli jossakin vaiheessa ”syntynyt uudelleen ylhäältä” eli yhdistynyt sisäisessä olemuksessaan henkiseen – Pyhään Henkeen tai mahdollisesti sitä astetta korkeampaan, Poikaan.

Jordanin kasteeseen liitetty valkoisen kyyhkyn laskeutuminen viitannee tällaiseen muutokseen, jonka tapahtuminen konkreettisen vesikasteen aikana (Jeesusta henkisesti alemman toimesta) ei sinänsä liene kovin todennäköistä. Kertomus Jordanin kasteesta saattaa siten olla pelkästään evankelistojen rakentamaa esipuhetta Jeesuksen julkiseen elämään.

On mahdotonta päätellä, milloin Jeesuksen ylhäältä syntyminen olisi tapahtunut, koska hänen varhaisista vaiheistaan ei ole löytynyt luotettavaa tietoa.

Kristillinen liike on muutaman ensimmäisen vuosisadan kuluessa rakentanut sellaisen kuvan Jeesuksesta, että hän oli olemukseltaan jumalallinen ja kaikista muista poikkeava jo syntyessään eikä siten päätynyt tähän tilaan vasta jossakin elämänsä vaiheessa.

Itämaiset perinteetkin tuntevat kyllä käsitteen avatara, joka tarkoittaa syntyessään jumalallista, mutta he käsittävät jumalallisuuden avautuneen sisäisesti jossakin sielullisen olemuksen (kausaalisen olemuksen) aikaisemmassa kehityksen vaiheessa. Lisäksi itämaiset perinteet pitävät jumalallisuuteen pyrkimistä ja pääsemistä kaikille avoimena mahdollisuutena, jota ei voida monopolisoida kehenkään historialliseen olemukseen (koska jumalalliset lait ovat universaaleja).

***

Joosefin jääminen vaimonsa varjoon saattoi osaksi johtua siitä, että roomalaisissa piireissä naispuolisen parantamisen jumalattaren, Isiksen, palvonta oli suosittua. Ei liene sattuma, että Jeesus-lapsi kuvataan Marian sylissä lähes identtiseen tapaan Horuksen ja Isiksen kanssa. Horuksen isä oli Osiris, yksi Egyptin tärkeimmistä jumalista, joka hallitsi kuoleman valtakuntaa.

***

Evankelistojen tarve eristää Jeesuksen fyysisenkin olemuksen alku kaikista ”lihallisista toiminnoista” johtunee siitä, että seksuaalisia toimia (erityisesti himoa) on pidetty ”kaiken syntisyyden lähteenä.” Näin siitäkin huolimatta, että lihallisten toimintojen alkusysäys lähtee yleensä mielenliikkeistä – ja että ilman noita toimia ihmiskunnan ei olisi mahdollista ”tuoda henkeä aineeseen” tulemalla täysin tietoiseksi olemisen kaikista tiloista.

***

Matteus on evankelistoista kaikkein värikkäin kertoja, joka lisäilee kertomuksiinsa muista lähteistä poimittuja episodeja ja draamatiikkaa. Juutalainen hurskaskaan olisi tuskin suhtautunut vaieten siihen, että kihlattu oli raskautunut ennen hänen kosketustaan – tuskinpa hän olisi alistunut aisankannattajan rooliin minkään argumentin nojalla, vaan olisi vaatinut juutalaisen käytännön mukaista rangaistusta.

Marian neitseys lienee siten pelkkä kuriositeetti, joka ainakin koko hänen elinaikaansa sovitettuna tulee hyvin merkilliseksi, sanotaanhan Jeesuksella olleen neljä veljeä, joista Jaakob tunnetaan parhaiten, koska häntä pidetään Jerusalemin seurakunnan johtajana (Paavalin mukaan sen tukipilarina) sekä ansiokkaan Jaakobin kirjeen laatijana.

***

Vähäisestä Joosefia koskevasta aineistosta on mahdotonta päätellä hänen hurskautensa laatua. Jälkikasvun perusteella hän lienee kuitenkin hoitanut kasvatustehtävänsä vallan mainiosti, vieläpä niin hyvin, että ainakin Jaakob ja Jeesus olivat luku- ja kirjoitustaitoisia miehiä, jotka kohosivat arvostettuun asemaan ominaisuuksiensa – ei syntyperänsä – perusteella.

Joosefin on täytynyt olla juutalaiseksi mieheksi myös varsin suvaitsevainen, koska hän salli vaimonsa kuljeksia vapaasti omilla teillään. Ehkäpä hän oli yksi niin sanotuista hiljaisista, joka ei autuudessaan koskaan pyrkinyt etualalle, mutta jonka vaikutus oli luonteeltaan sisäistä.