Buddhalaisuudesta

Buddlaisuus on vajaa 500 vuotta kristinuskoa vanhempi, Intiassa syntynyt suuntaus, jota ei voida suoraan luokitella uskonnoksi tai edes filosofiaksi.

Kristinuskon (kuten monen muunkin) tapaan se pohjautuu yhden persoonan näkemyksiin. Buddhalaisuudessa näkemykset on saatu edellistä paremmin ja luotettavammin kirjattua, koska Gautama Buddha kirjasi päätelmiään itse ja opetti niitä tuhansille oppilaille yli 45 vuoden ajan.

Nasaretin Jeesus toimi julkisesti ainoastaan muutaman vuoden. Hän ei itse kirjoittanut mitään – eivät edes hänen välittömät seuraajansa. Kirjaaminen suoritettiin vasta muutaman vuosikymmenen jälkeen, jolloin suuri osa perimätiedosta oli jo hävinnyt tai kokenut muutoksia.

Buddhalaisuuden perustajan ensimmäinen elämää koskeva oivallus oli siinä, että ulkoiseen elämään liittyy aina ennemmin tai myöhemmin kärsimystä. Kaikki elävät olennot haluavat välttää sitä ja pyrkiä pysyvään onnellisuuteen.

***

Buddhalaisuudessa ei ole kiinteitä opinkappaleita, joten kaikki ajatusmuodot voidaan asettaa kyseenalaisiksi. Laadittuja opetuksia kutsutaan dharmaksi, joka sanana viittaa siihen, miten asiat todellisuudessa ovat.

Opetuksia voidaan pitää filosofiana siinä mielessä, että niistä muodostuu selkeä käsitteellinen näkemys elämästä. Opetukset voivat johtaa ajattelun selkiytymiseen, mutta niiden todellinen tarkoitus on saada ihmisessä aikaan kokonaisvaltainen, pysyvä muutos ja vapautuminen.

***

Buddhalaisuudessa voidaan nähdä joitakin psykologiaan viittaavia tekijöitä, mutta todellisuudessa se lähtee siitä, mihin psykologia päättyy – tarkoituksena kun on nimenomaan kaiken psyykkisen ylittäminen.

***

Buddhalaisuutta voidaan pitää menetelmänä ja apukeinona kärsimyksen ongelman ratkaisemiseen. Itse ratkaisu tapahtuu kuitenkin kunkin yksilön olemuksessa, joten mitään yleisiä takeita sen löytämiselle ei voida antaa.

***

Ohjeet on tiivistetty kahdeksanosaiseksi poluksi”, jossa (lyhyesti)

1. Askel edellyttää oikeaa ymmärrystä kärsimyksen luonteesta, sen syistä ja loppumisesta.

Ihminen havaitsee, että aikaan sidottu mahdollisuus kärsimyksen syiden etsimiseen ja voittamiseen on rajallinen. Raamatussa Luukas 19:44 puhuu etsikkoajan tärkeydestä ikävien seuraamusten välttämiseksi.

Buddhalaisuuden mukaan maailma muodostuu syiden ja seurausten verkosta, jossa sekä yksilöllinen että kollektiivinen tulevaisuus rakentuu pääosin nykyisten fyysisten ja psyykkisten toimintojen nojalla.

Paavalikin (kuten myös Matteus, Psalmi ja Jeremias) totesi saman väittämän: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.”

Juuri tämä syiden loputon ketju takaa myös kärsimysten jatkuvuuden – ellei syiden syntymekanismia tunneta ja tunnusteta – minkä jälkeen syihin voidaan puuttua.

2. Askel tarkoittaa oikeaa aikomusta eli pyyteetöntä ja kaikesta pahantahtoisuudesta vapaata pyrkimystä.

Vuorisaarna tuo selkeästi esiin tarpeen luopua kaikista taipumuksista negaatioihin ja erittelyihin (pakanoidenkin harjoittamiin).

