Ihmisenä itsenäistymisestä

Hyvin monien elävien olentolajien kasvu aikuisuuteen tapahtuu vanhempien ja läheisen aikuispopulaation ohjauksessa. Aikuisten antaman malliston tarkoituksena on luoda riittävä perusta lapsen yksilöllisyyden ja itsenäisyyden rakentumiselle.

Ihmisen kohdalla itsenäistyminen alkaa siitä, kun lapsi alkaa kutsua itseään erilliseksi minuudeksi. Irrottautuminen vanhempien holhouksesta ilmenee ns. murrosikänä, johon liittyy miltei aina kapinointia kaikenlaista auktoriteettia kohtaan.

***

Itsenäistyminen ei kuitenkaan juuri koskaan pääty täysi-ikäisyyden saavuttamiseen, vaan jatkuu yksilöllisenä prosessina jossakin muodossa lähes koko elämän ajan. Ikääntymisen myötä tulisi luottamuksen omaan ajatteluun ja ymmärrykseen kasvaa, niin ettei ihminen aivan kaikissa asioissa nojaudu toisiin tai toisten ajatuksiin.

Filosofi Nietzsche kirjoitti tästä Zarathustrassaan: ”Minä olen kaidepuu virran rannalla, tarttukoon minuun ken tahtoo: mutta teidän kainalosauvakseni minä en ryhdy!”

Filosofi tähtää paljon tavanomaista edistyneempään itsenäistymiseen, jossa myös aikaisemmat omat ehdollistumat puretaan alkutekijöihinsä ja pureksitaan uudelleen todella omiksi. Näin siksi, että ihminen omaksuu elämänsä aikana hyvin paljon ajatuksia ja asenteita työstämättä niitä kovinkaan paljon omassa mielessään.

Nietzsche esittää lausumassaan sen, että todellinen opettaja voi kyllä näyttää suuntaa ja auttaa tarpeen vaatiessa, mutta olisi vakava rikos, jos hän myös kulkisi matkan toisten puolesta.

***

Hyväkään ajatus ei kuitenkaan ole kovin arvokas, ellei sen perustana ole kyseisen asian ja asiakokonaisuuden omakohtainen ymmärtäminen. Tietosanakirjat ja internet sisältävät suunnattoman määrän ”hyviä ajatuksia”, joita ihminen voi poimia koriinsa ja tarjoilla sitten omina viisauksinaan.

Terve itsetunto ja – luottamus voidaan rakentaa vain riittävän omakohtaisen ymmärryskyvyn varaan, pelkkä toisilta lainattujen ajatustapojen varasto ei kanna kaikissa tilanteissa. Ymmärrys antaa jonkinasteisen ”käytännön viisauden”, jonka varassa tavanomaiset elämänkokemukset voidaan hahmottaa ja luokitella suhteessa toisiinsa.

***

Ajattelu- ja ymmärryskyky ovat kuitenkin vielä psyykkisiä tai mentaalisia ominaisuuksia, joiden lisäksi ihmiselle on sanottu olevan mahdollista parhaimmillaan saavuttaa myös aivan toisen laatuista viisautta – mikäli ns. pyhät kirjoitukset lainkaan pitävät paikkansa.

Kristityt puhuisivat Pyhän Hengen inspiraation aiheuttamasta viisaudesta, gnostikot nimittäisivät sitä gnosikseksi, itämaiset filosofiat valaistumiseksi. Äärimmillään se tarkoittaa kaikkien asioiden ydinolemuksen suoraa ja välityksetöntä kokemista itsessään.

***

Usein tehdään se virhe, että kaikki vähänkin tavanomaisesta poikkeavat tajunnan tilat tulkitaan jumalallisiksi tai yli-inhimillisiksi, vaikka suurin osa niistä kumpuaa lähinnä ihmisen alitajunnasta tai tunneolemuksesta.

Toisinaan väitetään jopa itse Jumalan puhuvan sanallisesti ihmisen mielessä. Erillisten äänten ja kuvien sisäinen kokeminen on kuitenkin merkki erillistyneestä (ei-pneumaattisesta) tajunnan tilasta, jossa ei vielä ole todellista ”lausumatonta sanaa - elämää itsessään”.