IN VINO VERITAS - VIINISSÄ ON TOTUUS

 

Yksi tunnettu latinankielinen sananlasku toteaa: ”In vino veritas” – viinissä on totuus.

***

Suomalaiset kääntäisivät lauseen ehkä muotoon: ”Ilo ilman viinaa on teeskenneltyä”.

Lisäksi paikallinen kulttuuriperinne korvaisi viinin oluella tai paloviinalla. Tällaisen ”totuuden nälkä” on Suomessa ollut välistä niin voimakasta, että viinaa poltettiin jopa suurten nälkävuosien aikana, kun viljaa ei riittänyt edes syömiseen.

***

Alun perin lause tarkoittaa mm. sitä, että ihminen saattaa humalapäissään vahingossa laukoa totuuksia, joita hän sitten seuraavana päivänä ankarasti katuu – mikäli vain sattuu muistamaan.

Kaikki salattu saattaa siten tulla julki myös kemiallisen katalyytin avustamana.

***

Varsinkin henkisessä mielessä ihminen on luonnostaan verraten laiska. Hän on havainnut jo kauan sitten, että spiritus fortista ja yhtymistä lihassa voidaan ostaa, mutta että spiritus sanctusta ja yhtymistä hengessä ei löydy kaupasta – ei edes salakaupasta – ainoastaan kaikkein salatuimmasta, jossa ei käydä minkäänlaista kauppaa.

***

Eliölajina ihmistä voidaan yleisesti kutsua helposti maailmasta juopuvaksi (kuten Tuomaan evankeliumin sanonnassa 28). Krapulaa hän potee silloin, kun elämä vilauttaa hänelle takapuoltaan.

Alkoholin avulla takapuolikin näyttää hetken hieman siedettävämmältä, mutta taivaalliseksi se ei sentään muutu, vaikka kemiallista katalyyttiä lisättäisiin kuinka paljon tahansa.

***

Totuuksien estottoman laukomisen ohella alkoholi vaikuttaa joihinkin yksilöihin niin, että heidän pahimmat aggressiot ja patoumat alkavat purkautua – usein varsin ikävin seurauksin.

Todellista ”rähinäviinaa” tai edes huonoa viinapäätä on turha etsiä – syyllinen löytyy mitä todennäköisimmin käyttäjän omasta sisikunnasta.

***

Jokaisen sisikuntaan kertyy elämän saatossa erilaisia patoumia, jotka pitäisi nostaa oman tietoisuuden tarkasteltaviksi ja purettaviksi jo paljon ennen kuin niistä muodostuu omia paholaisia.

***

Vanha kreikkalainen (Delfoilainen) sanonta toteaa tiedostamattomaan viitaten: Gnothi seauton” – tunne itsesi.

Parhaimmillaan sanonta viittaa siihen, että ihmisen tulisi oppia tuntemaan kaikki mahdolliset olemuspuolensa ajallisesta fyysisestä kehosta aina ajattomaan henkiseen ydinolemukseen saakka.

Peilikuvan tai selfien välityksellä voi saada käsityksen ainoastaan uloimmasta muodostaan.

***

Osa mielen ominaisuuksistakin tulee elämäntilanteiden myötä jossakin määrin ilmi, mutta sielullisesta – saati henkisestä – olemuksestaan ihminen ei yleensä ole lainkaan tietoinen.

Hän ei ole tietoinen edes mielen alueeseen kuuluvasta alitajuisesta puolestaan, johon torjutut asiat ja impulssit ovat painuneet.

***

Filosofi Nietzsche kuvasi näitä alitajuisia jännitteitä ”kellarin villeiksi koiriksi”, jotka tuli kesyttää ja vapauttaa ennen kuin kaikki ihmiseen kytkeytyvät olemuspuolet voisivat toimia, kristillisesti ilmaisten, ”Pyhän Hengen temppelinä – Kristuksen jumalallisena ilmauksena.”

Sellainen toteutuminen merkitsee samaa kuin joulun ydinsanoma: ylhäältä, hengestä syntymistä – tajunnan vaihtumista ajallisesta ajattomaksi, katoavasta katoamattomaksi, inhimillisestä jumalalliseksi.

Tällaisen joulun tuleminen ei ole tietenkään sidoksissa vuodenaikojen vaihteluun, vaan se tulee (mikäli ylipäänsä on tullakseen) sen pitkällisen prosessin jälkeen, jota Nietzsche kuvasi ”hyvän sukeutumisena pahan työstä (lukemattomista katharsiksista), päämäärän sukeutumisena sattumasta.”

***

Uskonnot ja filosofiat puhuvat usein lähinnä ihmisyyden äärimmäisistä mahdollisuuksista, joiden toteutumista kohden ihmiskunta vaeltaa hitaasti ja epävarmasti elämään itseensä sisältyvien ”keppien ja porkkanoiden” kannustamana.

Ihmiset ovat äärettömän uteliaita, joten he eivät kulje suorinta reittiä sielunsa ajattomiin syvyyksiin, vaan juoksevat mitä erilaisimpien ulkoisten virikkeiden perään. Lopulta he kuitenkin kyllästyvät kaikkeen ja palaavat aikansa ”isottuaan ja janottuaan” ja itsensä täysin unohtaneina todelliseen ”hengellisen köyhyyden tilaan.”

Silloin heissä ”vesi on muuttunut viiniksi”, joka kelpaa tarjottavaksi heidän omissa ”taivaallisissa häissään”.

***

Olkoon ohimenevä joulu – viinin kera tai sitä ilman – yksi pieni askel pysyvää joulua kohden!