Psalmin 34:5 Tulkintaa

 

5. Thou preparest a table before me in the presence of mine enemies: thou anointest my head with oil; my cup runneth over. (King James 1611)

4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

5. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen (rk 1938).

6. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

5. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. (rk 1992)

5. Sinä valmistat minulle pöydän vihollisteni kohdalle (rk 1776 Biblia)

5. pones coram me mensam ex adverso hostium meorum inpinguasti oleo caput meum calix meus inebrians (Vulgata)

 

 

Tämän vaikeaselkoisen psalmin sanatarkka teksti kuuluu Jaakko 1. raamatunkäännöksen mukaan: Vihollisteni läsnä ollessa sinä valmistat eteeni pöydän: sinä voitelet pääni öljyllä; maljani vuotaa ylitse.

Vanha biblia ja 38-käännös puhuvat nekin pöydän valmistamisesta, mutta uusin käännös on tuonut asian lähemmäksi tavallista ruokapöytää puhumalla pelkästään sen kattamisesta. Samalla käännös on selvästi kaventanut ilmauksen merkitystä: koko ruokailutilan valmistaminen on toki enemmän kuin vain kattaminen. Tämä pieni seikka ei ole vailla merkitystä silloin, kun pyrimme pääsemään selville siitä, mitä ilmauksella todella alun perin tarkoitettiin.

Kun tarkastellaan kahta seuraavaa lausetta, tulee pöydän valmistamisen merkitys näkyviin: pöytä kuvannee tilaa, jossa inhimillinen ja jumalainen kohtaavat. Pään voitelu merkitsee sitä, että inhimillinen tietoisuus antaa sijaa ja täyttyy jumalaisesta. Se merkitsee aivan samaa kuin syntyminen ylhäältä, tai taivaalliset häät.

Jumalaista luontoa sanotaan auringon kaltaiseksi: se antaa alati itsestään, eli vuotaa ylitse. Ja niin tulee myös ihmisestä tällaisen ”aterioinnin” jälkeen sisäisessä mielessä auringon kaltainen, joka ei enää vaadi tai tarvitse itselleen mitään, vaan ilmentää kaikessa jumalallisen rakkauden täydellisen pyyteetöntä periaatetta.

Mestari Eckhartin opetuksia lainaten voitaisiin sanoa, että kyseessä oleva pöytä tarkoittaa ihmisen sielun korkeinta ominaisuutta, mihin tullessaan (vuodattuessaan) itse jumalakin joutuu luopumaan kaikista ominaisuuksistaan (ts. kolminaisuudestaan), ja missä jumalan syntymisen ihmissielussa on Eckhartin mukaan määrä tapahtua.

Mitä sitten tulee noihin läsnä oleviin, tai katseillaan seuraaviin vihollisiin, voitaisiin ajatella heidän symboloivan elävää ihmistä (vanhaa Adamia), jolla on yhä mahdollisuus tiedostaa ja suuntautua kaikenlaisia ulkonaisiakin virikkeitä kohden, mutta joka jossakin elämänsä vaiheessa on tullut kykeneväksi kääntymään täydellisesti sisäisyyttään kohden ja irrottautumaan kokonaan kaikista mielensä alueen ulkonaisista sidoksista.

Periaatteellisessa mielessä tämän pöydän, tai henkisen olotilan täytynee kuitenkin olla aina olemassa, koska ikuisuudessa kaikki on alati läsnä, eikä mitään tarvitse rakennella ajallisen tilanteen mukaan. Psalmi puhuneekin kyseisestä asiasta ajalliselta näkökannalta katsoen: niin että pöytä on ikuisuudessa aina valmiina, mutta ajallisen tietoisuuden kannalta se valmistuu siinä suhteessa, missä ihminen itse on sisäisesti valmis kohtaamaan jotakin täysin itsestään poikkeavaa, henkistä ja ikuista.