Steven Hawking – älykäs vai todella viisas?

 

Kuuluisaksi tullut professori Steven Hawking syntyi v. 1943 Oxfordissa, Englannissa. Hänellä havaittiin v. 1963 amyotrofinen lateraaliskleroosi. Hawkingin tila heikentyi nopeasti, ja lääkärit ennustivat, ettei hän eläisi tarpeeksi kauan valmistuakseen tohtoriksi, vaan eläisi enää kaksi vuotta. Ennusteista huolimatta hän valmistui kuitenkin filosofian tohtoriksi v. 1966 Cambridgessä ja elää yhä.

***

Hawkingin uran alkuvuosina tiedepiireissä mustien aukkojen olemassaolon teoreettinen mahdollisuus oli jo tiedossa, mutta useimmat tieteilijät eivät pitäneet niitä todellisina.

Kosmologipiireissä tosin puhuttiin 1960-luvulla, että itse kaikkeuskin voisi käyttäytyä käänteisen mustan aukon tavoin.

Vuonna 1974 Hawking kykeni osoittamaan, että mustat aukot tuottavat säteilyä. Säteilyä kutsutaan nykyään hänen nimensä mukaan. Se on sitä voimakkaampaa, mitä pienempi aukon massa on. Lopulta mustan aukon massa lähenee nollaa, jolloin säteily voimistuu entisestään, ja aukko näyttää räjähtävän.

***

Musta aukko ei siten olisikaan lopullinen, ajaton ja tilaton vaihe, vaan se avautuu uuteen ilmennykseen ns. alkuräjähdyksen kautta.

Hyvin monissa uskonnollisissa kuvauksissa jumaluus piilee pimeydessä, tyhjyydessä tai syvyyksissä valona, jota inhimillinen tajunta ei havaitse, koska se suuntautuu omaan minuuteensa, ulkoisiin kohteisiin ja ajallisiin ilmiöihin.

Ajatus maailmankaikkeuden syklisyydestä ei ole uusi, vaan ikivanha etenkin itämailla, missä on jo hyvin kauan sitten tunnistettu maailmankaikkeuden syklinen luonne. Jokaista ajallista ilmennyksen kautta, manvantaraa, seuraa ajaton ja tapahtumaton lepokausi, pralaya. Sekään ei kuitenkaan ole lopullinen tila, vaan ajallinen ja maailmankaikkeus järjestyy yhä uudelleen.

Kaikkeuden alkutilan ja alkuhetken suhteen jo muinaiset sumerit ovat ajatelleet yli 4000 vuotta sitten, että ennen universumin alkua vallitsi luomaton, kaaosmainen tila. Siitä syntyivät toisissaan kiinteästi kiinni olevat taivas ja maa (nykyteorian tiheä ja kuuma ykseys). Näiden väliin ilmeni kaasumainen aine, joka laajeni ja erotti edelliset toisistaan. Tämän erottamisen (alkuräjähdyksen) jälkeen elämä syntyi maan päälle ilman, maan ja veden (elementtien) yhdistelmistä.

***

Vuonna 1971 Hawking ja Sir Roger Penrose osoittivat, että kaikkeuden on täytynyt olla jossain vaiheessa singulariteetti, mikäli yleinen suhteellisuusteoria pätee.

Singulariteetti on aika-avaruuden vääristymä, siinä jokin suureista on ääretön, joten se ei käyttäydy tunnettujen fysiikan lakien mukaan. Nykyisen fysiikan termein singulariteettia ei voida kuvailla, koska ei tunneta luonnonlakeja, jotka pätevät kun fyysisten suureiden arvot ovat äärettömän suuria.

Luonnossa ei pitäisi esiintyä mitään ääretöntä, joten singulariteetit ovat käytännössä pikemminkin teoreettisia konstruktioita kuin todellisia luonnonilmiöitä.

