Granum sinapis, eli Sinapin siemen on runo, jonka uskotaan olevan Mestari Eckhartin nuoruuden tuotantoa 1200-luvun loppupuolelta. Tekstin pohjalta on svelletty mm. kantaatteja, mutta suomeksi runoa ei toistaiseksi ole ollut saatavilla.

 

Alla tysin uusi (8.12.2016) suomennos ja sen jljess runo keskisen ylsaksan muodossa.

 

 

Granum sinapis Sinapin siemen

 

 

Alussa kaukana mielen rajojen takana,

ikuinen Sana.

Suunnaton rikkaus, jossa alku synnytt alun.

 

Voi Isn sydnt, joka haluten synnytt Sanan.

Totisesti mys kohdussaan silyy se aina.

 

***

 

Rakkauden hehkussa, yhteisen liiton tunnossa

syntyy Pyh Henki, yhten, erottamattomana.

 

Yht ovat nuo kolme.

Tiedtk sen? Varmasti et!

Vain itse tuntee se itsens tydellisesti.

 

***

 

Kolmen syleily, suunnaton kuilu ja keh,

jrjelle ksittmtn, pohjaton ydin,

Shakki ja Matti aika, muoto ja tila!

 

Kaiken lhde, ihmeellinen keh,

ydin liikkeest vapaa.

 

***

 

Ylhinen vuori ja vlineetn nousu.

Jos olet viisas, johtaa se outoon ermaahan.

 

Syvn ja rettmn,

ajan ja tilan kahleista vapaaseen,

miss kaikki on yht.

 

***

 

Yksikn jalka ei ole sinne astunut,

eik luotu jrki tunkenut sisn.

 

Se on, vaan kukaan ei tied mit!

 

Se on tuolla ja tll, kaukana ja lhell.

Se on ylhll ja alhaalla.

Vaan sit tai tt se ei kuitenkaan ole!

 

***

 

Se on kirkas ja loistava tai valoa vailla.

Aluton ja loputon,

kuvaamaton sanoin ja merkein.

 

Paljaana ja alasti se seisoo,

tysin liikett vailla.

Kuka tuntee sen sijan,

paljastakoon sen olemuksen.

 

***

 

Tulla lapseksi, kuuroksi ja sokeaksi,

niin pit oma kaikkesi tyhjet,

tulla tynnetyksi yh ylemmksi.

 

Tila ja aika tytyy sinun hylt,

samoin kaikki kuvalliset muodot.

 

Kulje tietnt tiet, kaitaa polkua,

niin saavut ermaahan.

 

***

 

Oi sieluni, vistykn se ulos

 ja Jumala sisn.

 

Vaipukoon kaikki kaikkeni

Jumalan tyhjyyteen,

pohjattomaan virtaan.

 

Jos min Sinua pakenen,

tulet Sin luokseni.

Jos min itseni kadotan,

lydn min Sinut,

oi ylimaallinen autuus.

 

 

 

Runo keskisen ylsaksan muodossa:

 

In dem begin h uber sin ist ie daz wort.

rcher hort, d ie begin begin gebar!

vader brust, z der mit lust daz wort ie vlz!

doch hat der schz daz wort behalden, daz ist wr.

 

Von zwn ein vlt, der minnen glt,

der zweier bant, den zwein bekant,

vlzet der vil sze geist vil ebinglch,

unscheidelch. d dr sn ein. weiz du waz? nein.

iz weiz sich selber aller meist.

 

Der drer strik hat tfen schrik, den selben reif

n sin begreif: hr ist ein tfe sunder grunt.

schach unde mat zt, formen, stat!

der wunder rink ist ein gesprink,

gr unbewegit stt sn punt.

 

Des puntez berk stg ne werk, vorstentlichkeit!

der wek dich treit in eine wste wunderlch,

d breit, d wt, unmzik lt. d wste hat

noch zt noch stat, ir wse d ist sunderlch.

 

Daz wste gt n vz durch wt,

geschaffen sin quam n d hin:

us ist und weis doch nimant was.

us h, us d, us verre, us n,

us tf, us h, us ist als,

daz us ist weder diz noch daz.

 

Us licht, us clr, us vinster gr, us unbenant,

us unbekant, beginnes und ouch endes vr,

us stille stt, bls ne wt.

wer weiz sn hs? der g her z

und sage uns, welich sn forme s.

 

Wirt als ein kint wirt toup, wirt blint!

dn selbes icht mz werden nicht,

al icht, al nicht trb uber hr!

l stat, l zt, ouch bilde mt!

genk ne wek den smalen stek,

s kums du an der wste spr.

 

 

sle mn genk z, got n!

sink al mn icht in Gotis nicht,

sink in d grundelze vlt!

vl ich von dir, du kumst zu mir.

vorls ich mich, s vind ich dich,

uberweselches gt!