Mystiikan vastustuksesta

Raamatusta itsestään löytyy varsin hyvät perusteet ajatukselle, että lähes kaikki kirjan ydinhenkilöt olivat nousseet asemaansa nimenomaan mystiikan kautta, sisäisen tietoisuutensa ansioista.

Profeetat toivat esiin sisäisiä näkemyksiään olevasta ja tulevasta. Jeesus opetti sitä, jonka oli ”kuullut Isältään”. Apostoli Paavali ammensi myös tietonsa ja vakaumuksensa sisäisistä kokemuksista.

***

Mystiikan vastustus näyttää kasvaneen suhteessa kirkon opillisen ja organisatorisen kiinteytymisen kanssa. Asiaan vaikutti todennäköisesti myös se, että kirkollisten virkojen hoitajien hengelliset vaatimukset pääsivät laskemaan jo ensimmäisten vuosisatojen aikana. Tästä yhtenä esimerkkinä voidaan mainita entinen orja, köyhille kerättyjen varojen kavaltaja Callistus. Hänet nimitettiin Rooman paavi Calixtus Ensimmäiseksi v. 217. Kyseinen paavi laajensi täydellisen ihmisten toimesta annetun synninpäästön koskemaan kaikkia mahdollisia rikkeitä, murhat mukaan lukien. Miehen suosiota lisäsi ”luonnollisesti” myös se, että hän salli seurakuntalaistensa harjoittaa seksuaalista kanssakäymistä orjiensa kanssa. Calixtuksen ”holtittoman vapaamielisyyden” vastapainoksi Roomaan valittiin toinenkin paavi, Hippolytos. Alkuperäinen julistettiin kuitenkin ”suurista ansioistaan” myöhemmin pyhäksi.

Kirkkohistoria nostaa esiin turhan monia Borgioiden kaltaisia ”Jeesuksen sijaisia”, joille maallinen valta näyttää olleen toiminnan ensisijainen motiivi. Oman aseman varmistamiseksi mitä brutaaleimmatkin keinot ovat olleet ahkerassa käytössä.

***

Muutaman vuosisadan kuluessa katolinen kirkko lukitsi uskon perusajatukset sanallisiksi tunnustuksiksi, mikä tietenkin rajasi suuresti uusien näkemysten ja tulkintojen pääsyä esiin. Tarmokkaimpia muutosten vastustajia olivat luonnollisesti ne, jotka eivät itse kyenneet, uskaltautuneet tai edes pyrkineet syvien hengellisten totuuksien etsintään.

Omakohtaiseen kokemukseen nojaavaa tulkintaa esiintyi kuitenkin varsin runsaasti vielä keskiaikana, tosin poikkeavat näkemykset joutuivat silloin tällöin ristiriitaan tunnustuksiin pysähtyneen kirkon kanssa. Monet syvälliset ja hyveelliset kristityt joutuivat piispojen harhaoppisuusvainon kohteiksi mestari Eckhartin tapaan, jonka suurta suosiota oman virkansa ostanut, Virneburgin fransiskaani-arkkipiispa Heinrich, ei voinut sietää. Piispa sai aikaan sen, että Eckhartin syvälliset näkemykset joutuivat vuosisadoiksi vakavien etsijöiden ulottumattomiin. Kaikeksi onneksi (ja nunnien ansiosta) niitä ei kuitenkaan hävitetty, vaan satakunta aitoa saarnaa ja muutama kirjallinen tuote on yhä luettavissa ja tutkittavissa - mahdollisesti jopa opiksi otettavissa.

***

Kirkollisten piirien muutosvastaisuutta voidaan aina puolustaa sillä, että perimmäiset henkiset totuudet ovat muuttumattomia, ja että kaikki tarpeellinen löytyy kiteytettynä kirkon tunnustuksista ja pyhistä kirjoituksista.

Kuitenkaan ei tarvitse paljon tutustua nykyisen raamatuntutkimuksen tuloksiin havaitakseen heikkouksia kirkollisten näkemysten ”jumalallisissa perusteissa”. Teologian tohtori Kari Kuula kirjoitti jo yli kaksikymmentä vuotta sitten, että monet Vanhan Testamentin kertomukset eivät ole kovin historiallisia. Jeesuksen historiallinen olemus ei sekään lepää kovin vankalla pohjalla, puhumattakaan hänen neitseestä syntymisestään, myöhemmistä kristologian kiistakysymyksistä, tai luterilaisesta sakramentologiasta.

