Lyhyt johdanto Jakob Böhmeen

 

Jakob Böhme syntyi v. 1575 Alt-Seidenbergissa, Saxin ja Sleesian rajalla Saksassa, missä hänen vanhempansa asuivat lähellä Görlitzin kaupunkia kuuluen varakkaaseen talonpoikaissukuun.

Böhme sai lapsena osakseen hyvin vähän muodollista koulutusta. Fyysisesti tämä alakuloisuuteen taipuva poika ei soveltunut raskaisiin maatöihin, vaan antautui kiertävän suutarin toimeen.

Kisällivuosiensa liikkuvan elämän jälkeen Böhme valmistui v. 1599 suutarimestariksi ja asettui Görlitziin. Hänellä oli ollut sisäisiä kokemuksia jo nuorena, mutta ensimmäinen todella voimakas ja mullistava kokemus tapahtui vuonna 1600.

***

Paavalin tapaan Jakob Böhmekin kertoo käyneensä elämänsä aikana kovaa sisäistä taistelua, kunnes sai jalon seppeleensä. Sen jälkeen hän oppi tiedostamaan, että Jumala ei asustakaan ulkoisessa sydämessä, vaan sielun keskuksessa, itsessä.

Kirjassaan "40 kysymystä sielusta" Jakob Böhme toteaa:  "Me emme ole syntyneet opinnoista, vaan yksinkertaisuudesta. Me puhumme suuria asioita yksinkertaisin sanoin. Ottakaa tämä yksinkertaisena lahjana Jumalalta, niin löydätte siitä enemmän kuin tieteen parhaista ja hienoimmista saavutuksista. Älköön kukaan ihmetelkö sitä, että sellainen tuntee mysteerin, joka ei ole oppinut sitä keneltäkään toiselta ihmiseltä. Eikö kasvikin kasva ilman teidän ohjaustanne? Ei se kysele teidän osaamistanne. Mysteerikin kasvaa ilman teidän kykyjänne. Sillä on oma koulunsa."

Jokainen Böhmeen tutustunut todenne kuitenkin sen, etteivät hänen kirjoituksensa ole kovin yksinkertaisia, vaan hyvin monitahoisia ja runsain sanakääntein kuvitettuja. Yksinkertaisuus lieneekin tarkoitettu lähinnä kuvaamaan sitä, että mystikon saavuttama tietoisuus on luonteeltaan yhdentyneempi kuin mihin tavanomainen mentaalinen toiminto yltää.

***

Böhme  kirjoitti noin viiden vuoden ajassa yli kaksikymmentä kirjaa: ei toisilta ihmisiltä saamiinsa opetuksiin nojautuen, vaan "omasta kirjastaan". Elämän syviä asioita käsittelevä kirja oli avautunut hänelle ja hänessä, aivan kuten kaikissa muissakin suurissa mystikoissa. Sen tapahduttua kirjoittaminen merkitsi saavutetun sisäisen tietoisuuden suodattamista ja kutistamista rajallisten käsitteiden puitteisiin. Tämä ei ole milloinkaan osoittautunut ongelmattomaksi, koska ulkoiseen elämään ehdollistunein käsittein ei voida yksiselitteisesti kuvata sellaista, joka on koetaan ja havaitaan ajasta ja erillisyydestä vapaassa tilassa.

***

Ihmiskunnassa on aina esiintynyt ja esiintyy yhä sisäistä näkemistä: profeettoja, shamaaneja, selvännäkijöitä, meedioita ja kanavoijia, joiden sanomat ovat usein kovin ristiriitaisia. Jakob Böhme tuo tässäkin kirjassaan esiin sisäisen ihmisen monitahoisuuden, johon sisältyy mm. seitsemän henkeä eli  mahdollista tietoisuuden kenttää omine olemuksineen.

Mitä lähempää maallisen elämän kokemuskenttää yksilöllinen tajunta yltää, sitä enemmän näkemyksiin sekoittuu inhimillisen kokemuksen muovaamia ajatusmuotoja, ennakkoluuloja, pelkoja ja toiveita. Tämä selittänee psyykkisten näkemysten suurta kirjavuutta sekä todellisten mystikkojen näkemysten hämmästyttävää samankaltaisuutta.

***

Otteita kirjasta "40 kysymystä sielusta":

Seuratkaa ohjeitani ja jättäkää järkiperäinen, työläs etsintänne. Astukaa Jumalan tahdon piiriin ja Jumalan henkeen heittämällä pois ulkonainen järkeilynne. Silloin teidän tahtonne on Jumalan tahto, ja Jumalan henki etsii teitä teissä.