3. Askel ilmenee oikeana puheena, josta valheellisuus, riitaisuus ja hyväksikäytön ajatus on poissa.

Matteus 5:37, samoin kuin 1. Korinttolais- ja Jaakobin kirjeet koskettelevat nekin valheetonta puhetta (on, on ja ei, ei).

4. Askel tuottaa oikeaa toimintaa, jossa ei ilmene riistoa, varkauksia tai minkäänlaista siveettömyyttä.

Luukas kirjoittaa: ”Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin."

Matteuksen vuorisaarna vaatii myös täydellistä ajatuksellista siveellisyyttä: ”Joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.”

5. Askel edellyttää oikeaa elinkeinoa, jonka puitteissa ei vahingoiteta elämää missään sen muodossa.

Matteus kirjaa samantapaisen periaatteen: ” kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”

6. Askel ilmenee oikeana ponnistuksena, jonka tarkoituksena on kehittää määrätietoisuutta ja ponnistella niin, että ensin kaikki omat ilmeiset heikkoudet nousevat esiin – sitten myös piilevät heikkoudet. Vasta sen jälkeen alkaa ponnisteluiden myötä nousta ja kehittyä hyviä ominaisuuksia, joita täytyy jatkuvasti ylläpitää ja selkiyttää.

Matteus kirjoittaa: ”Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.”

Jaakob neuvoo: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.”

7. Askel tarkoittaa oikeaa valppautta, joka tarkoittaa kykyä keskittyä täydellisesti, minkään himon tai halun häiritsemättä, sekä ulkoisiin että sisäisiin olemuksiinsa ja mielen tietoisesti valitsemiin kohteisiin.

Matteus toteaa: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” Liha tarkoittanee tässä ennen kaikkea mieltä, koska halut viriävät siitä.

8. Askel syntyy oikeasta meditaatiosta, joka edellyttää vetäytymistä aistillisista asioista ja mielen alemmista toiminnoista kunnes koko ajattelu vaikenee ja päädytään vakaaseen sisäiseen tilaan. Lopulta kaikki kärsimykseen ja mielihyvään liittyvä ylitetään ja tullaan kirkkaaseen tyyneyteen ja valppauteen.

Paavali puhuu ilmeisesti omasta kokemuksestaan ajattelun ylittävässä ”kolmannessa taivaassa”, jossa hän ilmeisesti ruumiistaan irronneena kuuli sanomattomia sanoja (koki ajattomana tietoisuutena), joita ihmisen ei ole lupa (tai edes mahdollista sanallisesti tai käsittein) puhua.

Matteus ja Luukas kehottavat (lupauksen kera): ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”

Johanneksen evankeliumi kuvaa viimeistä askelta (consummatum est) hengellisellä polulla: ”Että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat.”

Nämä viimeiset vaiheet ovat aina tuottaneet ihmisille vaikeuksia. Ihmisluonto on taipuvainen sekä mukavuuteen että hengelliseen laiskuuteen. Lisäksi varsin monet ajattelevat, ettei kukaan eläessään voi päästä osalliseksi mistään ihmisyyttä ylittävästä.

Raamattukin näyttäisi toteavan: "Kuka sitten voi pelastua?" Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista."

Tämän lausuman nojalla monet jättävät koko asian sikseen ottamatta huomioon sitä, että ihmisenkin on määrä suorittaa oma osansa – unohtaen itsensä ja kantaen ristinsä – että hän olisi pelastettavaksi ”riittävän kevyt.”

Mestari Eckhart toteaa (joulusaarnassaan) henkisen tilan saavuttamisen esteeksi juuri sen, että kaikki ne kanavat, joiden kautta jumalallisen on määrä lähestyä ihmistä, ovat synnin tukkimia.

