MESTARI ECKHART, SAARNA 6

(Pf 6, Q 1, QT 1)

 

INTRAVIT JESUS IN TEMPLUM DEI ET EJICIEBAT OMNES VENDENTES ET EMENTES

TEMPPELIN PUHDISTAMINEN

(Mt. 21:12)

 

Pyhästä evankeliumista voimme lukea, että Herramme meni Temppeliin ja heitti ulos ne, jotka ostivat ja myivät ja sanoi kyyhkysiä ja muita myyville seuraavaa: ”Viekää nämä asiat täältä! Viekää ne pois!”(Joh. 2:16) Miksi sitten Jeesus heitti pois nuo, jotka ostivat ja myivät ja käski kyyhkysiä kauppaavat viemään ne pois sieltä? Hänellä ei ollut muita tarkoituksia kuin puhdistaa Temppeli, aivan kuin hän oli tahtonut sanoa: Minulla on oikeus tähän Temppeliin ja haluan sen itselleni ollakseni siinä herrana. Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Tämä temppeli, jossa Jumala voi ehdottomasti hallita Tahtonsa mukaan, on ihmisen sielu, jonka Hän on tehnyt täysin Itsensä kaltaiseksi, aivan kuten saamme lukea Herran sanoneen: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme ja kaltaiseksemme” (1.Moos. 1:26). Ja näin Hän myös teki. Jumala on tehnyt sielun niin kaltaisekseen, ettei mikään muu taivaan ja maan kaikista Hänen ihmeellisesti luomistaan suurenmoisista olennoista muistuta Jumalaa yhtä paljon kuin ihmissielu. Juuri tästä syystä Jumala tahtoo tämän temppelin puhdistettavan, että Hän voisi olla siinä täysin ainoana asiana. Tämä temppeli on juuri Hänen mukaisensa siitä syystä, että se on juuri niin Hänen kaltaisensa - ja Hän on siinä tyytyväinen: voidessaan olla  siinä ainoana asiana.

Miettikäähän nyt keitä olivat - ja yhä ovat - nuo jotka ostivat ja myivät? Ottakaahan vastaan hyvä vihje: Minä puhun tässä saarnassa ainoastaan hyvistä ihmisistä. Siitäkin huolimatta tulen osoittamaan, keitä nuo kauppiaat olivat ja yhäkin ovat, jotka ostivat ja myivät, ja joita Herramme iski piiskalla ja heitti sitten ulos. Hän tekee sen yhä vieläkin niille, jotka ostavat ja myyvät tässä temppelissä: sinne hän ei jättäisi heistä ainoatakaan.

Katsokaahan, kaikki sellaiset ovat kauppiaita, jotka kuolemansyntejä vältellen ja toivoen itse olevansa hyveellisiä suorittavat hyviä tekoja Jumalan kunniaksi; paastoavat, käyvät yöpalveluksissa, rukoilevat tai tekevät joitakin muita vastaavia hyviä töitä, mutta tekevät sellaisia siinä mielessä, että Herramme antaisi heille jotakin vastapalvelukseksi - tai että Jumala tekisi jotakin heidän toivomaansa - kaikki nämä ovat kauppiaita.

Tämän näkee selvästi, sillä hehän tahtovat antaa yhden asian vaihdossa toiseen ja siten käydä vaihtokauppaa Herran kanssa. Mutta tämän kaupan suhteen he erehtyvät, sillä vaikka he antaisivat kaiken omistamansa ja vallassaan olevan Jumalan vuoksi ja uuvuttaisivat itsensä pelkästään Jumalan takia, ei Hänen tarvitsisi antaa heille tai tehdä heidän hyväkseen yhtään mitään - ellei Hän tahtoisi tehdä sitä täysin vapaaehtoisesti ja vastikkeetta.

Sillä kaikki mitä nuo ihmiset ovat, on Jumalasta, ja kaikki mitä heillä on, on myös Hänestä lähtöisin - eikä heistä itsestään. Siten ei Jumalalla ole mitään velvoitetta korvata heille heidän toimiaan tai lahjoja - ellei Hän vapaaehtoisesti Armostaan sitä tahdo - eikä sen perusteella, mitä nuo ihmiset ovat tehneet tai antaneet; sillä he eivät anna omastaan eivätkä todellisuudessa itse ole toimijoita. Kuten Kristus sanoo: ”Ilman minua ette voi mitään tehdä” (Joh. 15:5).

