Joulun lapsista 


"Milloin hyvänsä vanhurskaus on lamassa ja pahuus saanut ylivallan, silloin Minä itse aina ilmestyn..."


Tämä "messiaaniselta" vaikuttava lupaus "vapahtajan, jumalallisen sanansaattajan" syntymästä on ote intialaisesta "Kalevalasta", Dhammapadasta. Joidenkin laskelmien mukaan teksti on peräisin jopa viidentuhannen vuoden takaa. Lähes kaikissa tuntemissamme kulttuureissa on vuoden pimeimpänä aikana odotettu valon syntymää tai lisääntymistä sekä luonnossa - että usein myös ihmisluonnossa. Ihmiset ovat kokemuksestaan aina ymmärtäneet valon merkityksen itselleen ja muulle luonnolle. Siten ei ole mikään ihme, jos he ovat nähneet syytä riemuun päivien alkaessa jälleen pidentyä talvipäivän seisauksen jälkeen.
Henkisen valon tuojien syntymän juhliminen samana ajankohtana on sekin vertauskuvallisesti varsin luontevaa. Osaltaan on tähän ajoittamiseen vaikuttanut myös se tosiasia, ettei ihmiskunnan "vapahtajista" kirjoittaneilla jälkipolvilla useinkaan ole ollut käytettävissään luotettavia "syntymätodistuksia". Jälkipolville on säilynyt perimätietoa siitä, mikä kyseisen henkilön toimissa on katsottu muistelemisen arvoiseksi: otteita opetuksista, kertomuksia parantamisista ja muusta avunannosta, mutta merkkihahmojen tavanomaiset elämäntapahtumat ovat jääneet unohduksiin.
Elämäkerrallisten tietojen aukkopaikkoja on usein täytetty ikivanhoilla myyteillä. Tällaiset myytit kuvaavat pikemminkin henkisiä kuin lihallisia tapahtumia. Kirjoituksen alussa ilmestystensä periaatteita ilmaiseva on intialainen "vapahtaja" Krishna, jonka kerrotaan syntyneen jouluna neitsyt Devakista, - enkelten laulaessa kuorossa ylistystä!


Egyptiläisen Horuksen kerrotaan syntyneen puhtaasta neitsyestä, jumalan-äiti Isiksestä, joka usein kuvissa kantaa häntä sylissään hämmästyttävässä määrin samaan tapaan kuin meidän kristittyjen Neitsyt Maria Jeesusta.


Babylonialaisen Tammuz-vapahtajan äitiä kutsutaaan vanhassa akkadilaisessa hymnissä neitsyt Istariksi.
Persialaisen Mithran kerrotaan syntyneen luolassa, ja heidän Zoroasterinsa neitsyeestä, joka oli tullut raskaaksi "jumalallisen järjen säteestä" (Pyhästä Hengestä?).
Täysin toisella puolella maapalloa meksikolaisten intiaanien vapahtaja Quetzalcoatl syntyi hänkin neitseestä, joka oli käynyt raskaaksi "Olemisen Herran" henkäyksestä (Pyhästä Hengestä?).


Vanhat skandinaavit viettivät jouluna Freirin, Odinin ja Freian pojan syntymäjuhlaa.


Intialaisen Gautama Buddhan sanotaan syntyneen neitsyt Mayasta, taivaitten enkelten laulun saattelemana.


Edellä kuvattujen valossa ei liene mikään ihme, että Matteuksen ja Luukkaan nimissä kirjoittaneet evankelistat ovat laatineet Jeesuksemme syntymästä kertomuksen, joka muistuttaa hämmästyttävässä määrin kuvauksia häntä edeltäneiden henkisten sanansaattajien alkutaipaleista: Krishnan tapaan oli Jeesuskin "kuninkaallista" syntyperää, mikä kuitenkin piti salata vallassa olevan kuninkaan vainoharhaisuuden johdosta. Tieto kumpaisenkin syntymästä joutui kuitenkin vihamielisille kuninkaille, ja niin Juudean Herodeksen, kuin Maderon tyrannin Kansan kerrotaan surmauttaneen valtansa varmistamiseksi tuhansittain viattomia lapsia. Ihmeellinen jumalallinen johdatus kuitenkin onnistui pelastamaan molemmat pienokaiset. Se, ettemme tiedä mitään varmaa Jeesuksen fyysisestä syntyperästä ja syntymän ajankohdasta, koskee suurelta osin myös ihmiskunnan muita merkkihahmoja.