Esimerkiksi mustan aukon keskuksen ajatellaan olevan singulariteetti, jossa rajallinen massa on tiivistynyt äärettömän pieneksi pisteeksi, jolloin myös sen tiheys on ääretön. Tätä pistettä ympäröi ns. tapahtumahorisontti, jonka sisällä pakonopeus mustasta aukosta ylittää valonnopeuden, eikä edes säteily pääse enää pakenemaan sen ulkopuolelle. Maailmankaikkeuden epäillään olleen alkuräjähdyksen hetkellä singulariteetti (ykseys?).

***

Monien perinteiden kuva äärettömästä, perimmäisestä jumaluudesta sisältää singulariteetin piirteitä. Jumaluus käsitetään äärettömäksi ja ajattomuudessa ikuisesti olevaksi olemukseksi, josta tosin juontuvat myös ajallisen ilmennyksen puitteet ja lainalaisuudet. Perimmäisessä jumaluudessa kuitenkin ylittyvät kaikki ajan ja tilan puitteissa vallitsevat lait.

Monet eri aatesuuntien mystikot kuvaavat singulariteettia ihmisen ja jumalallisen sisäisenä ykseytenä - tietoisuuden tilana, jossa menneisyys, nykyisyys ja tuleva ilmenevät yhdessä ydinolemuksinaan, ilman peräkkäisyyttä.

***

Hawkingista on sanottu, ettei hän ole varsinainen ateisti, hän ei vain kyennyt sovittamaan Jumalaa todellisuuskäsitykseensä. Ensimmäinen vaimo oli kristitty, minkä johdosta avioparin näkemykset poikkesivat suuresti toisistaan.

Hawking totesi ennen vuotta 1992, että ”maailmankaikkeuden alkua tutkiessani liikun uskonnon ja luonnontieteen rajamailla, mutta yritän pysytellä luonnontieteiden puolella rajaa. Mahdollisesti Jumala toimii tavalla, jota ei voi kuvata luonnonlakien avulla. Siinä tapauksessa kyse on vain itse kunkin henkilökohtaisesta uskosta.

Vuonna 2010 Hawking sanoi, että kaikkeuden syntyminen ei vaadi Jumalan vaikutusta. Hänen mukaansa voidaan nähdä, että alkuräjähdys on ollut johdonmukainen seuraus fysiikan laeista, ja että "koska on olemassa sellainen laki kuin gravitaatiolaki, maailmankaikkeus voi syntyä ja syntyy itsestään tyhjästä".

***

Hawking on saattanut ”periä” nuivan suhtautumisensa uskonnollisiin näkemyksiin vasemmistolaisittain ajattelevalta äidiltään, tai sitten hän vain vierastaa perinteisiä näkemyksiä Jumalasta ”pilven reunalta kurkottavana vanhana, usein äkeänä miehenä”, joka oli luonut lopulliseen muotoonsa koko maailmankaikkeuden kaikkine olentoineen. Hawking oli tosin Newtonin tapaan kiinnostunut okkultismista (tai mystiikasta), koska hän katsoi, että sen hypoteeseja voitiin mahdollisesti testata tieteen keinoin.

Hawking itsekin totesi, että tunnetut luonnonlait eivät päde esim. mustiin aukkoihin, joista ilmentyvä kaikkeus kaikkine lakeineen kuitenkin on peräisin. Uskonnoissa on puhuttu ihmeistä silloin, kun jokin asia tai ilmiö ei ole sopinut tunnettujen lainalaisuuksien puitteisiin. Jumalallisia asioita on luonnehdittu myös ”hullutuksiksi”, koska mitään ajatonta ei voida kuvata aikaan ehdollistuneen ajattelun luomin käsittein, vaikka ihmisen puhdas tietoisuus voisi sellaista vapaassa tilassaan täysin selkeästi ja varmasti havainnoida.

***

On vaikeata päätellä, mitä Hawking ajattelisi esim. mestari Eckhartin luomisnäkemyksistä, joissa jumalallinen luominen olisikin tapahtunut ajattomuudessa, jo ennen alkuräjähdystä. Silloin kaikkeuden ydinolemukset ovat heijastuneet ensimmäisen tahdon voimasta ”singulariteetteina Serafeihin”, korkeimpaan enkelikuntaan, joka havaitsee kaiken vielä erillistymättömässä muodossa.

