Lasimestari Jakob Wallenbergia koskevia asiakirjoja

Käsikirjoituksista tulkinnut ja suomentanut v. 2017 dosentti Anneli Mäkelä-Alitalo

 

Vaasan Hovioikeuden päätös tuomiosta

Herra maaherra Krabbe

Kuninkaallisen Vaasan hovioikeuden tuomio Suomen suuriruhtinaskunnassa asiassa, jota on käsitelty Lapuan pitäjän ja Vaasan läänin kihlakunnanoikeuden ylimääräisissä käräjissä 1. – 3. elokuuta viime vuonna sekä tuomittu ja alistettu hovioikeudelle.

Asia koskee pitäjän lasimestari Jacob Wallenbergia, jota kruunun nimismies Juhani Kaskas on syyttänyt väärien uskonnollisten käsitysten levittämisestä sekä luvattomien kokoontumisten järjestämisestä ja samalla Jumalan, hänen pyhän Sanansa ja sakramenttiensa pilkasta ja lisäksi monien rahvaan jäsenten yllyttämisestä tottelemattomuuteen esivaltaa vastaan.

Tämän lisäksi torppari Kustaa Kustaanpoika Somppi eli Karjansalo, hänen vaimonsa Liisa Kustaantytär, torpparin vävy Matti Juhaninpoika Sompi eli Hietala, loismies Yrjö Matinpoika Nygård, hänen poikansa torppari Matti Yrjönpoika Sompi eli Nygård ja tämän vaimo Maria Antintytär, lasimestarin oppipoika Kustaa Jesperinpoika Vähäpassi sekä torppari Juhani Heikinpoika Vähäpukkila eli Mäkinen sekä hänen vaimonsa Maria Antintytär on ilmiannettu siitä, että he ovat ottaneet osaa Wallenbergin uskonnon harjoituksiin.

Kun ylimääräisten käräjien tuomio on annettu, Wallenberg on otettu kiinni ja viety kruunun vankilaan. Hovioikeus on, koska Wallenberg ei antanut käräjillä vastauksia, määrännyt hänet suullisesti kuultavaksi ja sen lisäksi käskenyt tämän seurakunnan kappalaiset Johan Tengströmin ja Benjamin Siniuksen kuulustelemaan tarkemmin hänen opistaan ja ajattelutavastaan, mistä he ovat jättäneet kertomuksen.

Tämän jälkeen Wallenberg on jättänyt tänne kirjoituksen, ja tämä on luovutettu Kuninkaallisen Majesteetin tutkittavaksi. Tästä on tullut vastaus 5. 12. Annettu Vaasassa 7. 1. 1799.

***

varsinainen tuomio alkaa edellä olevan lähetteen jälkeen tästä:

Kuninkaallinen hovioikeus on antanut esitellä itselleen tästä asiasta tehdyn tutkimuksen ja todennut sen johdosta seuraavaa: että sitten kun Jacob Wallenberg, joka on pitkähkön ajan ollut tunnettu salaisista uskonoppimme ajatuksista, vaikka hänen ei ole todettu levittäneen niitä julkisesti, on muuttanut viime vuoden helmikuussa Härmän kappelissa Lapuan pitäjässä omistamaltaan tilalta, jossa hän asui vaimonsa ja lastensa kanssa, torppari Kustaa Sompin eli Karjansalon luo Kauhavan kappeliin samaan pitäjään ja siellä ilmaissut jumalattomia näkyjä, puhuen Karjansalon, tämän vaimon ja tyttären ja muut mainitut sekä useita muita rahvaan jäseniä uuteen oppiin, jota on harjoitettu järjestetyissä tapaamisissa kaikenlaisin omituisin ja myös säädyttömin seremonioin.

Seurakunnan kirkkoherra Johan Gummerus on kutsunut Wallenbergin Kauhavan 13. 5. pidettyyn pitäjänkokoukseen, koska Wallenberg ei ole monista papiston kielloista huolimatta lopettanut rikollista toimintaansa, mutta Wallenberg ei tullut kokoukseen vaan muutama päivä aikaisemmin edellä mainittujen kymmenen hengen kanssa palasi Härmään ja jatkoi siellä uskonnon harjoittamistaan.

