Joutaisiko vannominen jo historiaan?

 

Valan vannominen on vielä meilläkin käytössä joissakin virkaan asetuksissa ja tilanteissa. Tapa on hyvin vanhaa perua, ja sitä on harrastettu lähes kaikissa kulttuureissa.

Suomessa vannovat valan mm. poliisit, tuomarit, todistajat, sotilaat ja ministerit – vapaaehtoisuuden pohjalta myös lääkärit. Avioliitto ja konfirmaatio ovat nekin varsin lähellä vannomista.

***

1. Mooseksen kirjan 50. luvun 24. jae panee itse Jumalakin vannomaan valan ihmisen kanssa:

"Niin Joosef sanoi veljilleen: "Minä kuolen, mutta Jumala pitää huolen teistä ja johdattaa teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän valalla vannoen on luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.”

Vanhassa Testamentissa valat ja vannomiset ovat esillä yli 200 kertaan. Tämän ei tietenkään tarvitse merkitä sitä, että jokin absoluuttinen jumaluus haluaisi innostaa ihmisiä vannomisiin. Jo pelkkä inhimillinen arvostelukyky osoittaa, etteivät ihmiset usein kykene pysymään lupauksissaan.

Vanhan Testamentin vannomisinnon perusteet lienevät puhtaasti kulttuuriset. Valojen kautta on pyritty luomaan edes jonkinasteista ennakoitavuutta ihmisten käyttäytymiseen.

Jumalan, henkivaltojen tai yhteisön ottaminen valatilanteen varmenteeksi kuvannee sekin kokemuksellista perusepäluottamusta inhimillistä luontoa kohtaan. Henkisten tekijöiden mukanaa tuoma ”pelotevaikutus” pyritään joskus ulottamaan jopa ”sielulliselle alueelle” saakka. Annetaan ymmärtää, ettei ihminen edes kuoltuaan pääse valojensa alaisuudesta (paitsi ehkä avioliitossa, jonka sitovuus rajoitetaan sanoin, ”kunnes kuolema meidät erottaa”).

***

Uusi Testamentti (etenkin Matteus) koskettelee valaa ja vannomista n. 40 kertaan. Näkökulma on siinä kuitenkin muuttunut asian suhteen kielteiseksi.

Matteus 5:34 toteaa yksiselitteisesti:

"Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko.”

Evankeliumi perustelee vannomiskieltoa täysin luonnollisin syin: ihminen ei vielä ole niin kehittynyt, että hän joka hetki tietäisi, miten asiat todella ovat. Tavallinen inhimillinen tieto on suhteellista ja ehdollistunutta. Ihmisen muistikin on usein epätarkka ja värittyy helposti aikaisemmista muistikuvista, ennakkokäsityksistä ja ulkoisen paineen vaikutuksesta.

Lisäksi vain harvat tuntevat niin hyvin oman luonteensa, että heillä olisi pontta vannoa pitävä vala lupaustensa pysyvyydestä.

Todellisuudessa valaan kelvollisia lienevät ainoastaan ne harvat ja valitut, jotka tuntevat kaikki olemuspuolensa niin hyvin, että he kykenevät horjumatta ja pakotta kohtaamaan kaikki ulkonaiset muutokset. He ovat sellaisia, joiden ei enää ole tarpeen vannoa mitään, koska he ovat sisäisesti joka hetki harmoniassa ja tasapainossa.

Erityisesti taloustieteellisten päätelmien (ja sääennusteiden) yhteydessä esitetään usein varaus, ”ceteris paribus, muut seikat muuttumattomina”. Siinä myönnetään, ettei ihminen yleensä kykene hahmottamaan elämän koko dynamiikkaa, vaan joutuu turvautumaan todennäköisyyksiin, likiarvoihin ja jopa pelkkiin arvailuihin.

***

Suomalaisessa sotilasvalassa vannotaan mm:

”Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.”

Vanhemmat ikäluokat muistavat hyvin 1960- ja 1970-lukujen radio- ja televisio-ohjelmia, joiden sanomassa pyrittiin korvaamaan laillinen yhteiskuntamalli naapurimaassa vallinneella, virheettömällä järjestelmällä.

Nykyisin esiintyy enää harvoin noin suoria kumoushankkeita. Nuoret ja vihaiset anarkistit taistelevat lähes kaikkia auktoriteetteja vastaan miettimättä sen syvemmin tavoitteita.

Abdullah Tammen blogitekstin nojalla PTAJ:n kommunistit muodostavat vallankumouksellisen ryhmän, joka pyrkii taistelemaan luokkayhteiskuntaa ja porvareita vastaan.

Olli Immosen taannoinen ”taisteluhuuto” monikulttuurisuutta vastaan ei sisällöltään velvoittaisi sotilasvalan suorittanutta tekemään ilmoitusta. Siinähän ei hyökätä vallitsevaa suomalaista hallintojärjestelmää vastaan, vaan puolustetaan suomalaista ”monokulttuuria”.

***

Voitaneen ajatella, että ihmisten mentaalinen kehitys ainakin ns. sivistysvaltioissa alkaa olla jo sillä tasolla, että suurin osa ihmisistä käsittää eri virkojen ja instituutioiden mukanaan tuomat velvoitteet ilman muodollista vannomistakin.

Raamatun ottaminen mukaan vannomistilaisuuteen aiheuttaa tässä moniarvoistuvassa yhteisössä usein kiusallisia tilanteita. Lisäksi kyseinen uskonnollinen teos ei enää kaikkien mielestä palvele ”ehdottoman auktoriteetin symbolina”, koska kriittinen tutkimus on jo pitkään horjuttanut kirjan jumalallista luotettavuutta (ei tosin vienyt sen arvoa).

***

Vannomatta paras – riittää kun eri asioihin vakaasti sitoutuvat pyrkivät tekemään parhaansa – muuhun he eivät edes pysty.

Hengellisissä, täysin äärimmäisissä (jopa yli-inhimillisissä) asioissa rima voidaan – ja tulisikin - nostaa näkymättömiin ja tuntemattomiin korkeuksiin, joihin vain ne ani harvat yltävät. Tavallisissa, maallisissa asioissa ihmisiltä voidaan vaatia vain sen verran, mihin kunkin yksilön tiedot, taidot ja elämän muovaama luonne kykenevät.