On syytä tähdentää, ettei kristillisten orientalistien aikoinaan buddhalaisten lopullisena tavoitteena korostama ”tyhjiin raukeaminen” tarkoita häviämistä, vaan pikemminkin ”täydelliseen raukeamista”. Monet kristitytkin ovat käyttäneet jumalallisesta kielikuvaa ”tyhjyys”, koska se ei sisällä mitään erillisyyttä, ”sitä tai tätä”, vaan on täydellinen ja jakamaton ykseys. ”Tyhjiin rauennut” voi tietenkin toimia kaikilla olemisen alemmilla asteilla, mutta hänen tietoisuutensa keskus on psyykkisten toimintojen yläpuolella.

***

Lähimpänä buddhalaista ajattelua lienee Tuomaan evankeliumi, joka koostuu 114 sanonnasta ilman elämäkerrallista ainesta. Jotkut tutkijat ovat jopa arvelleet, että teksti on saanut vaikutteita buddhalaisesta lähetystoiminnasta, jota keisari Asoka on harjoittanut 200-luvulla eaa.

Evankeliumi on tosin kirjoitettu kolmisensataa vuotta myöhemmin ja melko kaukana Asokan valtapiiristä, joten suoranaiset vaikutteet lienevät hyvin vähäisiä.

Tuomas esittää tämän maailman jonakin, jonka ilmiöillä on toki oma suhteellinen tarkoituksensa, mutta jotka on lopulta tarkoitettu ylitettäväksi (tulkaa ohikulkijoiksi!). Ihmisen mieli yleensä samastuu ja takertuu täydellisesti ilmiöihin. Tuomaan Jeesus huomaakin maailmaan tullessaan kaikki ihmiset juopuneeksi (maailmasta).

***

Buddha mitoitti opetuksensa Paavalin tapaan soveltuviksi kolmelle ymmärrykseltään erityyppisille ihmisryhmille:

ensimmäiset saivat perustietoja elämässä vallitsevista syyn- ja seurausten laeista. Paavali olisi kutsunut näitä ”lihallisiksi” (hylikoi).

Toiselle ryhmittymälle opetettiin viisautta ja myötätuntoa. Paavali olisi määritellyt heidät psyykkisiksi (psykikoi).

Kolmannen ryhmän oli määrä saavuttaa suora ja välitön näkemys (kokemus) asioiden todellisesta olemuksesta (todellisessa olemuksessa). Paavali olisi luokitellut heidät henkisiksi (pneumatikoi) ja loppuvaiheessa täydellisiksi (teleioksiksi).

***

Intiassa on tuhansien vuosien perinteet ihmisen sisäisen rakenteen ja mahdollisuuksien tutkimisessa ja harjoittamisessa. Buddhan ydinajatuksia voidaan helposti poimia sitä ainakin 2000 vuotta vanhemman hindulaisuuden veda-kirjallisuudesta, samoin kuin kiinalaisista Laotsen ja Konfutsen opeista.

Myöhäisemmät (350 jaa.) Batanjalin joogasutrat sisältävät nekin kahdeksan osioita, joista monet ovat lähes identtisiä (kuten väkivallattomuus, totuudellisuus, varastamattomuus, pidättyvys, puhtaus, itsekuri, keskittyminen, mietiskely) Buddhan polun teesien kanssa.

Dalai Lama on koettanut sovittaa buddhalaisia näkemyksiä länsimaiseen ajatteluun esim. kirjassaan ”Opetuksia viisaudesta” (osassa Madhiamikan avain).

***

Buddlalaisuus on lähes 500 vuotta vanhempi kuin kristinusko – ja aika painaa aina jälkensä kaikkeen niin, että buddhalaisuudestakin on syntynyt lukuisia erilaisia ja eritasoisia muunnoksia jotka esiintyvät fyysisesti samoilla paikoilla.

Tiibetistä löytyy hyvin hienostuneita ja puhtaita suuntia kuin myös pelkkää ulkoista seremoniallisuutta, josta huipun muodostavat tuulivoimalla pyörivät ”automaattiset rukousmyllyt.”