Eino Leino kirjoitti ensimmäisen kirjan Vöyrin sotakoulusta

 

Heti itsenäistymisen jälkeen alettiin ylioppilassuojeluskuntalaisia joulukuun lopussa v. 1917 kouluttaa Vimpelissä sotilaallisiin johtotehtäviin. Kurssin pituus oli parisen viikkoa, mutta sen tulokset niin hyviä, että toimintaa päätettiin jatkaa joko Vimpelissä tai Lapualla.

Ylioppilas Axel Bergmanin ansiosta koulun sijoituspaikaksi valittiin Vöyri, koska sieltä löytyi majoitusta eikä pitäjässä ollut paljonkaan vastapuolen väkeä tai venäläisiä. Koulun johtajaksi määrättiin jääkärikapteeni Aarne Sihvo ja aloituspäiväksi 26. tammikuuta. Sihvo meni kuitenkin Karjalaan, ja johtajaksi tuli Bertel Petrelius sekä hänen jälkeensä J. Heiskanen. Koulun keskuspaikaksi määrättiin Koskenkylä, mutta sekä toiminta että majoitus hajautettiin taloihin lähes kaikkiin pitäjän kyliin.

***

Kutsut oli lähetetty suojeluskunnille, ja jo viikkoa aikaisemmin osallistujia saapui aina Karjalasta saakka. Harjoitukset aloitettiin välittömästi. Sovittuna alkamispäivänä koululaisia oli jo 365, ja osa heistä osallistui suojeluskuntalaisten mukana Vähänkyrön valtaukseen.

Suomen hallitus olisi halunnut saada venäläiset joukot pois maasta ilman taistelua, mutta näiden vallankumoukselliset johtajat kieltäytyivät ja julistivat 28. tammikuuta sodan valkoisia vastaan Venäjän neuvostohallituksen selkeällä tuella.

Samana päivänä alkoivat varsinaiset sotatoimet. Vöyrin koulu määrättiin valtaamaan Ylistaro. Seinäjoelta päin ei saanut enää päästää junia, joten yöllä lähtenyt postijuna suistettiin raiteilta. Junasta saatiin vangiksi yli 30 venäläistä, mutta vaunuista ilmaantui lisäksi kolme Vaasaan lähetettyä senaattoria, joista ensimmäisenä tuli ulos Heikki Renvall todeten: ”Kaikesta näkyy, että ollaan Pohjanmaalla.”

kuvassa: paikalliset ihmettelevät kaadettua ”senaattorijunaa”

Ylistaron jälkeen vallattavaksi tulivat Ilmajoki, Kristiina ja Pohjois-Pohjanmaa, jossa erityisesti Oulussa kohdattiin ankaraa vastarintaa. Muutaman viikon tauon sekä lisävoimien kouluttamisen jälkeen edessä oli Hämeen valtaus.

***

Sotakoululaisia oli kaiken kaikkiaan yli 1300. Saksasta palanneet jääkärit toimivat kouluttajina ja tekivät sen mahdollisimman tehokkaasti – koulutusaika kun laskettiin pikemminkin päivissä kuin kuukausissa. Monet oppilaista saivat tulikasteensa vain muutaman päivän harjoituksen jälkeen.

Kuvassa: konekivääriharjoitusta Vöyrillä

***

Koulun maine oli kasvanut Pohjanmaan valtauksen jälkeen niin, että jo Virtain Vaskivedellä vastapuolen kerrotaan huudahtaneen saadessaan tiedon heidän tulostaan: ”Herra Jumala, Vöyrin kaarti tulee!”

Kuvassa: Vöyrin koululaiset hyökkäysasemissa Tampereella

Vöyrin pataljoonan tehtävän raskaudesta kertoo se, että huhtikuun alkuun mennessä sen miesvahvuus oli laskenut huomattavasti alle puoleen. Ylipäällikkö halusi ilmeisesti säästää lopun miehistöstä ennen Tampereen lopullista valtausta, mutta perui määräyksen ja salli pataljoona saattaa työnsä loppuun saakka.

***

Vöyrin koulussa oli 37 miestä Kyrönmaalta (lähde: Väinö Seppä, Vöyrin sotakoulu, 1960):

Isokyrö (17): Alanne (Blomqvist) Edward Matias, mv. s.1895 (6. komppania); Erkkilä Johan Valfrid, mv. s.1896 (3.k); Heino Jaakko Albin, mv. s.1886 (6.k) haavoittui Messukylässä; Klamppu Lauri Kustaa s.1896 (6.k) muut. USA:han; Kuusela Kaarle s.1884 (6.) muut. USA:han; Lehtonen Eino, uuni- ja peltiseppä s.1888 (6.k) haavoittui Kurussa; Luhtala Juho Anselm, mv. s.1896 (6.k) haavoittui Kurussa; Luoma Jaakko Ilmari, mv. s.1894 (6.k); Mielty Juho Einar, työnjoht. s.1901 (6.k) muut. Kanadaan; Nurmilahti Matti E. s.1884 (2.KKK) muut. USA:han; Oksakari Esaias Eevald, kirvesmies s.1893 (6.k); Ollikainen Juho Jalmari, mv. s.1897 (1. k); Pakkala Aarno Samuel, mv. s.1897 (1. k); Ulvinen Jaakko, mv. s.1898 (1. k); Vainionpää Matti, ratamies s.1892 (6.k); Vaissalo Väinö Verner s.1897 (4.k) haavoittui Tampereella; Wuorenlinna (Wörlund)Väinö Johannes, liikemies s.1891 (1.k).