Vain hyvin typerät ihmiset kävisivät tällaista kauppaa Herramme kanssa; he tietävät totuudesta vain hyvin vähän tai ei mitään. Juuri siitä syystä Jumala heitti heidät ulos temppelistä ja ajoi heidät pois.

Valo ja pimeys eivät voi ilmetä samanaikaisesti. Jumala on totuus, Hän on valo Itsessään. Kun Jumala saapuu temppeliin ajaa Hän pois tietämättömyyden, joka on pimeyttä, ja paljastaa itsensä valossa ja totuudessa. Totuutta paljastettaessa täytyy kauppiaiden poistua, koska totuus ei tarvitse kaupankäyntiä.

Jumala ei etsi Omaa etuaan: Hän on täysin vapaa kaikissa toimissaan, jotka Hän suorittaa todellisesta rakkaudestaan. Niin tekee myös ihminen, joka on yhtä Jumalan kanssa: hänkin on täysin vapaa kaikissa tekemisissään, hänkin tekee ne rakkaudesta, kysymättä koskaan ’miksi?’ - vaan pelkästään Jumalan kunniaksi - etsimättä niissä omaa etuaan, ja Jumala työskentelee hänessä.

Jatkan vielä tästäkin: niin kauan kun ihminen kaikissa toimissaan ylipäänsä haluaa jotakin sellaista, mitä Jumala voi tai tahtoo hänelle antaa, kuuluu hän yhä näiden kauppiaiden pariin. Että voisit vapautua kaikista kaupankäynnin leimoista niin, että Jumala sallisi sinun astua tähän temppeliin, täytyy sinun tehdä kaikki voitavasi kaikissa toimissasi ainoastaan Jumalan kunniaksi - ja pysyä itse niistä yhtä vapaana kuin se täydellinen tyhjyys, joka ei ole olemassa siellä tai täällä.

Sinun ei tulisi pyytää mitään vastiketta. Aina kun toimit tällä tavoin ovat työsi henkisiä ja jumalallisia, ja kauppiaat ovat samassa ajetut pois temppelistä, jossa silloin on ainoastaan Jumala, koska ihminen silloin ajattelee ainoastaan Häntä.

Katsokaahan, juuri tällä tavoin puhdistetaan tämä temppeli kauppiaista!

Ihminen joka ei ajattele itseään tai mitään muutakaan, vaan ainoastaan Jumalaa ja Hänen kunniaansa, on toimissaan todella vapaa kaikista kaupankäynnin piirteistä. Hän ei etsi omaansa vähäisessäkään määrin, aivan samoin kuten Jumalakin on vapaa kaikissa toimissaan etsimättä omaa etuaan.

Olen myös maininnut, mitä Herramme sanoi niille, jotka myivät kyyhkysiä: ”Viekää tämä pois! Viekää tämä täältä!” . Hän ei ajanut näitä ihmisiä pois eikä nuhdellut heitä ankarasti, vaan sanoi melko lempeästi  ”viekää tämä pois!”, ikäänkuin sanoen, ettei se ole väärin, mutta on kuitenkin esteenä puhtaan totuuden suhteen. Nämä kaikki ovat hyviä ihmisiä, jotka työskentelevät puhtaasti Jumalan takia eivätkä itsekkäästi, mutta he työskentelevät vielä sidostuneesti, ajan ja vuorovesimäisten ilmiöiden mukaan, sellaisten joita  ovat kaikki ajalliset, aikaisemmat tai myöhemmät asiat.

Tällaiset asiat estävät heitä pääsemästä osallisiksi korkeimmasta totuudesta ja olemasta täysin vapaita ja esteettömiä kuten Herramme Jeesus Kristus on, joka taukoamatta ja ajan ulottumattomissa hedelmöityy aina uudeksi taivaallisesta Isästään; ja joka aivan samassa ’Nyt’-hetkessä alinomaan syntyy täydellisenä takaisin ylistyksen ja kiitollisuuden saattelemana Isän majesteettisuuteen - yhtäläisessä kunniassaan.

