Jaakko Pietarinpoika Wallenberg e. Maunuksela

Lasimestari, erään böhmeläisen uskonsuunnan perustaja s. 14.7.1756 Isonkyrön Valtaalan (Vaasan ja Seinäjoen puolessavälissä) kylässä k. 30.7.1799 Hämeenlinnan vankilassa, ehkä lavantautiin. Ikä 43 v.

Jaakko Wallenbergin isä, Pietari Erkinpoika Maunuksela e. Waro s. 1682 Ruovedellä (tai Mustasaaressa) k. 11.6.1758 Isonkyrön Valtaalassa.

 

 

Vanha kuva Isonkyrön Valtaalasta, Jaakko Wallenbergin (eli Valtaalan kallion) syntysijoilta, etualalla Maunukselan talo.

 

Wallenbergin isä tuli Kyrönmaalle täyttämään Napuen taistelun aiheuttamaa miesvajausta. Hän avioitui Yryselän Waron Maria-lesken kanssa v. 1718, joka kuoli jo seuraavana vuonna. Avioliitosta syntyi yksi tytär. Kun venäläisten vangitsema Marian Matti-veli pakeni ja palasi takaisin v. 1721, luovutti Pietari isännyyden hänelle (yksi useista ”koivu ja tähti” –tositarinoista). Pietari avioitui uudelleen v. 1720 Maria Heikintyttären kanssa ja muutti useiden välivaiheiden jälkeen v. 1745 Isonkyrön Valtaalan Maunukselaan (omaksuen talon nimen, kuten tapaan kuului). Maria kuoli v. 1752.

Avioliitosta syntyi neljä lasta, joista toiseksi vanhimmasta, Matista, tuli Ala-Maunukselan talon isäntä. Pietari avioitui vielä uudelleen Maria Tanttarin (Dantzar) kanssa, josta avioliitosta syntyi ainoastaan yksi lapsi, Jaakko Pietarinpoika. Pietari kuoli vain kaksi vuotta pojan syntymän jälkeen. Äiti eli vuoteen 1802 saakka.

Jaakko oli huomattavasti nuorempi kuin veli- ja sisarpuolensa. On varsin erikoista, että hän kulkeutui oppiin aina Someron Åvikin lasitehtaalle saakka. Asiakirjojen mukaan hänen velipuolensa isännöimässä Mieltyn talossa (2 km Maunukselasta) valmistettiin 1700-luvun loppupuolella lasinvalmistuksessa käytettävää potaskaa, jota Somerolla toimiva Åvikin lasitehdas osti, joten Jaakon lähiympäristöstä oli läheinen suhde lasiteollisuuteen (E-P:n historia III s. 399). Todennäköisesti Jaakon vanhemmat velipuolet laittoivat hänet lasitehtaaseen oppiin. Taustalla saattoi jo silloin olla kaavailuja saada lasinvalmistusta myös Pohjanmaalle. Åvikin lasinpuhaltajat olivat pääosin saksalaisia. Heistä monet olivat omaksuneet Jakob Böhmen uskontofilosofisen ajattelun (Gottesfreunde). Jaakko tuli kyseisen ajattelutavan kanssa tekemisiin mitä juuri näiden saksalaisten välityksellä. Böhmen ajatuksia oli levinnyt Kyrönmaalle muitakin teitä. Siitä todistavat mm. Jaakko Kärmäki Laihialta, ja ns. Pohjanmaan Mystikoiden toiminta etenkin Vähänkyrön Merikaarron kylässä.

 

Kuvassa Åvikin lasinpuhaltajien asunto (kartanon päärakennus).

 

 

Jaakko Maunuksela suoritti lasimestarin tutkinnon todennäköisesti Turussa. Varsinaisen mestarinnäytteen hänen on täytynyt suorittaa Tukholmassa. Myös Tukholmaan oli levinnyt böhmeläisiä ajatuksia, joita esim. Anders Collin käänsi ruotsiksi ja toimitti suomalaisille (joilla oli täällä omat paikalliset kääntäjänsä ja käsin jäljentäjänsä). Mestaritutkinto toi ajan tavan mukaan ohessaan myös ruotsalaisen nimen Wallenberg (joka juontuu hänen kotinsa paikasta "Valtaalan kalliolla"). Jaakko palasi synnyinseuduilleen n. 25-vuotiaana suorittamaan ammattiinsa kuuluvia lasitustöitä. On varsin todennäköistä, että hän velipuolineen kokeili lasinvalmistusta Isonkyrön Orismalassa, sillä hänen velipuolensa talon nykyinen omistaja on löytänyt kartanolta sulaa lasia.