Kaikista näistä syistä kuninkaan kruununvouti on tehnyt laillisessa järjestyksessä ilmiannon, jotta voitaisiin ryhtyä lain vaatimiin tarpeellisiin toimenpiteisiin.  Kuninkaan 15. 12. 1762 antaman kirjeen mukaisesti kruununvouti on ilmoittanut asian oikeuskanslerille ja 3. 6. esittänyt Wallenbergia vastaan esitettyjen syytösten olevan sellaisia, että hänen rikollista toimintaansa pitää nopeasti käsitellä tuomioistuimessa.

Tästä syystä asia otettiin sittemmin esille Lapuan pitäjän ylimääräisillä käräjillä ja Wallenberg ilmestyi paikalle. Wallenberg osittain kieltäytyi vastaamasta syytökseen ja osittain kiisti, mitä hänestä oli tutkimusten aikaan saatu selville.

Tätä vastoin Wallenbergin paikalle haastetut kannattajat myönsivät ottaneensa osaa hänen uskonnonharjoituksiinsa ja kertoivat, että Wallenberg oli houkutellut heidät ja kertoivat hänen opistaan ja toiminnastaan.

Samoin kuunneltiin useita valan vannoneita todistajia, joista torppari Juhani Kivimäki ja hänen vaimonsa Liisa Jaakontytär kertoivat, että Wallenberg oli Kauhavalle tullessaan sanonut olevansa profeetta, joka antaa heille suurimman viisauden, ja hänellä on Jumalan käsky kääntää ihmisiä ja osoittaa heille oikea autuuden tie. Autuuden saavuttamiseen eivät riitä evankelinen oppimme eikä tohtori Lutherin väärät eivätkä pimeät ilmaisut.

Wallenberg oli yrittänyt kutsua jokaista hänen uskonnonharjoituksiinsa uhaten niskoittelijoita tulella ja tulikivellä. Että Wallenberg oli halveksinut Raamattua ja muita jumalanoppimme kirjoja, joita hän oli kieltänyt kannattajiaan lukemasta ja luennoinut heille niitä vastaan suomen kielellä kirjoitetusta kirjasta, jota hän oli kutsunut böömiläiseksi, ja jossa todetaan olleen lukuisia vääriä oppeja, vaikka niin mystisesti ja hajanaisesti esitettyinä, ettei niitä voi oikein ymmärtää.

Edelleen että Wallenberg on esittänyt pilkkapuhetta Vapahtajasta ja Hänen lähettämisestään vapauttamaan ihmiskunnan vapauttamiseksi, kuten selvityksistä käy ilmi, ja niissä todetaan, että Wallenberg tuomitsee ihmisiä viimeisenä päivänä Vapahtajan sijaan, ja Wallenberg oli esittänyt kannattajilleen, ettei heidän tai Wallenbergin itse tarvitse totella esivaltaa tai lakeja, vaan heidät, pyhät ihmiset, otetaan ihmeiden kautta välittömästä Jumalan suojaan.

Edelleen Wallenberg on sanonut, että hänellä on taito tehdä kultaa, ja hän on usein juonut itsensä juovuksiin ja rohkaissut kannattajiaan samaan. Hän on jättänyt vaimonsa ja lapsensa ja sitä vastoin seurustellut siveettömästi torpparin tyttären Liisa Kustaantyttären kanssa ja kutsunut tätä taivaalliseksi morsiamekseen ja jonka kanssa hän on maannut päivin ja öin sekä samalla yrittänyt houkutella kannattajansa samanlaiseen rikollisuuteen. Monet muuta todistajat ovat osittain vahvistaneet nämä kaikki seikat.

Sitä paitsi seuraavat todistajat Liisa Jaakontytär, talollisen vaimo Kaisa Antintytär Alapekkola, talollinen Elias Nouki, renki Juhani Tuomaanpoika Vähäpassi sekä piiat Liisa Matintytär Vähäpassi ja Susanna Tuomaantytär ovat sanoneet valan vannottuaan, että Wallenberg on eri tilanteissa väittänyt ja opettanut, että kirkkoon meneminen on tarpeetonta ja tarkoituksetonta eikä kenenkään pitäisi mennä Ehtoolliselle.