    Vastaanottavuus korkeimman totuuden suhteen, ja siinä eläminen, edellyttävät sitä, että ihmisen täytyy olla vapaa ajallisuudesta - niin etteivät hänen aikaisemmat toimensa ja vastaanottamansa kuvat toimi hänen esteinään. Ihmisen on oltava tyhjä ja vapaa ja vastaanotettava jumalainen lahja ikuisessa ’Nyt’-tilassa; sekä vietävä se esteettä takaisin alkuperäiseen valoon ylistäen ja kiittäen Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa (vastaavassa tilassa).

Tällöin olisivat ’kyyhkyset’ poissa. Tässä kyyhkyset tarkoittavat minän toimintoihin sidostumisen aiheuttamaa estettä - huolimatta noiden toimintojen sinänsä myönteisestä laadusta ja siitä, ettei ihminen niissä etsi suoranaisesti omaa etuaan. Tästä syystä Herramme sanoi ystävällisesti: ”Viekää tämä täältä, viekää se pois!,” ikään kuin sanoakseen,  ’Se on kyllä hyvää, mutta vielä puolinaista ja esteeksi koituvaa.’

Kun temppeli on tällä tavoin vapautettu esteistä (minä-sidostumista ja tietämättömyydestä), kimaltelee se silloin kauneuttaan, loistaen kirkkaana ja puhtaana koko luomakunnalle ja läpäisee koko Jumalallisen luomiston siten, että mitään muuta kuin luomatonta Jumalaa yksin ei voida verrata sen kirkkauteen. Todellisuudessa ei ole olemassa muuta tämän temppelin kaltaista kuin luomaton Jumala Itse. Mikään enkelten alapuolinen ei ole tämän temppelin kaltaista. Korkeimmat enkelit ovat monin tavoin tämän jalon sielun temppelin kaltaisia, mutta eivät kaikin puolin. Heidän osittainen yhdenmukaisuutensa on tietoisuudessa ja rakkaudessa. Mutta heidän suhteensa on olemassa ylittämätön raja, jonka sielu voi ylittää.

Jos ajassa elävän ihmisen sielu olisi korkeimman enkelin kaltainen olisi tuolla ihmisellä kuitenkin mahdollisuudet kohota rajattoman paljon tuota enkeliä korkeammalle: uudistua alati uudeksi jokaisena hetkenä ja ilman moninaisuutta, mikä tarkoittaa riippumattomuutta välineellisyydestä (Weise) - nousemista enkeleitä ja luotua järjellisyyttä koskevien muotojen (Weise) yläpuolelle.

Jumala yksin on vapaa ja luomaton - ja siten Hän yksin on vapauden suhteen sielun kaltainen - tosin ei luomattomuudessaan - sillä sielu on luotu. Ja kun sielu sukeltaa sekoittumattomaan (puhtaaseen, alkuperäiseen) valoon, se vaipuu omaan Tyhjyyteensä5 ja on tuossa Tyhjyydessä niin kaukana kaikesta luodusta Jostakin, ettei sielu  voi enää omin voimin palata takaisiin siihen luotuun ’Johonkin’, jossa se aikaisemmin oli ollut.

Jumala ylläpitää sielun Tyhjyyden Omassa luomattomuudessaan ja säilyttää sen Omassa ’Jossakin’. Sielu on uskaltanut tulla tyhjäksi eikä siten voi itse palata itseensä, koska on etääntynyt niin kauaksi itsestään, ennen kuin Jumala on tullut sitä pelastamaan.

 Näin tämän täytyy olla, sillä, kuten sanoin, Jeesus meni Temppeliin ja heitti ulos ostavat ja myyvät ja sanoi muille:  ”Viekää tämä täältä!”

Katsokaahan, olen nyt tullut seuraavaan tekstikohtaan: ”Jeesus meni sisään ja alkoi puhua, ’viekää tämä täältä.’ ”  Huomatkaahan, ettei Temppelissä ollut muita kuin Jeesus kun hän alkoi puhua. Tästä voitte olla varmoja: jos joku toinen olisi puhunut temppelissä (sielussa) kuin Jeesus, olisi Jeesus vaiennut ikäänkuin hän olisi ollut vieraiden seurassa - sillä hän ei ole kotonaan sellaisessa sielussa, jossa joutuisi puhumaan oudoille vieraille.