Alkuräjähdyksestä on lähtenyt prosessi, jonka tarkoituksena on toteuttaa joko yhdessä tai lukemattomissa ajan ja tilan puitteissa ajattomuudessa (in principio) olevat, pysyvät mallit. Eckhartin mukaan luominen jatkuu yhä, ja ihminen on yksi osa tätä ulkoisen toteutuksen prosessia, jota myös evoluutioksi kutsutaan. Valitettavasti evoluutiota ei useinkaan tarkastella tietoisuuden muutosten kannalta, joka saattaa olla koko prosessin olennaisin funktio.

***

Lähes kaikissa perinteissä on aina puhuttu maailman lopuista. Nyt asialle voidaan hakea tieteellisiä todisteita ja arvioita siitä, milloin se tapahtuu missäkin puitteissa. Meidän aurinkokuntamme tullee päätökseensä kahden ja puolen miljardin vuoden kuluessa, jota ennen elollinen elämä maapallolla käy tietenkin mahdottomaksi.

***

Uskonnoissa on varoiteltu siitä, että ihmisten pitäisi mieluummin jo elinaikanaan päästä sellaiseen sisäiseen tilaan, jonka jatkuvuus ei ole riippuvainen mistään ajallisesta tai muodollisesta. Lienee selvää, ettei mikään muodollinen voi säilyä auringon laajetessa tai ainakaan silloin, kun koko kaikkeus katoaa mustaan aukkoon.

Monissa perinteissä käsitetään, että ainoastaan ajattomaan tilaan kohonnut yksilöllinen (maallisuutensa kadottanut) tietoisuus säilyy ”lopun aikojen jälkeen” – tai ajattomassa lepotilassa. Tämä tarkoittanee myös sitä, että kaikki pelkkään aikaan ja tilaan ehdollistuneet tajuiset olemukset sammuvat, koska niille ei löydy minkäänlaisia kiinnekohtia.

***

Gravitaatio on ollut Euroopassakin tiedossa jo ennen Newtonia, joka sai siitä idean mystikko Jakob Böhmeltä. Böhme kirjoitti v. 1620 kirjan ”Psychologica vera”. Siinä hän toteaa:

”Voitte järjellänne päätellä, että kaikki asiat ovat alun perin lähtöisin ikuisuudesta (ajattomasta tilasta). Kun me havaitsemme ja tiedostamme, että ei ole olemassa ainoastaan valoa ja majesteettisuutta, vaan myös pimeyttä, niin päädymme samalla tiedostamaan pimeyden lähtökohdan.

Vaikka halulla ei ikuisuudessa ole mitään muuta kuin itsensä, se vetäytyy tahtoon ja täyttää sen muuntuen siinä pimeydekseen. Jos se ei haluaisi mitään, ei se olisi mitään, vaan ainoastaan olemusta vailla oleva ikuinen hiljaisuus.

Vetovoima saa aikaan liikkeen ja ydinolemuksen, jota ei muuten voisi esiintyä hiljaisuudessa. Emme voi sanoa, että pimeys nielee valon, ikuisen vapauden, sillä ikuista ei voi muuttaa tai muunnella. Meidän pitää kuitenkin todeta, että valo ja pimeys ovat yhtä.

Lisäksi meidän tulee ottaa huomioon, että vapaa valo tihentyy ydinolemukseen sekoittuessaan, minkä me havaitsemme tulenväläyksenä (alkuräjähdyksenä?), mutta siltikään ei voida puhua mistään eroavuudesta.

Ikuinen ja aluton ei tunnista erottelua, vaan pysyy pyörän tapaisesti synnyttämässä itse itseään.”

