Ihmisen elämä energioiden muutoksina

Energioiden häviämättömyyden periaatteen nojalla voidaan olettaa, ettei mikään ilmentynyt ole joka suhteessa katoavaa, mutta kaikki on kyllä alituisten muutosprosessien alaisena. Muutosten tulosten kannalta olennaista on se, mihin suuntaan prosessi pääosin johtaa: tuottaako se alkutilaansa korkeampia energioita tai tiloja, vai ovatko tulokset alkuperäistä alempia. Edellisiä voidaan kutsua anabolisiksi, jälkimmäisiä katabolisiksi muutoksiksi. Prosesseissa osa energiasta säilyy alkuperäisen tasoisena.

Englantilainen tiedemies, matemaatikko John G. Bennett jakoi kaikki tunnettuun ja tuntemattomaan elämään liittyvät energiat 12 luokkaan, joista alinta (E12) edusti lämmön kaltainen hajaenergia ja ylintä (E1) transkendenttinen, kaikkeuden lähde ja liikkeelle saattaja, kristillisessä käsitteistössä Isä. Bennett jakoi energiat kolmeen toimialueeseen: aineen, elämän ja kosmoksen energioihin.

Edellä jo mainitut anaboliset muutokset edellyttivät alkutilaa vähintään kahta astetta korkeamman energian ”myötävaikutusta”, joka ilmenee usein ns. katalysaattoreiden kautta. Raamatullisessa kielenkäytössä puhuttaisiin silloin ”hapatuksen kaltaisuudesta”.

Miten nämä energiat sitten toimivat ihmisessä?

Ihmiselimistö tarvitsee tietyntyyppistä sidosenergiaa (E10), jota sille tuottaa sekä kasvi- että eläinkunta. Ravinto joutuu tekemisiin rakennusenergian (E8) tasoisten entsyymien ja ruuansulatusnesteiden kanssa, jolloin ravinto hajoaa kolmen tyyppisiksi: osa muuttuu korkeamman laatuiseksi, elastiseksi (E9) valkuaisaineeksi, joka toimiin kudosten rakennusaineena, osa säilyy alkuperäisen tasoisena (E10) varastoituen glykogeeneihin ja rasvoihin, osa katabolisoituu lihaksiston suuntaenergiaksi (E11), josta energia vielä purkautuu elimistön tarvitsemaksi hajaenergiaksi, lämmöksi (E12).

Veren kuljettama ylimääräinen elastinen energia (E9) muuntuu vitaalienergian (E7) vaikutuksesta E8 tasoisiksi entsyymeiksi ja hormoneiksi, jotka säätelevät kehon toimintoja. Niiden muuntuminen korkeammalle tasolle vaatii hyvin monimutkaisen mekanismin, jossa veren ja hengitysilman E8 tasoiset aktiiviset ainekset sekoittuvat ja tulevat kosketuksiin kehon automaattisen säätelymekanismin (E6) kanssa. Tämä on ainoa tapa, millä keho itse voi tuottaa tarvitsemaansa vitaalienergiaa (E7).

Vitaalienergiaa tarvitaan elintärkeän entsyymi- ja hormonitoiminnan ylläpitoon, ja sen pitäisi periaatteessa toimia ”itseoptimoivan palautesysteemin” mukaisesti. Vitaalienergia toimii kuitenkin myös ihmisen psyykkisten prosessien perustana.

Nykyisin syntyy ongelmia siitä, että ihminen käyttää rajallista vitaalisuuden tuotantoaan valtavasti lisääntyneen ulkoisen viriketulvan käsittelyyn. Ns. stressioireet johtuvat usein kyseisen energian vajauksesta ihmisen sensitiivitasolla, josta se vakavimmillaan siirtyy automaattitasolle aiheuttaen mm. unettomuutta tai pitemmälle juontuen muutoksia perusaineenvaihdunnassa.

Seuraava muunnosvaihe tapahtuu psyyken alueella, jossa vitaalisesta energiasta (E7) muodostuu automaattisissa toiminnoissa tarvittavaa energiaa (E6) sensitiivienergian (E5) avulla. Toisin sanoen: päivätietoisesta toiminnasta muodostuu opittuja automaattisia tapoja, refleksejä ja reaktioita, jotka helpottavat monin tavoin jokapäiväistä elämää.

Tästä syntyvä sisäinen mekanismi etenee usein turhankin pitkälle, niin että ihminen alkaa toimia liian monissa asioissa oppimiensa reaktioiden eli ehdollistumiensa kautta – hänestä on tullut ”suolapatsas”.