Nurmon kirkon lasitustöiden yhteydessä hän tapasi tulevan vaimonsa, Maria Yrjöntytär Yli-Loukon, jonka kanssa avioitui 30.9.1781. Avioliitosta syntyi 9 lasta, joista vain 4 eli aikuisikään saakka. Wallenbergin perhe asusti ensin Lapualla, josta muutti Härmän (Ala-Härmän, nykyisen Kauhavan kaupungin) Kauppiin. Sinne Wallenberg perusti lasinpuhaltaja Henrik Söderbergin kanssa lasitehtaan paikkaan, josta oli saatavissa soveltuvaa hiekkaa, puutavaraa ja vettä (Lapuanjoen varteen). Tehdas lienee toiminut muutaman (ehkä parin) vuoden ajan, mutta lasihytin palaminen (jollainen lopetti myös Åvikin toiminnan), muiden taloudellisten seikkojen ohella, lopetti teollisen toiminnan.

 

Härmän lasipruuki

 

Härmän lasitehtaan todennäköinen paikka lähellä Lapuanjokea, Kauhavan Ala-Härmässä. Sijainti N63 09.621 E22 50.260 (WGS84).

 

Kiinnostus Wallenbergin edustamia ja esittämiä uskontofilosofisia ajatuksia kohtaan kasvoi vähitellen aina satapäiseksi kansanliikkeeksi saakka. Varsin pitkään liike sai toimia vapaasti. Ainakin kaksi kirkon pappia (Samuel Birling ja Juhana Gummerus) osallistuivat itsekin seuroihin. Wallenberg oli mm. jälkimmäisen papin lapsen kummi. Liikkeen laajetessa oli välirikko kuitenkin väistämätön siitäkin syystä, etteivät kaikki kannattajat katsoneet tarpeelliseksi suorittaa kirkollisia maksuja (kymmenyksiä). Jakob Böhme oli kutsunut laitoskirkkoa kuvaannollisesti ”muurikirkoksi”, jolla ei ollut suurtakaan merkitystä yksilön hengellisen avautumisen edistämisessä.

***

Lisätietoa Jakob Böhmestä ja hänen vaikutuksestaan: http://www.netikka.net/studiomielty/bohme.html

***

Wallenberg haastettiin Lapuan syyskäräjille v. 19798 ja tuomittiin väärien uskonnollisten oppien levittämisestä kuolemaan. Wallenbergin suhtautuminen ns. pyhiin kirjoituksiin lienee (Böhmen ja monen muun tapaan) ollut paljon kriittisempi kuin tuona aikana (ja paljon myöhemminkin) oli luvallista. Mutta jos verrattaisiin sitä tämän päivän tutkijoiden suhtautumiseen, saattaisi Wallenbergin asenne vaikuttaa huomattavasti kunnioittavammalta. Nykyisin ymmärretään varsin yleisesti, että pyhät kirjoitukset eivät ole välityksetöntä jumalallista sanaa, vaan inhimillisten ihmisten tulkintaa, jossa useimmiten on havaittavissa välittäjän aiheuttamaa väritystä - tai jopa vääristystä.

Ainoa laissa oleva, rangaistukseen oikeuttava peruste lienee ollut ns. konventikkeliplakaatti, Ruotsissa v. 1726 annettu onneton asetus, jolla kiellettiin kaikki yksityiset hartauskokoukset. Määräystä tiukennettiin niin, että jopa epäilys siitä, että jollakin oli kirkon opin vastaisia mielipiteitä, johti kuulusteluihin (ja ilmiantoihin). Konventikkeliplakaattia käytettiin Suomessa vielä 1800-luvulla herännäisyyttä vastaan (Kalajoen käräjät). Asetus kumottiin kirkkolaissa vasta v. 1869.

 

Hovioikeus liudensi Wallenbergin tuomion kahdeks viikoks "vettä ja leipää" sekä määrittelemättömäksi ajaksi kevyttä työvankeutta, johon sisältyi Hämeenlinnan kirkkoherran, Zacharias Cygnaeuksen "uudelleen orientoivaa ohjausta".

Jaakko Wallenberg kuoli asiakirjojen mukaan jo 30. heinäkuuta klo 12.00 Hämeenlinnan vankilassa samaan aikaan sellitoverinsa kanssa (mahdollisesti lavantautiepidemiaan).

