Missä on aarteesi?

Matteus 6:19 - 21 kirjoittaa: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta:

Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.”

Tämä käsitetään usein siten, että ihmisen pitää tehdä mahdollisimman paljon hyviä töitä, joista sitten saattaisi koitua kuoleman jälkeistä etua. Arkielämässä tällaisen ajattelun tulokset jäävät siihen, että maksetaan verot ja pudotetaan muutama kolikko järjestöjen keräyslippaisiin.

Taivaallinen aarrekammio kuvannee kuitenkin kiinteiksi muodostuvia ajatusmuotoja ja asenteita. Konkreettiset teot voivat johtua pelkästä teeskentelystä, eli ulkokullaisuudesta. Aarrekammio sijainnee ihmisen sielullisessa olemuksessa, jota on vaikeata määritellä ja todentaa. Sellaisen olemassa oloon viittaa myös Markus 8:36-37 kirjoittaessaan:

”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?”

Sielun vahingoittaminen saattaa olla hieman liian voimakas ilmaus, ellei ihmisen mieli sitten kadota kaikkea pyrkimystään hyvään. Sielun tavanomaisin vahinko lienee siinä, ettei persoonallinen elämä ole tuottanut siihen mitään lisäarvoa esim. kypsyttämällä ymmärrystä elämän jollakin osa-alueella. Tässä tullaan lähelle hengellisen laiskuuden käsitettä, jota myös filosofi Nietzsche paheksui kirjoittaessaan:

”Te pienenette yhä, te pienet ihmiset. Te murenette omaan mukavuuteenne: moniin pieniin hyveisiin, paljoon tekemättä jättämiseen, paljoon pieneen alistumiseen. Liian suojaava ja pehmeä on teidän mantunne. Suureksi kasvaakseen puu tahtoo kiertää kovat juurensa kovien kallioiden ympärille. Teidän tekemättä jättämisenne kutoo sekin kaiken ihmistulevaisuuden kudosta.”

Monille ihmisille omakohtainen ajattelukin saattaa vaikuttaa turhan raskaalta, jos saatavilla on valmiita ajatuksia ja asenteita. Oma ”leiviskä” voidaan haudata maahan, koska muut ovat jo kaiken valmiiksi ajatelleet (ainakin väittävät ajatelleensa).

Ihmisen tietoisuuden painopiste - hänen aarteensa - määräytyy hänen ajattelunsa ja tunteidensa, eli hänen sydämensä mukaan. Monien aarre siintää tulevassa viikonvaihteessa, seuraavassa lomassa, eläkkeelle pääsemisessä tai lottovoitossa - toisin sanoen mahdollisimman miellyttävän elämän odotuksissa (huvinvoinnissa). Tuttu joululaulu todistaa samaa asiaa: ”Ruoka, juoma ja meno muu - laps’ (sisäinen aarre) hankeen hukkuu, unhoittuu!”

Mukavuuden ei tietenkään tarvitse olla ongelma, saati synti, mutta mielen ehdollistuminen mukavuuteen saattaa koitua sellaiseksi, mikäli se syrjäyttää kaikki syvemmät pyrkimykset.

Vanha kiinalainen sananlasku toteaa: ”Ei ole suurempaa rikosta kuin ylenmääräiset halut. Ei ole suurempaa onnettomuutta kuin olla tyytymätön siihen, mitä omistaa.” Nietzsche vahvistaa samaa teemaa: ”Totisesti, joka vähän omistaa, hänet sitä vähemmän omistetaan: ylistetty olkoon pieni köyhyys!” Suuri köyhyys saattaisi tietenkin toimia päinvastaiseen suuntaan, mikäli se sitoo mielen toiminnot liiaksi itseensä.

***

Miksi sitten puhutaan aarteesta? Koska ihmisen mielenkiinnon toistuva laatu ehdollistaa ajan mittaan hänen ajattelunsa ja heijastuu sen myötä (mentaalisen olemuksen kautta) hänen sisäisiin olemuksiinsa (sieluunsa). Viisas Siirak varoittaa: ”Älä kiitä miestä, ennen kuin tunnet hänen ajatustapansa.”

Väittämä, että puu tunnetaan hedelmistään, voi olla joko totta ja valhetta. se voidaan usein kyseenalaistaa pelkän arkisen todistuksen nojalla, sillä hyvien tekojen takana löytyy monesti itsekkäitä ja epäpuhtaita motiiveja. Siirak viitannee siihen, että pitäisi oppia tuntemaan toisen ihmisen aito ja todellinen ajattelutapa ennen kuin ryhtyy sitä vastavuoroisesti vahvistamaan.

Nietzsche kuvaa tätä ihmisten välisten (vastavuoroista, vastikkeellista) ystävyyssuhteiden tavanomaista (ja niin ”sivistynyttä) muotoa todeten:

”Kun tahdotte puhua hyvää itsestänne, te kutsutte todistajan, ja kun olette vietelleet hänet ajattelemaan hyvää itsestänne, ajattelette itsekin hyvää itsestänne.”

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että ihmisen tulisi laukoa lähimmäiselleen kaikki, mitä mieleen juolahtaa (kuten jotkut tekevät - muka rehellisyyttään). Ihmisellä on järjen aihio juuri sitä varten, että sitä käytetään (se ei kulu). Järkevyys ei kuitenkaan vaadi alentumista epärehelliseen toisten ihmisten egon tulemiseen - etenkään vastavuoroisuuden odotuksin.

***

Aarteet” paljastuvat usein vasta sitten, kun elämä on ikävin kokemuksin poistanut niitä peittävän pintakuoren. Jaakob 1: 12 kirjoittaa:

Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!”

Monet syyttävät ikävyyksistä ympäristöään, elämää itseään tai jotakin sen takaista. Viimeisestä Jaakob toteaa:

Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ’Jumala minua kiusaa’; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” Jaakob määrittelee tässä synniksi tavaksi muodostuneen halun. Kun tavasta muodostuu pysyvä ominaisuus eli luonne, saattaa se johtaa siihen, ettei persoonallisuudella ole mitään annettavaa sisäiseen aarteistoon, joten se tavallaan raukeaa tyhjiin.

Matteuksen koostama Vuorisaarna edellyttää ajatusten puhtautta, missä mikään pyyde tai halu ei nouse automaattisesti pintaan: ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.”

Miten voisi päästä siihen, kun ajatukset ja tunteet näyttävät nousevan mieleen täysin hallitsemattomina ja tahdosta riippumatta? Pakottaminen ei tietenkään johda muuta kuin teeskentelyyn - pahimmillaan epärehellisyyteen itseään kohtaan. Ainoa tapa lienee se, että korvataan negatiiviset ajatukset ja tunteet välittömästi joillakin rakentavammilla - ilman minkäänlaisia suggerointitarkoituksia (joihin helposti alkaa jopa uskoa).

Kiinalainen sananlasku toteaa, että tietämättömyytensä tietäminen on parasta, ja kun on tietoinen tietämättömyyden sairaudesta, on samalla siitä vapaa. Samoin opetetaan, että on syytä pitää järjestystä ennen kuin epäjärjestys syntyy - tätä voi soveltaa myös mielen toimintaan.