***

Hawking suhtautu ns. aikamatkustuksen mahdollisuuteen hyvin epäilevästi. Hän ei kuitenkaan suoraan kiellä aikamatkustuksen mahdollisuutta, mutta pitää sitä hyvin epätodennäköisenä. Hänen laskujensa mukaan todennäköisyys sille, että ihminen pystyy matkaamaan menneisyyteen ja murhaamaan isoisänsä, olisi yhden suhde kymmenen potenssiin miljoona triljoonaa triljoonaa triljoonaa.

Hawking ajattelee aikamatkailua vain fyysisen olemuksen rajoissa eikä ota huomioon ihmisen sisäisen tietoisuuden mahdollisuuksia havaita riittävän kehittyneiden ei-fyysisten olemuspuoltensa (itsetietoisen henkisen olemuksen) välityksellä sellaista, joka on ajassa tapahtunut kauan sitten tai tulee lähiaikoina todennäköisesti tapahtumaan.

Mikään mennyt ei katoa kokonaan eikä mikään tuleva synny täysin tyhjästä. Mennyt jättää jälkensä oman ominaislaatuisuutensa piiriin. Sekä mennyttä että tulevaa on tutkittu ”korkeamman tietoisuuden keinoin” kautta ihmiskunnan historian.

***

Hawking on huomauttanut, ettei evoluutio välttämättä johda väistämättömästi älyn syntymiseen, ja ettei älykkyys loppujen lopuksi takaa ihmisille eloonjäämiskamppailussa etulyöntiasemaa.

Hän toteaa: ”Älystä ei kenties ole ratkaisevaa etua eliölajien välisessä olemassaolokamppailussa. Bakteereilla menee hyvin ilman älyäkin, ja ne jäävät jäljelle, kun tämä niin kutsuttu älykäs laji on tuhonnut itsensä ydinpommeilla.

***

Älyn syntyminen ei mitä ilmeisimmin edes kuulu kaikkien elävien organismien ”tämän erityisen ajallisuuden opetussuunnitelmaan”, vaan lankeaa tällä planeetalla lähinnä ihmisten ja ns. korkeampien eläinten vaikeaksi osaksi ja vastuuksi.

Hawking ei ota ehkä huomioon sitä, että yksinkertaisissa organismeissa toimiva tietoisuus ei ole samalla tavoin ajatteluun (kun se ei ajattele) ehdollistunut kuin ihmisen älyllinen toiminta, vaan toimii paljon suoremmin ja välittömämmin tilanteiden vaatimalla tavalla, minkä johdosta mikrobien muuntelukyky usein ylittää selvästi ihmisten kyvyt vastatoimiin.

Ihmisen älylliset päätelmät perustuvat yleensä varsin puutteelliseen tietämykseen elämän kokonaisuutta ylläpitävistä ja ohjaavista tekijöistä. Paraskaan älyllinen toiminta ei aina edusta todellista viisautta, joka kykenee sukeltamaan välittömästi asioiden ydinolemukseen.

***

Kukaan ei varmaan kehtaa väittää, etteikö Steven Hawking olisi todella älykäs, mutta onko  hänellä hallussaan todellista viisautta, joka sallisi pääsyn asioiden ja elämän alkuperäisiin syihin ja tarkoituksiin – sitä on yhä hänen lausuntojensa perusteella syytä epäillä.

Hawking esittää, ettei elämällä ole minkäänlaista jatkumoa, joten sen ainoa tarkoitus on tuottaa mielihyvää ja tyydytystä maanpäällisen elämän aikana. Näkemys on hyvin lähellä vanhaa epikurolaista filosofiaa – ei kuitenkaan täydellistä materialismia, sillä Hawking näyttää tehneen ajattelustaan uskonnon korvikkeen ja olemassaolon korkeimman asteen.

Rene Descartes väitti samoin tiedostavansa, että oli itse olemassa, koska hän ajatteli. Friedrich Nietzsche irvaili käsitystä vastaan todeten: ”Ajattelen, juuri siksi en ole olemassa!” Jälkimmäinen lienee oikeassa, koska kaikki ajateltavissa oleva näyttää selvästi häviävältä. Pysyvyys, ja todellinen viisaus, lienee saavutettavissa ainoastaan ajattelun ylittämisen kautta.