Mistä ja miten kaikki tämä sai alkunsa?

 

Maailmankaikkeuden syntyä selitetään nykytieteessä Lemaîtren kehittämällä alkuräjähdysteorialla. Sen mukaan kaikkeus syntyi noin 13,82 miljardia vuotta sitten tyhjästä tai lähes tyhjästä äärettömän tiheästä ja kuumasta tilasta, singulariteetista (ykseydestä), kvanttifluktuaationa. Räjähdyksessä syntyi avaruus, materia, aika ja jatkuvasti laajeneva maailmankaikkeus. Kvanttifluktuaatio tarkoittaa hiukkasten syntymistä tyhjiössä. Alkuräjähdys ei tapahtunut missään paikassa, vaan joka paikassa yhtä aikaa, koska sekä avaruus että aika saivat vasta siinä alkunsa.

***

Standardimallissa oli kuitenkin  ongelmia, ja  v. 1981 Alan Guth ehdotti niiden ratkaisuksi inflaatioteoriaa. Sen mukaan maailmankaikkeus koki alkuräjähdystä seuraavien sekunnin murto-osien aikana tyhjiöenergian aiheuttaman eksponentiaalisen laajenemisen, jonka nopeus ylitti valonnopeuden. Vaikka inflaation hiukkasfyysinen mekanismi on yhä tuntematon, on se kelpuutettu osaksi standardimallia.

***

Higgsin hiukkasen, tai kentän hiljattain tapahtunutta todentamista pidetään eräänlaisen ”jumalallisen tekijän” löytymisenä. Ajatusmallin mukaan kaikkeuden täyttää erityinen kenttä, joka antaa joillekin siinä oleville hiukkasille massan. Kaikesta erikoisuudestaan huolimatta kenttä lienee vain yksi niistä lukemattomista tekijöistä, jotka mahdollistavat ulkonaisesti havaittavien ilmiöiden synnyn.

***

Meidän ihmisten kannalta on tietenkin olennaista, että jotkin hiukkaset ovat saaneet massan. Niiden kautta me olemme saaneet puitteet, joissa voimme kehittää itsellemme objektiivista tajuisuutta. Samalla me omalla tavallamme osallistumme ”luomisprosessin aineelliseen osioon”.

Inhimillinen tajunta tarvinnee heijastuspinnoikseen kehittyäkseen järjestäytyneitä massatihentymiä. Niiden kautta tajunta voi kokea ulkonaisia ilmiöitä, joita myös usein elämäksi kutsutaan.

***

Lienee selvää, että vaikka alkuräjähdyksestä ja sitä seuranneista tapahtumista saataisiin kehitetyksi luotettavalta vaikuttavia teorioita, ne itsessään lähinnä kuvaavat vain tapahtumia. Ne eivät selitä, mitkä ovat ilmennyksen alkamisen syyt - tarkoituksista puhumattakaan.

***

Kristinuskossa, islamissa ja juutalaisuudessa uskotaan Jumalan luoneen maailmankaikkeuden tyhjästä (creatio ex nihilo). Ajatuksen kristilliseksi (juutalaiseksi) perustaksi esitetään 1. Mooseksen kirjan kolmas jae:

 Tulkoon valkeus, ja valkeus tuli.” Tekstiä edeltää kuitenkin toteamus, että alku, pimeys, syvyys ja liike olivat jo olemassa, joten luominen ei tapahtunut tyhjästä. Kyseessä oli ”luomisen tahdon” antama alkusysäys aineellisuuden ydinolemukseen.

Johanneksen evankeliumi esittää oman symbolisen tulkintansa kaikkeuden alkutilasta ajattomuudessa: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.”

Johannes puhuu Logoksesta, kaikkeuden muuttumattomasta alkukuvasta ennen kuin se on ilmentynyt ja erilaistunut muotoihin ja ilmiöihin - pimeyteen.

***

Arkihavaintoon ja logiikkaan perustuva väite: ”Ex nihilo nihil fit”, tyhjästä ei tule mitään, saattaisi tarjota rationaaliselle järjelle helpommin perusteltavan lähtökohdan kuin ajatus tyhjyydestä.

Muinaiset sumerit ovat ajatelleet jo yli 4000 vuotta sitten, varsin paljon nykytiedettä muistuttavasti, että ennen universumin alkua vallitsi luomaton, kaaosmainen tila. Siitä syntyi toisissaan kiinteästi kiinni oleva taivas ja maa (ts. nykyteorian tiheä ja kuuma ykseys). Näiden väliin ilmeni kaasumainen aine, joka laajeni ja erotti edelliset toisistaan. Tämän erottamisen (alkuräjähdyksen?) jälkeen elämä syntyi maan päälle ilman, maan ja veden yhdistelmistä.