 Jos sitten löydätte oman tahtonne hänessä, niin hän ilmentää itseään Teidän tahdossanne niin kuin omassaan. Sillä jos saatte vaiennettua oman tahtonne, niin on se Hänen, joka on kaikki asiat. Kun Hän liikkuu,  olette te siinä mukana, koska teissä on silloin jumalallinen voima. Mitä tahansa etsitte, on Hän siinä aina.

Älkää antako minkään pelon saattaa teitä kauhun valtaan, sillä ei mikään muu kuin oma mielikuvituksenne voi johtaa teitä pois Jumalan tahdosta. Te voitte suorittaa Jumalan kaikkia ihmeitä hänen hengessään ja tunnistaa minut veljeksenne hänessä.

Teille paljastettavat asiat kuuluvat Jumalan lapsille, joten olkaa uskollisia ja työskennelkää hengen johdossa älkääkä inhimillisen järkeilynne mukaan.

Ihmisen täytyy kulkea tottelevaisena ja nöyränä luovuttaen oman tahtonsa Jumalalle niin, että Jumala itse voi olla tässä tahdossa ja teoissa. Tämä  on tie pelastukseen ja taivasten valtakuntaan. Muuta ei ole olemassa. Saarnatkoon paavi ja tohtorit vastaan mitä haluavat, sillä se kaikki on valhetta ja teeskentelyä ja suunsoittoa.

Mikäli ihminen ei elinaikanaan käännä tahtoaan Kristuksen ristiä kohden, niin hänelle on varattu Jumalan tuomion mysteeri, jossa koetellaan tulella, onko hänen tahtonsa hengessä jumalallista voimaa vai ei. Hänen ylpeät maalliset tekonsa palavat pois. Mikäli sielu jää tahdon pimeään maagiseen tuleen (koska itseys on maagista tulta, ellei siinä ole jumalallisen valon tulta), niin silloin ei ole mitään parannuskeinoa avuksi.

Mutta sielu, joka elinaikanaan kääntyy ja luovuttaa tahtonsa Kristuksen kuolemaan uppoutuen pois ylpeydestään ja pahoista teoistaan, vapautuu tuon saman tahdon kautta ja astuu Kristuksen kuolemaan. Silloin se alkaa versoa Kristuksen tahdon hengessä. Siinä tahdon henki saavuttaa uudelleen jumalallisen valon.

Kun tahdon henki astuu ristin kuolemaan, niin se pukee itsensä uudelleen jumalalliseen olemukseen (eli Kristuksen lihaan) ja saattaa sen itsensä kera valon maailmaan. Siellä jumalallinen elämä synnyttää uudelleen pyhän kehon, ja kuva on jälleen vapaa. Se asustaa Jumalassa ja käyttää ravintonaan Jumalan sanaa tai ydinolemusta. Kuva on vapaa luonnosta, vaikka ihmiskunta kuuluukin luontoon, koska se on siihen istutettu.

Mutta ne sielut, jotka pitäytyvät ylpeissä ja ahneissa toimissaan, pysyvät tuskan maagisessa tulessa, ja heidän työnsä toimivat tämän tulen polttoaineina.

Taivas on Kristus ihmisessä ja meissä. Meidän pitää hänen ristinsä ja kuolemansa kautta saapua hänen taivaaseensa, häneen itseensä.

***

Teidän ei saa antaa hengellenne lupaa täyttyä mistään pimeän kaltaisesta, josta se tekisi itselleen mammonaa. Se olisi Jumalan silmissä pelkkää hulluutta ja paholaismaista apinamaisuutta. Hengen tahto sekoittuisi täysin siihen ja muuttuisi henkisen kuvitelmanne mukaiseksi oman tahtonne vuoksi, johon oveluus on hivuttautunut. Näin kadottaisitte Jumalan kuvan.

Taivaallinen kuva  on maaginen, yhtä hieno kuin henki. Se on hienompi ja ohuempi kuin sielu itsessään. Se muistuttaa Jumalaa, joka asustaa ikuisessa vapaudessa kaiken ymmärryksen ulottumattomissa, koska se on ohuempi kuin mikään muu - ja siinä on teidän jalo kuvanne.

Kuitenkin se koostuu taivaallisesta lihasta ja verestä ja on jumalallisesta kehosta alkunsa saava olemus. Se on Kristuksen lihaa ja verta, jossa teidän sielunne asustaa.