 

Liikkeen hengellisen johtajan poistuminen johti sen kuihtumiseen. Vain Kuortaneella se sai jalansijaa hieman pidemmäksi aikaa ns. Vasulaisuuden (Isak Vasumäen mukaan) nimissä, tosin muuntuneena. Vasulaisten seuroissa nähtiin mm. Heikki Klemetin äiti, Kuortaneen papin tytär.

 

Liikkeen suoranainen vaikutus myöhempien sukupolvien ajatteluun ei liene ollut kovin suuri. Erottautuminen yleisestä, tuohon aikaan ainoasta sallitusta ajattelutavasta vaatii kantavaksi voimakseen karismaattisen johtajan. On otettava huomioon, että Böhmen filosofia ei ole muodollista, helposti omaksuttavaa, vaan vaatii paneutumista oman itsensä syvimpään olemukseen.

 

Jo 1800-luvulla esitettiin, että itse Isaac Newton oli ilmeisesti ammentanut teorioilleen (gravitaatio) pohjaa juuri hänen ajatuksista (Atheneum 26.01.1867). Myöhemmin on paljastunut, että Newton todella tutustui useiden alkemistien ja okkultistien kirjallisiin tuotteisiin (ks.http://www.answers.com/topic/isaac-newton-s-occult-studies).

 

Wallenbergin opettama ”käärmeenpään poljenta” lienee käsitettävä jonkinlaiseksi mantraksi tai mielikuvaharjoitukseksi, joka auttoi keskittämään ja sitomaan harhailevaa mieltä. ”Taivaallinen morsian” taas kuvannee todellista (alkuperäisen Adamin) viisautta,  "Sofiaa, jonka ihmiskunta (langenneena Aadamina) oli kadottanut suunnatessaan aktiviteettinsa pääosin ulkonaisiin asioihin.

 

Tietämättömät ja pahansuopaiset ihmiset tulkitsivat symboliset ilmaukset konkreettisiksi väittäessään, että wallenbergiläiset, ja Wallenberg itse harjoittivat epäsiveellisyyttä valitessaan jopa nuoria tyttöjä ”taivaallisiksi morsiamikseen”. Morsiameksi lienee kuitenkin valittu juuri sellainen puhdas ja viaton henkilö, johon valitsija ei luonnostaan liittänyt mitään aistillista. Tapa lienee siten ollut lähinnä henkinen mielikuvaharjoitus (Ks. Jakob Böhme: Werke).

 

Pyrkimys voimakkaisiin tunnetiloihin, ”hihhulointi”, ei sekään liene ollut alkuperäisen wallenbergiläisyyden tavoitteena, pitihän Böhme (Mestari Eckhartin tapaan) jo tavanomaista uskonnollista melankoliaakin lähinnä esteenä todellisen henkisyyden tiellä.

 

Seuraavilla, jo hieman vapaammilla vuosisadoilla monien suomalaisen sivistyksen esitaistelijoiden hengellinen ajattelutapa oli todellisuudessa varsin lähellä böhmeläistä filosofiaa Runebergistä Snellmaniin ja Lönnrothiin, Topeliuksesta Leinoon, sekä muilta taiteenaloilta esim. Gallen-Kallelaan.

 

Jaakko Wallenberg on ollut mm. Artturi Leinosen Profeetta-kirjan (1926) esikuvana (Jaakob Valli). Antti Tuuri on kirjoittanut hänestä romaanin v. 2004. Jälkimmäisen pohjalta on tehty näytelmä, ”Käärmeenpään polkijat” (Vaasan kaupunginteatteri)

 

KALERVO MIELTYN KÄSIKIRJOITUS NÄYTELMÄÄN WALLENBERGISTÄ LÖYTYY

TÄSTÄ LINKISTÄ

 

Jakob Böhme: 40 Kysymystä Sielusta ja Yliaistisesta Elämästä. Käännös nykysuomeksi

 

Lähteitä:

Wallenbergin tuomiota ja kuolemaa koskevat asiakirjat

Luoma-Mieltyn sukuselvitykset / Maunuksela

Hannu Räsänen: Isonkyrön Maunukselat

Ilpo Lagerstedt: Isonkyrön asutushistoria (ym. selvitykset)

Jakob Böhme: 40 Kysymystä sielusta (ks. linkki yllä)

Pentti Virrankoski: Jaakko Wallenberg / Biografia

Antti Tuuri: Wallenberg-romaani

Artturi Leinonen: Profeetta-romaani

E-P:n Historia

Miilunpohjan ja Kaupin perimätieto ja paikallistuntemus, Kauhavan Ala-Härmä.