Lasten kaltainen, vai pelkästään lapsellinen?

 a child

Monien suomalaisten viihdeohjelmien nojalla voidaan päätellä, että lasten kaltaisuudesta on muodostumassa vallitseva kulttuurivirtaus. Tällainen lasten kaltaisuus muistuttaa tosin turhankin paljon aivan tavallista lapsellisuutta.

***

Luukkaan evankeliumin Jeesus sanoi, että Jumalan valtakunta kuuluu lasten kaltaisille – ja nimenomaan pienten lasten kaltaisille, he kun ovat taka-ajatuksettomia, vilpittömiä, eivätkä ole vielä oppineet ”selittämään kaikkea (itselleen) parhain päin”.

Evankeliumin esittämää konkreettista episodia ei tosin välttämättä ole edes tapahtunut, vaan evankelista itse on rakentanut sellaisen yhden Jeesuksen esittämän vertauksen pohjalta.

Sanoma ei tietenkään pudota taivaskelpoisuuden kriteereitä niin alas, että kaikki lapset ja lapselliset olisivat kelvollisia. Lapsella tarkoitetaan tässä jumalallista lasta tai poikaa, henkistä yksilöä, joka on sisäiseltä olemukseltaan ikinuori eli ajaton.

Sellainen on kaikissa toimissaan ehdollistumista vapaa ja spontaani, koska toiminnan lähtökohtana on ehdollistumaton henkinen tietoisuus – eivät tavanomaiset, ajatteluun ja tunteisiin nojaavat motiivit.

Lasten kaltainen on vapautunut myös persoonallisen minän tunteesta, jolloin hän kykenee suhtautumaan kaikkiin muihin yhtäläisesti. Vasta sellaisessa tilassa olevan rakkaudesta voidaan todella sanoa, että se on suurin kaikista, koska se ei milloinkaan katso henkilöön.

Lasten kaltainen on samaa kuin elämänsä kadottanut tai hengellisen köyhyyden tilaan tullut. Hän ei odota ulkoiselta maailmalta enää mitään, koska hänessä on sisäisesti kaikki – hänessä on häviämätön elämä itsessään.

***

Filosofi Nietzsche (1844 – 1900) kuvasi ihmisyyden kehitystä tulemisena ensin kameliksi, sitten leijonaksi ja lopulta lapseksi.

Tuomaan evankeliumissa leijona-vaihetta kuvataan Johanneksen kaltaisuudeksi, jollaiseksi ihminen parhaimmillaan voi omin avuin kohota. Mutta sen takana ja yläpuolella on todellisena tavoitteena lasten kaltaisuus, henkinen ihmisyys, koko ihmisyyden korkein kukinto, johon pääsemiseksi ihminen tarvitsee ehdottomasti jumalallista apua eli armoa.

***

Matemaatikko J. G. Bennett (1897 - 1974) laati koko elämää kattavan energiajärjestelmän, joka käsittää 12 eri tasoa ylimmän (no 1) ollessa puhtaasti jumalallinen, Isä eli jumalallinen Tahto. Alin (no 12) on luonnossa oleva haja-energia, kuten lämpö.

Energioiden muutoksissa vallitsee ehdoton periaate, jonka mukaan minkä tahansa laadun kohoaminen (anabolinen muutos) seuraavaksi ylemmälle asteelle vaatii aina kahta astetta korkeamman laadun apua, läsnäoloa, eli katalysaattorin, entsyymin tai hapatuksen kaltaista vuorovaikutusta.

Höyrykoneessa hajaenergiasta syntyy liike-energiaa sidosenergian (höyrykoneen) avulla. Kaavana se voidaan esittää: E12 + E10 = E11

Jumalallisia eli kosmisia energiatasoja on kolme: jumalallinen tahto (Isä E1), rakkaus (Poika E2) ja luova energia (Pyhä Henki E3). Ihminen voi parhaimmillaan saada käyttöönsä neljännen tason tajuntaenergiaa (E4) kohoamalla siten Johanneksen kaltaiseksi. Mutta hän tarvitsee kaikkiallisen rakkauden apua voidakseen sisäisesti nousta ajattomalle tasolle – eli voidakseen todella kokonaisuutena ”pelastua” kaikesta muusta paitsi fyysisen kehon tuhoutumisesta.

Kaaviona tämä voidaan esittää: E4 + E2 = E3

Siinä saavutettava tila E3 on samaa kuin lasten kaltaisuus – ensimmäinen täysin totuudellinen ja pysyvä olotila.

Evenkeliumeissa luvataan, että minä E2 (eli Jeesus kaikkiallisen rakkauden ilmentäjänä) näytän teille E4 totuuden E3, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi!

Kaavio on siten lyhin esitys vanhurskauttamisopista. Teoriassa kaikki siten hyvin helppoa, toteutus on tietenkin huomattavasti vaikeampaa.

***

Jos mennään vielä eteenpäin energian muunnoksissa, voidaan nojata Johanneksen evankeliumin kohtaan 6:44. ”Kukaan ei voi tulla Minun tyköni ellei Isäni häntä vedä.” Kaavan muodossa se olisi E3 + E1 = E2

Tämä kuvannee äärimmäistä tavoitetta – se on täytetty – jossa jumalallinen olemus laajentaa vaikutuksensa ihmisen kokonaiskentässä aina aineelliselle tasolle saakka. Mestari Eckhart nimittää tätä vaihetta ”murtautumiseksi jumalalliseen lähteeseen”. Hänen mukaansa ”Jumala on tuotava alas, että ihminen voisi nousta ylös” – ja vasta tässä vaiheessa se toteutuu.  

***

Lasten kaltaisuudesta nousee usein mieleen kiltteys ja tottelevaisuus, mutta jos ominaisuudet johtuvat vain ulkoisesta paineesta, pelosta ja ikävyyksien välttämistarpeesta, ei niillä ole paljonkaan henkistä merkitystä.

KOMMENTTEJA JA/TAI KYSYMYKSIÄ KIRJOITTAJALLE