***

Mystikko Jakob Böhme kirjoitti v. 1620 kirjassaan Psychologica vera: ”Meidän tulee ottaa huomioon, että vapaa valo tihentyy ydinolemukseen sekoittuessaan, minkä me havaitsemme tulenväläyksenä, mutta siltikään ei voida puhua mistään eroavuudesta. Ikuinen ja aluton ei tunnista erottelua, vaan pysyy pyörän tapaisesti synnyttämässä itse itseään.

Ihmisen mielessä on hieman samankaltainen piirre: tahto nousta ja juosta liikkumatta minnekään. Mitä voimakkaampi tahto sitä suurempi ja voimakkaammin on tihentynyt ydinolemus.

Tällä tavoin hiljainen vapaus, joka ei ole valoa eikä pimeyttä, tihentyy halun vetovoimassa siten, että se ilmentyy loistavana väläyksenä. Olisiko tässä keskiajan mystiikan kieleen puettu kuvaus alkuräjähdyksestä?

***

Tiedemies Isak Newton tutustui usean viikon ajan keskiaikaisen mystikon, Jakob Böhmen teoksiin todeten, että ne saattoivat sisältää luomakunnan salaisuuksia. Newton itse tuli kuuluisaksi gravitaatioteoriastaan, mutta ei voinut antaa keksinnöstään kiitosta Böhmelle.

William Law toteaa kuitenkin, että ”Newton oli kyntänyt Böhmen härällä!” sillä Böhme oli kirjoittanut jo kauan ennen, ”että luonnon kolme ensimmäistä ominaisuutta ovat vetovoima, vastus ja kiertoliike.”

***

Buddhalaiset katsovat yleisesti, ettei ole olemassa mitään erityistä luojaa, vaan ainoastaan rajaton määrä luovia voimia, jotka muodostavat yhdessä ikuisen olemuksen. Sen ydin on tutkimaton, joten sitä on täysin hyödytöntä edes pohdiskella (minkä johdosta jotkut ovat tulkinneet buddhalaiset ateisteiksi).

Ehkä samasta syystä myös Sokrates kieltäytyi keskustelemasta ikuisen olemassaolon mysteeristä.

Jotkin itämaiset käsitykset universuminen synnystä lähtevät siitä, että on olemassa periolemus, jossa muuttumattoman lain mukaan tapahtuu laajennus ”ulkoa sisäänpäin ja sisältä ulospäin”, mistä tämä näkyvä maailmankaikkeus on viimeisimmän erilaistuman tulos.

Laajentumisen loputtua periolemus vetäytyy jälleen kokoon, jolloin aineelliset tekijät hajoavat alkutekijöihinsä, ja raamatullisesti ilmaisten ”pimeys lepää jälleen syvyyden päällä”. Jossakin vaiheessa alkaa kuitenkin uusi ilmennys, mikä vastannee nykytieteen näkemyksiä siitä, että kaikilla kosmoksen järjestelmillä, pienimmästä suurimpaan, on oma elinkaarensa - syntynsä ja kuolemansa.

***

Dhyanin stanzoissa kuvataan maailmankaikkeuden syntyä siten, että perimmäinen isä-äiti kutoo kankaan, jonka yläpää on kiinnitetty henkeen ja alapää aineeseen. Se laajenee, kun tulen eli isän henkäys on sen yllä, ja se vetäytyy kokoon, kun äidin eli periaineen henkäys koskettaa sitä

Nykytieteissä alkuräjähdyksen katsotaan tapahtuvan äärimmäisen tiheästä ja kuumasta tilasta, mihin voisi viitata yllä mainitun Dhyanin tekstin luovana tulena ilmenevä jumalainen tahto.

***

Voidaan sanoa, että vaikka tiede on edennyt pitkin harppauksin, jää uskonnoille ja filosofioille yhä runsaasti tilaa tuoda esiin käsityksiä, jotka kuvaisivat kaikkeuden lähtökohtaa ja ilmennyksen tarkoitusperiä.

Teleskooppien sijaan niin idän kuin lännenkin mystikot käyttivät tutkimuksissaan omaa sisäistä olemustaan, jota he harjaannuttivat herkäksi tiedostamaan fyysisen luonnon takaisia ilmennyksen tiloja pyrkimällä irrottamaan sen itsetietoisena aistien, tunteiden ja ajattelun noidankehistä.

Monien mystikoiden todellisena tarkoituksena lienee ollut ymmärryksen lisääminen ja sen myötä mystisyyden vähentäminen kaivamalla esiin elämän sisäisiä todellisuuksia, asioiden ydinolemusta.

Keskiaikainen dominikaanijohtaja, mestari Eckhart viittaa mystiseen tiedostamistapaan yhdessä saarnassaan: ”Eräs ihminen on täysin tietoinen tästä valosta. Heti kun hän kääntyy Jumalaa kohti, alkaa tuo valo loistaa ja hehkua hänen sisässään antaen hänelle ymmärryksen siitä, mitä tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä sekä paljon opastusta asioissa, joista hän ei aikaisemmin mitään tiennyt tai niitä ymmärtänyt (saarna 2).”