Samoin Wallenberg oli Matti Vähäpassin, sotilas Antti Tapperin ja sotilaan leski Valpuri Kalmin todistuksen mukaan harjoittanut kummallisia seremonioita ottaessaan oppipoikia ja muissa tilanteissa sekä tahtonut kannattajiensa harjoittaa ja itsekin harjoittanut monia rehellisyyttä ja hyvää käytöstä loukkaavia tapoja.

Tämän kaiken ja mitä muuta selvitys sisältää, Wallenberg kiistää ja vakuuttaa viattomuuttaan, ja hovioikeus on ottanut harkitakseen. Ja vaikkei Wallenbergin todeta vastoin pahanteon kaaren VI luvun 1. pykälää nostattaneen rahvasta tottelemattomuuteen kuningasta tai niitä vastaan, jotka toimivat esivaltana, hänet vapautetaan tästä syytöksestä.

Mutta Wallenbergin on täällä esiintyneiden todistajien kertomusten mukaan ja omien kannattajien ylimääräisillä käräjillä esittämien lausuntojen perusteella ja osittain omankin tunnustuksensa mukaan täysin todettu omaksuneen ja esittäneen vääriä ja yhteiskunnalle vahingollisia uskonnollisia oppeja ja yrittänyt levittää niitä luvattomissa kokoontumisissa ja käännyttää toisia sekä harjoittanut lukuisia syntejä ja kehottanut kannattajiaan samaan ja pilkannut Jumalan pyhää sanaa ja sakramentteja.

Wallenberg on hovioikeudelle esittämässään kirjoituksessa ja nimeämiensä todistajien kautta yrittänyt esittää, että siinä määrin kuin hän on myöntänyt rikoksensa, hän on toiminut harhoissaan.

Mutta ylimääräisillä käräjillä esiintyneet todistajat eivät ole kertoneet, että hänen järkensä olisi edes osittain sammunut eikä sekaisuutta ole todettu kihlakunnanoikeuden tai hovioikeuden kuulusteluissa, vaan päinvastoin hän on ollut kappalaisten Tengströmin ja Siniuksen todistuksen mukaan täydessä ymmärryksessä ja erityisen ovela, joten hänen väitteensä on aiheeton eikä sitä voi puoltaa.

Siis hän Wallenberg on pahanteon kaaren 1. luvun 1 §:n mukaan syyllistynyt raskaisiin rikoksiin, joista tuomitaan kuolemanrangaistus, mutta Kuninkaallinen Majesteetti on tässä esitettyjen olosuhteiden takia armollisesti säästänyt hänen henkensä ja määrännyt hänet vain kahden viikon vettä ja leipää – vankeuteen sekä sen jälkeen 20. 3. 1735 annetun uskontosäännön mukaan lähetettäväksi Hämeenlinnan vankilaan, jossa hänet pidetään kevyessä työssä toistaiseksi.

Hänen on saatava papiston jatkuvaa opetusta aidosta evankelisesta uskosta ja häntä on ohjattava siveellisiin elintapoihin. Linnoituksen komendantin pitää vuosittain lähettää oma ja papiston kertomus Wallenbergin tilanteesta.

***

Mitä sitten tulee Kustaa Sompiin eli Karjansaloon sekä hänen vaimoonsa Maria Yrjöntyttäreen ja heidän tyttäreensä Liisaan, Matti Yrjönpoika Sompiin eli Hietalaan, Yrjö Matinpoika Sompiin eli Nygårdiin ja hänen vaimoonsa Maria Antintyttäreen, Kustaa Jesperinpoika Vähäpassiin sekä Topias Heikinpoika Vähäpukkilaan eli Mäkiseen ja hänen vaimonsa Maria Antintyttäreen, niin nämä henkilöt ovat itse tunnustaneet ja todistajat ovat kertoneet, että he ovat olleet Wallenbergin kokouksissa, mutta koska he eivät ole omasta taipumuksestaan vaan Wallenbergin kutsumina ja erehdyttäminä ottaneet osaa hänen uskonnon harjoituksiinsa, ja käräjäoikeuden selvityksen mukaan katuvat ja ovat hylänneet Wallenbergin harhaopit ja palanneet harjoittamaan velvollisuuksiaan, hovioikeus vapauttaa heidät kuninkaan 23. 6. 1742 antamaan kirjeen perusteella heidät vastuusta ja syytteestä.