Kuulan mukaan vakavaan tutkimukseen vakavasti ja rehellisesti suhtautuva teologi voisi juotua kertomaan seurakuntalaisilleen, että kristinusko ei perustu raamattuun sellaisenaan, vaan on valikoitujen teemojen ja teologien vuosisataisten opetusten sekoitusta poliittis-kirkollisen historian myllerryksessä.

Kuula toteaa lisäksi, että jos lääkäreilläkin olisi koulutuksen ja käytännön toiminnan välinen ero yhtä suuri kuin teologeilla – niin kukaan ei uskaltaisi mennä lääkäriin (kirjoitus Vartijassa 4/1994)!

***

Pitäisikö kristityiden siten luottaa historiallisen prosessin tuottamiin näkemyksiin, vai olisiko niitä syytä ”päivittää” muidenkin kuin vain naispappeuden tai samaa sukupuolta olevien pariutumisen suhteen? Näkemyksiä on tosin päivitetty jo alusta alkaen vastaamaan ajankohdan kulttuurisia ja poliittisia näkemyksiä. Myös kielelliset muutokset ovat vaatineet tekstien uudelleen kirjoittamista, jolloin samalla on usein päivitetty myös sisältöä.

***

Valitettavasti jossakin vaiheessa on päässyt syntymään yliampuva iskulause, jonka mukaan raamatussa on joka sana totta. Jotkut ovat jopa löytävinään sieltä kaikki tämän päivän asiat ja tapahtumat aina prinsessa Dianan kolaria myöten.

***

Keskiajan mystikot käyttivät raamattua usein viitekehyksenä hengelliselle sanomalleen, koska raamatun kertomusten konkreettinen puoli oli monille ihmisille tuttu lähtökohta. Eckhartin ja Ristin Johanneksen kaltaiset mystikot siirsivät kertomukset koskemaan jokaisen ihmisen omaa olemusta tulkiten esim. temppelin puhdistamisen kuvaavan todellisuudessa ihmisen sielua, josta oli ”ajettava pois” itsekkäiden pyyteiden hienoimmatkin muodot, että siitä voisi joskus tulla jumalallisen ilmauksen väline.

***

Todellisten mystikkojen tarkoituksena ei varmaan edes ollut tai ole hengellisten sanomien ajankohtaistaminen, vaan he pyrkivät nostamaan esiin sanallisten sanomien takana olevia ajattomia ja muuttumattomia näkemyksiä. Tämä tietenkin edellyttää, että mystikko itse on päässyt osalliseksi johonkin muuttumattomaan eikä ammenna näkemyksiään ja näkyjään omasta alitajunnastaan.

Puhdas tieto ja tietoisuus vaativat aina vastaanottajaltaan puhtaan olemuksen. Näkemysten saattaminen puhtaana myös käsitteelliseen muotoon edellyttää lisäksi varsin kehittynyttä mentaalista olemusta.

***

Nykyinen valtava viriketulva ja käsitysten moninaisuus on osaltaan aiheuttanut sen, että hengelliset näkemykset elämästä näyttävät väistyvän tieteellisten, humanististen tai puhtaasti materialististen asenteiden tieltä. Kirkoilla ei enää ole entisen kaltaisia muodollisia, saati pakottavia keinoja pitää kiinni jäsenistöstään.

Pahoin näyttää myös siltä, että kristillisen kirkon sanoma ”olisi menettänyt alkuperäisen makunsa – suola on käynyt mauttomaksi.”

***

Riittävän syvälle henkisten asioiden ytimeen tunkeutuvat henkilöt – toimenkuvansa puolesta nimenomaan papit - saattaisivat tuoda kaivattua ”hapatuksen kaltaisuutta, joka hetkessä elävää, sisäisesti koettua sanaa”, joka voisi tuoda esiin kestäviä näkemyksiä elämän tarkoituksista ja niistä teistä, jotka edistävät elämän ylentämistä.