Mutta mikäli Jeesuksen tulee puhua sielussa, täytyy sen olla aivan yksin, ja tuon sielun täytyy itse olla hiljaa ja kuunnella, mitä hän sanoo. Ja hän astuu sisään ja alkaa puhua. Mitä Herra Jeesus sitten sanoo? Hän sanoo sen mikä hän on. Mikä hän sitten on? Hän on Isän Sana. Tässä samassa Sanassa, missä  Isäkin lausuu itsensä on läsnä kaikki jumalainen luonto ja kaikki mitä Jumala on juuri sellaisena kuin Hän sen tuntee - ja Hän tuntee sen sellaisena kuin se on.

Ja koska Jumala on täydellinen tietoisuuden ja voiman suhteen, on Hän sitä myös puheessaan. Lausuessaan Sanansa Hän ilmaisee tuon Sanan ja kaikki toiseen Persoonaan (Logokseen) kuuluvat asiat, joille Hän antaa saman luonnon kuin Hänellä itselläänkin on.

Ja Hän lausuu tuossa Sanassa kaikki järjelliset henget, jotka ovat tuon Sanan kaltaisia siinä ’kuvassa’, joka on sisässä (Hänessä). Kuitenkaan ei jokainen itsessään oleva kuva ole kaikissa suhteissaan Sanan kaltainen silloin, kun se säteilee eteenpäin. Ne ovat pikemminkin vastaanottaneet voiman osallistua tuohon samankaltaisuuteen tuon saman Sanan armon kautta; ja tämän Sanan - sellaisena kuin se itsessään on - ja kaiken mitä se käsittää, on Isä lausunut.

Koska Isä on lausunut tämän, niin mitä sitten Jeesus sanoo sielussa? Kuten olen sanonutkin, Isä lausuu Sanan ja tässä Sanassa eikä mitään muuta - mutta Jeesus puhuu sielussa. Hänen tapansa puhua on samaa kuin itsensä paljastaminen ja sen ilmentäminen, mitä Isä on hänessä lausunut - aina sen mukaan, miten henki kykenee sen vastaanottamaan.Hän paljastaa Isän valtuudet hengessä aivan yhtäläisin, mittaamattomin voimin. Kun henki vastaanottaa tämän voiman Pojassa ja Pojan välityksellä, se kasvaa mahtavaksi kaikessa, mihin se ryhtyy, niin että siitäkin tulee samanlainen ja yhtä suurenmoinen kaikissa hyveissään ja puhtauden täydellisyydessä, niin ettei ilo tai suru tai mikään Jumalan luoma ajallinen asia voi sellaista ihmistä tuhota, vaan että hän pysyy mahtavana paikoillaan kuin jumalaisen voiman kera, jonka edessä kaikki asiat ovat vähäisiä ja mitättömiä.

Toiseksi paljastaa Jeesus itsensä sielussa äärettömänä viisautena, joka hän itsessään on; tuossa viisaudessa Isä tuntee Itsensä kaikkine isällisine valtuuksineen ja tuona samaisena Sanana, joka on Viisaus itse, sekä kaikkena mikä siihen kuuluu - sen kaiken ollessa yhtä ja samaa.

Kun tämä viisaus yhdistyy sieluun, kaikki epäilys, erehtyminen ja pimeys häipyvät kokonaan, ja sielu asetetaan kirkkaaseen, puhtaaseen valoon, joka on Jumala Itse, niinkuin profeetta sanoo: ”Herra, Sinun valossasi opitaan valo tunnistamaan” (Ps. 36:9, ’Sinun valostasi me saamme valon’ RK-92). Silloin Jumala tiedostaa Itsensä sielussa; tämän Viisauden kautta sielu tuntee itsensä ja kaikki asiat, ja tuo sama Viisaus tuntee sielun itsensä kera; ja tuon samaisen Viisauden kera sielu tuntee Isän voiman hedelmällisenä luomisvoimana (Zeugungskraft) - ja Ydinolemuksen yksinkertaisen ykseyden, missä ei ole minkäänlaisia rajoituksia.

Jeesus paljastaa itsensä myös rajattomana suloutena ja rikkautena, joka kumpuaa ja virtaa ylitsevuotavana Pyhän Hengen voimasta suunnattoman yltäkylläisenä rikkautena ja suloutena kaikissa vastaanottokykyisissä sydämissä. Kun Jeesus paljastaa itsensä tänä rikkautena ja suloutena ja siten yhdistyy sieluun, tuo sielu virtaa tuossa rikkaudessa ja suloudessa itseensä ja itsestään kaikkien asioiden tuolle puolen, armosta ja voiman vaikutuksesta, välittömästi ja välineettömästi10  takaisin alkuperäiseen lähteeseensä.

