Elämä on tie rannattomalle rannalle

Elämän tie

Rannaton ranta

Yksi opettaja väitti, että ihmisen pitää tulla ensin rikkaaksi, jotta hän voisi oikealla tavalla tulla köyhäksi. Rikkaaksi tuleminen ei silloin tarkoita ainoastaan tavanomaista vaurastumista ja hyvinvointia, vaan myös tiedon, vallan ja kunnian kaltaista ”psykologista vaurastumista.”

Toinen opettaja sanoi, että ihmisen sisäisimmästä olemuksesta löytyy potentiaalisuuksia valmiina kaikki mahdollisuudet. Elämän on määrä aktivoida ne jonkinlaisen sisäisen resonaation kautta ajan ja tilan puitteisiin.

Prosessia kutsutaan oppimiseksi. Ongelmaksi siinä muodostuu usein mielen taipumus ehdollistua oppimaansa niin, ettei se ota vastaan mitään ”opittua uhkaavaa.” Ihmisen mielestä löytyy onneksi kyllästymiseksi nimetty ominaisuus, joka panee sen ennemmin tai myöhemmin etsimään uusia virikkeitä.

Lopulta kaikki ulkoisen maailman virikkeet (rikkaudet) kadottavat vetovoimansa, jolloin ihmiselle ei jää muuta suuntaa kuin sisäisyys - tuhlaajapojan paluumatka voi alkaa.

Yksilöllisen tietoisuuden kannalta voitaisiin puhua aineeseen ja ilmiöihin samastumisesta (rikkaaksi tulemisesta), jonka jälkeen vasta alkaa sisäinen aineellisesta irtautuminen (hengellisesti köyhäksi tuleminen).

Ensimmäisen kuvan tie laskeutuu nousten ja laskien laaksoon, tähän maalliseen elämään. Jossakin vaiheessa tie alkaa kohota takaisin ”hengen ylänköjä kohden” ja häipyy sitten ”maallisten silmien ulottumattomiin.”

Kolmas opettaja kuvasi tajunnan tilaa, joka saattaa olla edessä silloin, kun kaikki mielen ehdollistumat menettävät otteensa: ihminen tuntee silloin olevansa kuin ”kysymysmerkki kahden tyhjyyden välissä.”

Neljäs opettaja totesi, että riittävän korkealle kohottuaan ihminen ei voi enää nojautua mihinkään sellaiseen, johon hän on elämässään ehdollistunut. Vasta siinä vaiheessa vaaditaan todellista ”uskoa, toivoa ja rakkautta”, joka ei enää kohdistu mihinkään ulkoiseen.

Toinen kuva voisi symboloida tällaista ”rannatonta tilaa”, jossa vapaasti kelluvaan veneeseen voi ottaa mukaansa ainoastaan kaikesta ajallisesta tyhjentyneen mielensä.