Laihia (3): Ollila Antero, kansanop. joht. s.1894 (4.komppania); Salokangas Aleksander, kirjaltaja s.1888 (9.k); Similä Matti s.1887 (4.k).

Vähäkyrö (3): Heikkilä Tuomas Fabian, vanginvartija s.1895 (3. komppania); Kauppi Jaakko Viljami s.1892 (3. k) haavoittui Kurussa; Parkkari Viktor Edvin, sekatyömies s.1896 (7.k).

Ylistaro (14): Hahka Jaakko Rikhard, metsätyönjoht. s.1899 (3. komppania); Holkko Tuomas Einari, mv. s.1897 (6. k); Kiikka Nikolai s.1897 (3. k) muut. USA:han; Lammi Iisakki, mv. s.1898 (4.k); Latvala Wäinö Kauno (ei varma tieto), johtaja s.1896 (3. k) muut. USA:han; Latvatalo Tuomas Edward, mv. s.1895 (3. k); Lehtinen Iisakki William, mv. s.1897 (3. k) kaatui Pälkäneellä; Luikku Jaakko, mv. s.1900 (3. k); Myllykoski Isak Vihtori, kauppaedustaja s.1889 (3. k); Rinta Juho Helge s.1891 (3. k); Siltanen Matti Edward, mv. s.1894 (3. k); Sippola Esa, mv. s.1898 (3. k); Sippola Matti, mv. s.1891 (3. k); Torkko Yrjö Vihtori, mv. s.1901 (6.k).

***

Kyrönmaalaisten keski-ikä oli noin 23 vuotta, nuorin oli 17, vanhin 34 vuotias. Miehillä oli hyvin paljon onnea matkassa, sillä ainoastaan yksi kaatui ja neljä haavoittui huolimatta siitä, että komppaniat olivat osallistuneet runsaasti uhreja vaatineisiin taisteluihin. Muuan vaasalainen soturi oli arvostanut Vöyrin kaartia niin paljon, että hän oli siirtynyt kyröläisten mukaan kuudenteen komppaniaan, koska sen katsottiin edustavan ”eturivin väkeä.”

***

Kenraali Mannerheim lausui Vöyrin koululaisille Tampereen valtauksen jälkeen:

”Te olette kunnialla ottaneet osaa kaikkiin taisteluihin Ylistarosta Tampereelle asti. Missä taistelu on ollut verisin, missä vastus on ollut vahvin, siellä on se teidän rinnoillanne ja verellänne murrettu. Minä hajotan nyt Vöyrin koulun ja lähetän teidät opettajiksi Suomen sotaväen eri joukkoihin, mutta Vöyrin koulu on pysyvästi saanut paikan isänmaan historiassa.

***

Miten sitten parhaiten runoilijana tunnettu Eino Leino tuli kirjoittaneeksi Vöyrin sotakoulusta jo sodan päättymisvuonna 1918?

Aloitteen teki kustannusliike Minerva Oy, todennäköisesti sen omistaja ja johtaja, P. V. Lönngren. Kirjan alussa Leino ihmettelee itsekin sitä, että juuri hänelle esitetään sotakirjan laatimista. ”Hymyilevän Apollon” kirjoittaja yritti omilla toimillaan edistää yleistä suvaitsevaisuutta ja lähimmäisenrakkautta. Itsenäistyminen oli runoilijalle rakas asia, mutta väkivaltaisuuksien alkaminen suuri järkytys. Leino oli omien sanojensa mukaan koko sodan ajan Helsingissä, ”kuin säkissä”, mutta suostui lopulta toimeen, kun kustantaja lupasi jääkärikapteeni Viljasen auttavan kaikissa sotilaallisissa asioissa.

Leinolla oli ystäviä vapaussodan kummallakin puolella. Vöyrin koululaisista Heikki Reenpää, Juho Erkko (Aatos Erkon isä), Heikki Järnefelt (Eeron poika) tai Jorma Gallén-Kallela (Akselin poika) olivat hänelle tuttuja. Viimeksi mainittu taisteli kyröläisten mukana kuudennessa komppaniassa ja kaatui talvisodassa pelastaessaan Adolf Ehrnroothin hengen. Hän suunnitteli myös Vöyrin sotakoulun merkin.

(kuvassa: Jorma Gallén-Kallelan suunnittelema Vöyrin koulun merkki)

Leinon kirjan jälkeen seuraava esitys Vöyrin sotakoulusta tuli vasta nelisenkymmentä vuotta sodan päättymisestä, kun Väinö Seppä laati siitä perusteellisen selvityksen ja matrikkelin, jonka Otava julkaisi v. 1960.