Tuomaan evankeliumin käsityksiä Israelin profeetoista

 

Tuomaan evankeliumissa on sanonta (52):

Hänen oppilaansa sanoivat hänelle: ”Kaksikymmentä profeettaa on julistanut Israelissa, ja he kaikki ovat puhuneet sinun innoittamanasi.” Hän sanoi heille: ”Te olette hylänneet sen, joka on elävänä edessänne, ja olette puhuneet kuolleista.”

Sanonta saattaa ensi silmäykseltä vaikuttaa ainoastaan Jeesuksen ylivertaisuuden korostamiselta, jota se ei välttämättä ole. Tarkoituksena lienee pikemminkin Jeesuksen universaalin henkisen lähtökohdan esiin tuominen.

Kaikki todelliset profeetat ovat saaneet innoituksensa yhdestä ja samasta henkisestä lähtökohdasta. Tiedon puhtaus riippuu kuitenkin profeettojen yksilöllisen olemuksen kehittyneisyydestä.

Johanneksen evankeliumin 6:45 kirjoittaa:

”Profeetoista on kirjoitettu. Ja he kaikki tulevat Jumalan opettamiksi. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.”

Kristuksen luo tuleminen tarkoittanee selkeää sisäistä muutosta, ylhäältä syntymistä eli tietoisuuden kohoamista tavallisen mentaalisen, ehdollistuneen tilan yläpuolelle – tulemista Jumalan pojaksi.

Kaikessa luonnossa vaikuttavan ”armon periaatteen” mukaan inhimillisen tajunnan kohoaminen jumalalliselle tasolle vaatii alkutilaa kahta astetta korkeamman olemuksen läsnäoloa (hapatuksen kaltaisuutta, henkistä entsyymitoimintaa). Tässä sanonnassa Pojan tilaan tuleminen edellyttää ”vetoapua” Isältä (vrt. Joh. 6:44).

***

Mitä tulee sanonnassa mainittuun profeettojen lukumäärään (24), saattaisi se jollakin tavoin liittyä kabbalistisen elämän puun symboliikkaan, missä profeettojen (kaikkien muidenkin) tie älykkyydestä (Binah) viisauteen (Kether) kuvataan luvulla 12, joka on numerologisesti sama kuin luku 24.

***

Israel voisi tarkoittaa pyhäin yhteyttä tai ykseyttä, johon kaikkien todellisten profeettojen tietoisuus avautuu – ja jonka täydellisenä edustajana Jeesus kuvataan tässä Tuomaan sanonnassa.

***

”Elävän” hylkääminen ja ”kuolleista” puhuminen voidaan tulkita myös siten, että ihmiset eivät ota profeettojensa opetuksista vastaan sellaista, joka todella auttaisi heitä sisäistämään asioita. Sen sijaan he ryhtyvät toistelemaan ja palvomaan pelkkiä sanallisia ilmauksia – kuollutta kirjainta.

***

Profeettoina pidettyjen piirissä esiintyy myös sellaisia, jotka eivät ole nimityksen arvoisia, koska heidän tietämyksensä ja tietoisuutensa alkuperä on luonteeltaan psyykkistä – ja siten vielä ”kuollutta” eli ehdollista, suhteellista ja erehdyksille altista.

 

 

Turhan tutusta ei ole profeetaksi

Tuomaan evankeliumi (31) kirjoittaa (kuten monet muutkin vastaavat tekstit):

Jeesus sanoi: ”Ketään profeettaa ei hyväksytä omassa kylässään, eikä yksikään lääkäri paranna niitä, jotka tuntevat hänet.”

Varsinaiset profeetat ovat tietenkin hyvin harvinaisia. Vähättelevä suhtautuminen on sitä vastoin hyvin yleisinhimillinen piirre tilanteissa, joissa joku ”turhan tuttu” näyttää alalla millä tahansa nousevan asuinympäristönsä normien yläpuolelle.

Lähiympäristö muodostaa jäsenistään ennakkokäsityksiä suvun ja perheen nojalla sekä suhteuttaa ne itseensä ja omaan (usein heikkoon) itsetuntoonsa. Arvostus on tästä syystä huomattavasti helpompi saavuttaa kaukana kotiseudultaan.

Suomalainen pienyhteisö kyllä useimmiten sietää ja arvostaa, jos joku urheilija menestyy muita paremmin. Menestyjälle voidaan toisten kadehtimatta lahjoittaa esim. rakennustontti, koska urheilija ei horjuta toisten itsetuntoa, vaan antaa jopa mahdollisuuden samastua menestykseen.

***

Todellisten profeettojen yhteydessä hyväksyminen vaikeutuu tietenkin siitäkin syystä, että heidän sanomansa eivät ole aina helppotajuisia tai sisältävät vaatimuksia, joita ihmiset eivät halua sovittaa kohdalleen.

***

Sanonnan loppuosan tuntuu nykyaikaan suhteutettuna hieman vieraalta, koska lääketiede on muuttunut entistä välineellisemmäksi ja fyysisemmäksi.

Nykyisin myönnetään toki yleisesti, että luottamus lääkäreihin ja lääkkeisiin vaikuttaa hoitotuloksiin. Tuskin kuitenkaan niin paljon, että ”tuttu omalääkäri” ei kaikkine lääkearsenaaleineen kykenisi parantamaan ketään.

Mikäli lääkäreihin luetaan myös psyykkisiä keinoja hyödyntävät parantajat, joita hieman halventavasti kutsutaan ”uskomushoitajiksi”, nousee luottamuksen tarve paljon merkittävämmäksi.

Periaatteessa epäilys (luottamuksen puute) toimii mitä tahansa toimintoa vastaan jonkinlaisena sisäisenä, psyykkisenä kitkana (Vrt. Matt. 13:58, Jaak. 1:5-8).