Silloin tulee ulkoisesta ihmisestä kuuliainen sisäisen suhteen aina kuolemaan saakka, ja se on alati rauhan tilassa palvellen ikuisesti jumalaa.

Ja että Jeesus voisi tulla meihin ja puhdistaa ja heittää ulos ruumiista ja sielusta kaikki esteet ja tehdä meidät yhdeksi, niin kuin hänkin on yhtä Isän ja Pyhän Hengen kanssa - yhtä Jumalaa. Että me saattaisimme tulla ja pysyä ikuisesti yhtenä Hänen kanssaan, Jumala meitä siinä auttakoon.

 

Amen.

  

1Noudattaa Pfeifferin tekstiä. Ks. latinalaisessa saarnassa (LW  IV, alav. 21): ’Deus et per consequens homo divinus non agit propter cur aut quare’ (Jumala, ja vastaavasti myös jumalainen ihminen ei toimi kysymysten ’miksi ja minkä tähden’ pohjalta). Ks n:o 43, ja Ueda, s. 155.

2Tämä on lauseesta Quintin omaksuma vaikeampi (ja siitä syystä luultavasti autenttisempi ) muoto (als daz nicht ledic ist, daz noch hie noch dâ enist). Evans kääntää Pfeifferiin nojaten  ikäänkuin sinua ei olisikaan’. Ks. alav. 5.

3Eckhart käyttää sanaa  eigenschaft, joka on Quintinkin mukaan (QT 470) vaikea käännettäväksi, ehkäpä vielä vaikeampi nykysaksaksi kuin englanniksi. Kirjaimellisesti se tarkoittaa jotakin  ’omaansa’; Eckhart ei ilmeisestikään käytä sitä nykysaksan merkityksessä  ’laatu, luonteenominaisuus’, vaan pikemminkin ’omistaminen’. Ajatus sinänsä on luullakseni sellaisen ’omiminen’, joka ei todellisuudessa ole hänen omaansa. Suom. käännös ’sidostuminen’  (myös ’ehdollistuminen’ voisi kuvata k.o. tietoisuuden tilaa) kuvaa samaistumista häviäviin ilmiöihin ’ajassa ja tilassa’. Ks. seur. alaviite.

4Sananmukaisesti ’ajan ja lukumäärän’ (mit zît und zal). Walsh on käyttänyt Clarkin käännöstapaa, joka hyödyntää vastaavaa ’alkusointuista’ sanontaa.

5Keskisen ylä-saksan sana  niht’ (lausutaan kuten nykysaksan nicht) = ’ei mikään’, ja korostettuna  nihtes niht.  Myönteinen muoto  iht = ’jotakin’. Sielu sekä  ’on’ että  ’ei ole’. Quint selittää että  ’tyhjyys (ei mikään)’ ei tässä merkitsee absoluuttista ’nollautumista’, vaan sitä ’ettei ole sielu’, t.s. sielun todellisen olemassaolon kieltämistä.

6 understât = latinan  substat: skolastiikan käsittein, ’antaa substanssi (olemus) jllkin’ (Q)

7Clark kääntää: ’Hän sanoo että Hän on’, viitaten 2.Moos. 3:14 (’Minä ole se joka olen’). Tämä on kieliopillisesti mahdollista, mutta ei sisällöllisesti todennäköistä. Walsh noudattaa Evansin ja Quintin tulkintoja.

 8Tämä on tietenkin  Logos (Joh. 1:1), t.s. Poika Kolminaisuudessa.

 9Logos tai Sana on samaa olemusta Isän kanssa. Niin kauan kuin järjellisten olentojen ’kuvat’ (tai Platonin ’ideat’) ovat Jumalassa, ovat ne myös samaa olemusta Sanan kanssa. Kun ne ’säteilevät eteenpäin’ - luomistapahtumassa - ne erilaistuvat, mutta voivat armon kautta saavuttaa jälleen samankaltaisuutensa Sanan kanssa (Q).

 9âne mitel (nykysaksan ohne Mittel) = ’keinottomasti’, ilman välitystä.

Käännös: Kalervo Mielty