Siirak

Jeesus Siirakin poika, Iesous Ben Sira, oli Jerusalemissa toisen ajanlaskua edeltäneen vuosisadan alussa syntynyt juutalainen kirjanoppinut ja filosofi, joka tunnetaan ns. Siirakin kirjan kirjoittajana.

***

Kirja kuuluu ns. apokryfisiin Vanhan Testamentin kirjoihin, ja se on mukana kreikankielisessä Septuagintassa, katolisessa ja ortodoksisessa raamatussa. Teos ei kuulu juutalaiseen Tanakhiin eikä protestanttisiin raamattuihin (sisältyi vielä vanhaan suomalaiseen bibliaan).

Kirjasta on suomeksi laadittu useita erillispainoksia, joiden otsikossa sen kuvataan sisältävän ”lakastumatonta viisautta”.

***

Kirjan kreikankielisessä esipuheessa Jeesus Siirakin pojanpoika kertoo kääntäneensä isoisänsä teoksen hebreasta kreikaksi Egyptissä heti kuningas Euergeteen 38. hallituskauden jälkeen, eli n. vuonna 132 eKr.

Hebrealaisen alkuteoksen olemassaoloa epäiltiin tosin pitkään, vaikka kirkkoisä Hieronymuskin (k. 420 jKr.) oli väittänyt lukeneensa sellaista.

Lopullinen varmistus alkuperästä tuli Kuolleen meren käsikirjoitusten löytymisen yhteydessä. Niiden joukosta löytyi Siirakin kirjan 6. luvun hebrealaisia katkelmia. Kuolleen meren yhteisö kuitenkin poisti Siirakin tekstit lukemistostaan ensimmäisen kristillisen vuosisadan lopulla vallinneiden farisealaisten johtajiensa näkemysten johdosta. Yhtenä syynä saattoi olla se, ettei Siirak puhunut mitään esim, ylösnousemuksesta.

***

Vanhan kristillisen kirkon piirissä Siirakin tekstejä pidettiin kuitenkin suuressa arvossa. Muiden muassa kirkkoisä Origenes (185 – 254 jKr.) käytti sitä siten kuin se olisi kuulunut viralliseen raamattuun.

***

Siirakin kirja ei ole mikään yhtenäinen filosofinen tai uskonnollinen esitys, vaan vaihteleva ja monitahoinen kokoelma ”oikean elämän ohjeita”. Se muistuttaa jonkin verran Sananlaskuja, mutta on yhden kirjoittajan laatima eikä jälkimmäisen mukainen, eri lähteistä rakennettu kooste.

**

Martti Luther piti Siirakin kirjaa viisaan miehen kirjoittamana, oivallisena teoksena, joka opettaa lukijoilleen oikeaa suhtautumista Jumalan sanaan, toisiin ihmisiin sekä ruumiin tarpeisiin ja omaisuuteen.

Suomessa ns. ”vanha kansa” on tutkinut ”Syyrakkia” ja soveltanut siitä poimimiaan sanontoja jokapäiväiseen elämäänsä (käytettiin myös kirjallisuudessa).

***

Siirakin kirjaan sisältyy myös teemoja, jotka tulevat lähes sananmukaisina esiin evankeliumeissa. On hyvin mahdollista, että evankelistat jonkin verran täydensivät tekstejään juutalaisesta viisauskirjallisuudesta poimituilla otteilla.

Parisen sataa vuotta ennen evankeliumien Jeesusta myös Jeesus Siirak varoittelee rituaalinomaisesta rukoilemisesta, hyödyttömästä murehtimisesta ja itsensä korottamisesta lankeemukseen johtavana asiana. Lisäksi hän kehottaa antamaan anteeksi lähimmäiselleen saadakseen siten vapautuksen omista synneistä.

***

Siirak aloittaa kirjansa korostamalla Herran pelkoa. Kyseessä ei varmaa ole mikään tavanomainen pelon tunne, joka pysäyttäisi kaiken sisäisen kehityksen, vaan eräänlainen syvä kunnioituksen asenne, joka panee pyrkimään kaikessa täydellistä rehellisyyttä ja mielen puhtautta kohden.

Siirak kuvaa tätä:

Viisauden alku on Herran pelko. Herran pelko on kunnia ja kerskaus ja ilo ja riemun seppele. Herran pelko virvoittaa sydämen ja antaa ilon ja riemun ja pitkän iän. Herraa pelkääväisen käy viimein hyvin, ja loppunsa päivänä hän löytää armon. Älä ole vastahakoinen Herran pelkoon, äläkä lähesty sitä kaksimielisellä sydämellä. Älä ole ulkokullattu ihmisten edessä, vaan ota vaari huulistasi. Älä korota itseäsi, ettet lankeaisi ja tuottaisi itsellesi häpeätä.

Tuttuja evankeliumeista tuttuja teemoja ovat mm:

Älä hoe samoja sanoja rukoillessasi. Anna anteeksi lähimmäisellesi, mitä hän on väärin tehnyt. Silloin myös sinä, jos rukoilet, pääset vapaaksi synneistäsi. Huoli tuo vanhuuden ennen aikaa.

Evankeliumin kanssa yhtäläinen, tuomitsemista hillitsevä asennoituminen käy ilmi sanonnassa:

Älköön sanottako: ”Tämä on huonompi kuin tuo”, sillä kaikki osoittautuu aikanaan hyvin kelvolliseksi.

Matteuksen evankeliumi opastaa: ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.”

Siirak opasti jo aikaisemmin: ” Kateus ja kiukkuisuus lyhentävät elinpäivät. Älä riitele asiasta, joka ei sinua koske. Ruoskan lyönti tekee mustelmia, mutta kielen lyönti murskaa luut.”

***

Nykyisen ”sosiaalisen ja muunkin median” ohjeistoon voitaisiin lisätä:

Oletko kuullut jotakin sanottavan? Se kuolkoon kanssasi. Ole huoleti – ei se sinua halkaise! Ota selvää asiasta: ehkei hän ole sitä tehnyt, ehkei hän ole sitä sanonut – sillä usein on panettelu käynnissä, äläkä usko kaikkea, mitä puhutaan.

***

Joitakin otteita Siirakilta:

Älä tee syntiä kahta kertaa sovituksen toivossa, sillä et pääse rangaistuksetta yhdestäkään kerrasta.

Joka on itselleen paha – kenelle hän olisi hyvä? Kuka kunnioittaa sitä, joka ei itsekään anna arvoa omalle elämälleen?

Mielettömän lahja ei sinua hyödytä, sillä hänellä on yksi silmä antamassa, monta ottamassa.

Kun seulaa puhdistetaan, jäävät roskat jäljelle. Samoin jäävät ihmisen saastat hänen ajatuksiinsa. Älä kiitä miestä, ennen kuin tunnet hänen ajatustapansa.

Kulta koetellaan tulessa ja otolliset ihmiset nöyryytyksen pätsissä.

Älä tee mitään harkitsematta. Mutta sitten kun teet, älä kadu.

Opi, ennen kuin puhut. Etsi parannusta, ennen kuin sairastut. Ole nopea kuulemaan, mutta lausu vastaus harkinnan perästä.

Hyvänä päivänä ei pahaa muistella, eikä pahana päivänä muistu mieleen hyvä. Sillä helppoa on Herralle antaa kullekin kuolinpäivänä hänen vaelluksensa mukaan.

Olkoon paljon niitä, jotka ovat sovussa kanssasi, mutta neuvonantajia olkoon sinulla yksi tuhannesta.