***

Synti ei synnytä itseään, vaan sen takana on tahto. Synti astuu kuvitelmien kautta henkeen. Sitten henki vuodattuu asiaan ja saastuttaa sen.

Tahdon ei saisi taipua mihinkään muuhun kuin sävyisyyteen ja rakkauteen. Sen pitäisi haluta vain elämää Jumalassa, niin että Hän saa työskennellä siinä.

Mutta jos sielu jää maallisen elämän piiriin, se ei ole vapaa, koska maallinen henki tuo kuvitelmien kautta siihen alati inhottavia asioita. Henki joutuu silloin jatkuvasti taistelemaan maallista elämää vastaan.

Jumala ei hylkää yhtään sielua, ellei se itse heitä itseään pois. Jokainen sielu on oma tuomarinsa.

***

Me  kaikki olemme täällä kuin kasvuna pellossa. Pitäköön jokainen huolta siitä, millaista hedelmää hän kantaa, koska sadonkorjuun aikaan kaikki työt kootaan omaan aittaansa.

Ihmisen täytyy kulkea tottelevaisena ja nöyränä luovuttaen oman tahtonsa Jumalalle niin, että Jumala itse voi olla tässä tahdossa ja teoissa. Tämä  on tie pelastukseen ja taivasten valtakuntaan. Muuta ei ole olemassa. Saarnatkoon paavi ja tohtorit vastaan mitä haluavat, sillä se kaikki on valhetta ja teeskenneltyä jonglöörausta.

***

Jakob Böhmen vaikutuksesta:

Saksalaissyntyinen, kristillinen eksistentialistifilosofi Paul Tillich (1886 - 1965) totesi, että Böhmen vaikutus länsimaiseen filosofiaan on hämmästyttävän suuri. Myös Sir Isaac Newton oli tutustunut Böhmen teoksiin usean viikon ajan ja uskoi, että ne sisälsivät luomakunnan kaikki salaisuudet.

Filosofian professori Bruce B. Janz Keski-Floridan yliopistosta kertoo, että hänen opiskeluaikojen saksalaisen kulttuurin professori oli kehottanut välttämään Jakob Böhmeä: koska tämä oli aivan liian vaikea ja outo. Mutta Janz oli tästä saanut lisämotivaatiota paneutuakseen syvemmin Böhmen ajatuksiin. Hän huomasi kyllä heti, että opettajan sanat vaikeaselkoisuudesta olivat totta. Böhme tapa jäsentää lauseita, vihjeenomaisuus, uudissanojen käyttö ja saman asian toisto saattaa luoda hieman epäloogisen vaikutelman. Mutta syvemmin tarkastellen voidaan kyllä päästä sisään hänen erikoislaatuisen ilmaisunsa järjestykseen ja rytmiin.

***

Suomessa varhaisia böhmeläisiä mystikoita esiintyi mm. Vähänkyrön (nyk. Vaasan) Merikaarron kaksikielisessä kylässä, jossa sen piiriin lukeutui useita sukuja. Kälviällä Erickssonin veljekset olivat saaneet böhmeläisiä vaikutteita. Laihialla toimivat Gabriel Ollila ja Jaakko Kärmäki, Ilmajoella Samuel Rinta-Nikkola, Kauhavan seudulla Jaakko Wallenberg. Pohjois-Pohjanmaalla Kokkolan lukkari Anders Nyström edisti kyseistä ajatussuuntaa 1800-luvun puolivälissä.

Kerrotaan että Wallenbergillä oli hallussaan juuri tässä käsiteltävä, käsinkirjoitettu teos, joka oli aikaisemmin kuulunut laihialaiselle Jaakko Kärmäelle. Lasimestari Wallenberg itse oli tosin saanut kosketuksen böhmeläisyyteen ollessaan pitkään Åvikin lasitehtaalla saksalaisten, böhmeläisten lasinpuhaltajien opissa.

Myös J. W. Snellman sai vaikutteita böhmeläisestä ajattelusta niin isänsä kuin etenkin kasvatusäitinsä, Catharina Sofia Ahlan kautta. Snellman kirjoittikin heinäkuussa 1856 Litteraturbladissa, että tämä mystikkojen liike oli: ”Erittäin merkillinen ja yksi parhaimpia todistuksia siitä, mitä liikkuu kansan syvien rivien pohjalla, josta ministerit ja piispat yhtä vähän kuin filosofitkaan edes uneksivat." Hänen mielestään mystikkojen saavutus oli uskomaton.