***

Mitä lopuksi tulee nimismies Kaskaan laskuun, jolla hän vaatii 2 riksiä 40 killinkiä siitä, että hän toi käräjille Wallenbergin, Kustaa Karjansalon, tämän vaimon ja tyttären, Yrjö Matinpoika Nygårdin, Matti Yrjönpoika Sompin eli Nygårdin ja tämän vaimon sekä Juhani Vähäpukkilan eli Mäkisen ja tämän vaimon, jotka ovat niskoitelleet eivätkä tulleet vapaaehtoisesti, hovioikeus katsoo Kaskaan oikeutetuksi saada neljä killinkiä tarjoilusta itselleen ja saman summan kolmelle apulaiselleen eli yhteensä 16 killinkiä. Mitä tulee loppusummaan 2 riksiin 24 killinkiin, joka kertyi Wallenbergin ja muiden niskoittelusta, sekin korvataan hänelle.

E. Bergenheim Jon Lundmark L Hedman Carl Carp B. M. Stierwald

advokaattiviskaalin puolesta

Johan Aejmelaeus

 

Wallenbergin Hämeenlinnassa oloon ja kuolemaan liittyvät asiakirjat

 

diaarimerkinnät: saapui 15. 7. 1799 ja samana päivänä ratkaistiin ja lähetettiin kaupunginviskaalille

nöyrä muistio

valitettu ja selvitys lähetetty komendantille

Koska lasimestari Jacob Wallenberg on kuninkaallisen Vaasan hovioikeuden tuomiolla viime 7. 1. on määrätty ruumiilliseen työhön tähän Hämeenlinnan vankilaan, jossa hänet on pidettävä toistaiseksi uskontorikoksesta, ja hän on saapunut, papisto on kyllä yrittänyt opettaa häntä Jumalan oppiin. Mutta koska seurakunnan kirkkoherra maisteri Cygnaeus katsoo, ettei hän pysty selostamaan Wallenbergin virheopin perusteita täydellisesti kuin pitäisi eikä Wallenberg ole itse halukas esittämään niitä perusteellisesti, hän uskoo saavansa apua asiassa syntyneistä tutkintapapereista, jotta hän pystyy oikaisemaan Wallenbergin ajatuksia. Pyydän siksi saada hovioikeuden asiakirjoja, jos hovioikeus katsoo aiheelliseksi lähettää.

 

N. Hedengren

alla: Kuninkaalliselle Vaasan hovioikeudelle.

Kunnioitetut herrat asessorit Bergenheim, Lundmark, Hedman, Carp, Stierwald

 

 

stamen (jotain puuttuu alusta?) Jacob Wallenberg, Pohjanmaalta, joka on tuomittu Vaasan hovioikeudessa (kirjoitettu ensin Turun ja sitten korjattu Vaasaksi) väärien uskonnollisten oppien levittämisestä toistaiseksi tämän kaupungin vankilaan, on kuollut 30. heinäkuuta.

Ja myös talonpoika Juhani Juhaninpoika Nikkilä Kangasalta, vankina osallisuudestaan ryöstöön, josta uudisasukas Matti Pahkakangas ja Iisakki Klemola ja monet muut on vangittu, jota pidettiin samassa tilassa, on kuollut.

Annan tämän nöyrimmästi tiedoksi Vaasan (Turun) hovioikeudelle. Hämeenlinnan lääninkansliassa 1. 8. 1799.

nimikirjoitukset eivät näy 

 

lähete:

Turun ja Vaasan hovioikeuksille kuolleiden vankien puolesta.

Tämän kaupungin vankilan vahtimestari J. Hasselqvist on kertonut minulle, ettei vain entinen lasimestari

teksti loppuu

diaarimerkinnät: saapunut 1. 8. 1799, samana päivänä merkitty sivulle 387v

Nöyrä kertomus

Että työvanki lasimestari Jakob Wallenberg Pohjanmaalta on kuollut linnan vankilassa tänään 30. 7. 1799 kello 12 päivällä. Hänet oli tuomittu Vaasan hovioikeudessa tähän linnoitukseen työvangiksi toistaiseksi väärien uskonnollisten oppien levittämisestä.

Kerron tämän maaherralle. Hämeenlinnan vankilassa kuten yllä.

J. Hasselqvist