Kirkon alkuaikoina on Jeesuksen syntymää muisteltu eri lahkoissa mm. tammi-, kesä-, heinä-, elo- ja syyskuussa, kunnes paavi Julius I v. 337 määräsi sen vietettäväksi joulukuun 25 päivänä. Kyseisenä päivänä roomalaiset viettivät Brumalia-juhlaansa Bakkuksen kunniaksi, joten vielä tuolloin vakiintumattomassa asemassa ollut kristikunta saattoi tuvallisesti viettää omaa juhlaansa - kuten kirkkoisä Krysostomos asiasta kirjoittaa.


Miksi jälkipolvien kirjoittajat sitten ilmoittivat vapahtajiensa syntyneen neitseellisesti vuoden pimeimpänä hetkenä, tai joutuneen vainojen kohteiksi, vaikka he mitä todennäköisimmin tiesivät kirjoittavansa vastoin puhdasta fyysistä totuutta?
Koska he tällä tavoin katsoivat kertovansa paljon suurempaa ja korkeampaa totuutta kuin mitä varmennetut syntymätodistukset voisivat ilmentää! Joulu on tietoisesti valittu vapahtajien syntymäajankohdaksi, koska se on luonnollisin symboli ikiaikaisesta totuudesta, että valo väistämättä tulee voittamaan pimeyden.
Vapahtajien syntyminen neitseestä onkin jo hieman vaikeammin käsitettävissä - kerrotaanhan useilla heistä olleen myös sisaruksia! Tässäkin asiassa on katsetta kohotettava karkean aineellisen ilmauksen yläpuolelle: kertojat tarkoittanevat henkistä syntymää, sitä että tällaiset harvinaislaatuiset jumalaiset sanansaattajat ovat jo syntyessään - tai ainakin jo hyvin nuorena täysin tietoisia "kuninkaallisesta" alkuperästään, siitä että heidän todellinen "Isänsä" on "Kaikkiallinen henki", jonka kanssa he ovat samaa olemusta - ja siten myös tämän isänsä "ainosyntyisiä" - ja siten neitseellisesti syntyneitä Poikia.
Kertomuksissa puhutaan sisäisen ihmisen henkisestä syntymisestä ikuisuuteen, "ylhäältä syntymisestä" - eikä siitä, miten ja mistä tällainen äärettömyyteen juurtunut tietoisuus saa ulkoisimman ja karkeimman ilmaisumuotonsa, tämän meidän hyvin tuntemamme aineellisen ruumiin!
Vainotuksi tuleminen heti pienestä pitäen kuvannee kaikkina aikoina ilmenevää "hengen ja aineen vihanpitoa", sitä että tämä aineesta, vallasta ja kunniasta nautiskeleva, henkisesti kovin epäkypsä ihmiskunta ei ole koskaan mielellään hyväksynyt ketään kaikkitietävää, ehdotonta hyvyyttä ja oikeutta todeksi elävää, mutta kuitenkin inhimillisen näköistä olentoa. Sellaisen valossa heidän oma alamittaisuutensa tulee esiin aivan liian selvänä.
Toisaalta on tällainen todella "hyvä paimen" tietenkin tervetullut apu ja kannustaja niille elämänkokemuksistaan jo hieman viisastuneille "paimenen aluille", jotka yrittävät varjella ja ohjailla tietämätöntä, avutonta ihmiskuntaa "susilta" - heidän omien alhaisten viettiensä houkutuksilta!
Vertauskuvallinen kerrontatapa ei varmaankaan alun perin ole tarkoitettu hämärtämään muutoinkin vaikeita asioita, vaan pyrkii niiden kohottamiseen yksilötasolta yleiselle, arkkityyppiselle tasolle - koskettamaan koko inhimillistä elämää. Tällainen kaikkia koskettavuus lienee usein ollut henkisen valon lähettiläiden sanoman todellinen tarkoitus, mistä vuorisaarna on yksi puhtaimmista esimerkeistä. He ovat pyrkineet tuomaan ihmisten sydämiin edes heikon aavistuksen kaiken elävän jalosta syntyperästä, johon heillä itsellään jo on "täysi-ikäisen perillisen osa" - kuten Paavali asian ilmaisisi.
Heidän esimerkkinsä voi näyttää meille, yhä "tuhlaajapoikina" vaeltaville sen, että meidänkin sydämemme "talli" saattaisi joskus tulla oivalliseksi synnyinsuojaksi salaperäiselle Joulun Lapselle - kunhan me vain kykenemme kesyttämään ja taakse jättämään tallissa vapaana myllertävät "eläimemme" - itsekkyytemme kaikki muodot!


Mikäli haluatte keskustella enemmän joistakin yllä olevan tekstin kohdista, tai muista kotisivujeni aiheista, voitte ottaa yhteyttä sähköpostin välityksellä
Sähköposti: kalervo.mielty @netikka.fi