Monet ihmiset tulevat varsin hyvin toimeen omien automaattienergioidensa varassa, mikäli ne saavat riittävästi täydennystä ulkoisten virikkeiden kautta. Tällainen henkilö saattaa kuitenkin alkaa taantua, jos hänen virikeympäristönsä muuttuu sairauden, vanhuuden tai jonkin muun syyn takia kovin köyhäksi. Suurin osa ihmisistä tarvitsee ruokaa, ilmaa ja impressioita voidakseen hyvin.

Että ihmisen alempi järkiolemus (E5) voisi kehittyä täyteen mittaansa, täytyy hänen päästä osittaiseen kosketukseen ensimmäisen kosmisen energian (E4) kanssa. Se tulee näkyväksi siinä, että ihminen alkaa hahmottaa asioiden kokonaisuuksia ja suhteita, erottaa välittömästi tärkeät asiat merkityksettömistä.

Ihmisen ainakin tulisi jo erottua muista maapallon elollisista juuri siinä, että hän käyttää toiminnoissaan pääasiallisesti sensitiivi- eli tietoisuusenergioita. Silloin hän on edes jossakin määrin nimityksensä arvoinen – homo sapiens, viisas ihminen.

Sensitiivienergian virtauksen kasvun tulisi aiheuttaa sen, että ihminen alkaa kyseenalaista oppimiaan ja kohtaamiaan ehdollistumia niin, että hänen tietoisuutensa voi vapaasti laajeta ja syvetä.

Tähän saakka käsitellyt energioiden muunnokset koskevat Paavalin sanoin ”luonnollista ihmistä”, joka elää muistinsa, tunteidensa ja ajatustensa luomissa puitteissa kykenemättä vielä nousemaan irti ehdollistumistaan.

Kosmisen tajuntaenergian (E4) virtauksen voimistuminen edellyttää kosketusta intuitiivisiin, luoviin energioihin (E3), jotka nekin piilevät potentiaalisuuksina ihmisen kokonaisolemuksessa. Kristillinen käsitteistö puhuisi Pyhän Hengen vaikutuksesta, joka vapauttaa ihmisessä korkeampaa järjellisyyttä, tajuntaenergiaa (E4), ymmärrystä eli viisautta.

Hänestä tulee silloin Tuomaan evankeliumin mukaan ”Johanneksen kaltainen”, jonka edessä jokaisen ”naisesta syntyneen” on kumarruttava. Hän on viisas ja hyvä ihminen, mutta ei vielä sisäisesti vapaa kaikista ulkoisen ilmennyksen luomista ajallisista ehdollistumisista – kuolema mukaan lukien!

Inhimillisenä ihmisenä täyteen mittaan kasvanut tarvitsee vielä toiseksi korkeimman kosmisen yhdistävän energian (E2) kosketusta, että hänessä vapautuisi luovaa energiaa (E3) ja hän saavuttaisi ”vapauttavan totuuden”. Kristillinen käsitteistö toteaisi, että hän tarvitsee Jumalan Pojan, Kristuksen apua, jossa yhteydessä Pyhä Henki vuodattuu hänen tietoisuutensa ajattomaksi keskukseksi (mikäli tajunta on tyhjentynyt typeryyksistään).

Periaatteessa on olemassa vielä yksi askel, jossa ihmisyys saavuttaa todellisen Jumalallisen poikuutensa (E2) kosketuksissa todellisen jumalallisen transkendenttisen lähteen (E1) kanssa. Evankeliumi kuvaa tätä siten, ettei kukaan voi tulla Kristuksen luo ellei Isä häntä vedä – ja vasta tämän tapahduttua ihminen palaa, Kristuksen esittämän toivomuksen mukaan, henkiseen kotiinsa tullen yhdeksi Jumala Pojaksi.

***

Edellä kuvattu on tietenkin vain yksi karkea tapa yrittää selittää elämän moniulotteisuutta ja periaatteita. Se ei tosiasiassa käännä ylösalaisin tavanomaisia käsityksiä, vaan tuo niihin hieman lisäväriä, jota ehkä jotkut kaipaavat – jotkut kammoavat.

Ulkoinen elämä vaatii suureksi osaksi asioiden analysointia, josta aikojen saatossa pitäisi päästä sisäiseen synteesiin – asioiden ydinolemukseen. Jokainen suupala, henkäys ja mielen virike palvelevat omalta osaltaan ihmisyyden tavoitetta todelliseksi luovaksi olemukseksi.