1. VARHAISKASVATUKSEN ARVOT JA TOIMINTA-AJATUS
Toimintamme keskeisiä arvoja ovat turvallisuus, rakkaus ja rehellisyys. Tavoitteenamme on, että lapsi päiväkodissamme
kokee olonsa turvalliseksi, niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin.
Fyysisellä turvallisuudella tarkoitamme leikkivälineiden, sisätilojen sekä ulkotilojen ja –rajojen turvallisuutta.
Henkilökunnan ja vanhempien välinen luottamus, yhteisesti sovitut säännöt ja samat kasvatus- ja toimintaperiaatteet
tuovat lapselle psyykkistä turvallisuutta. Syntynyt luottamus ja yhteistyö jatkuu pitkään henkilökunnan siirtyessä
lasten mukana ikäryhmästä toiseen.
Välitämme lapselle rakkautta osoittamalla aitoa kiinnostusta ja hyväksyntää häntä kohtaan. Kuuntelemme lasta ja annamme
hänelle lämpöä ja läheisyyttä.
Rehellisyys päiväkodissamme tarkoittaa avoimuutta, luottamusta ja yhteistyökykyä lapsia, vanhempia, henkilökuntaa ja
yhteistyökumppaneita kohtaan.
Toiminnassamme huomioimme kunkin ikäryhmän erityistarpeet. Tavoitteenamme on, että lapsi tuntee olevansa tärkeä ja saa
kokea paljon myönteisiä elämyksiä. Pyrimme vahvistamaan lapsen itsetuntoa, onnistumisten ja mukana olemisen ilon kautta.
2. KASVATUSPÄÄMÄÄRÄT
Henkilökohtaisen hyvinvoinnin edistäminen
Huolehdimme säännöllisestä ja riittävästä perushoidosta; ravinnosta, levosta, puhtaudesta ja ulkoilusta. Samalla huomioimme
fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden tekijät.
Keskeistä on kunnioittaa jokaisen lapsen yksilöllisyyttä. On tärkeää antaa aitoa rakkautta ja läheisyyttä, kuunnella lasta
ja keskustella hänen kanssa.Teemme vanhempien kanssa yhteistyössä lapsen henkilökohtaisen varhaiskasvatussuunnitelman tai
esiopetussuunnitelman jota seuraamme jatkuvasti.
Toiset huomioon ottavien käyttäytymismuotojen ja toimintatapojen vahvistaminen
Kasvatuspäämäärämme on, että jokainen lapsi oppii ottamaan muita huomioon ja välittämään toisista. Luomme lämpimän ilmapiirin
suhtautumalla myönteisesti lapseen. Näin lapsi oppii suhtautumaan myönteisesti itseensä, toisiin ihmisiin, erilaisiin
kulttuureihin ja ympäristöihin. Pidämme kiinni sovituista säännöistä ja opetamme oikean ja väärän.
Tuemme ja kehitämme lasten yhteistyötaitoja kannustamalla, opettamalla, hyväksymällä, ratkomalla ongelmatilanteita,
kehittämällä pettymyksensietokykyä ja keskustelemalla. Harjoittelemme ja kehitämme näitä taitoja leikin, satujen ja
tarinoiden avulla.
Itsenäisyyden asteittainen lisääminen
Annamme lapselle mahdollisuuden toimia itse, sekä ottamaan vastuuta tehtävistään ikä- ja kehitystasonsa edellyttämällä
tavalla. Tarjoamme erilaisia mahdollisuuksia tutkimiseen ja oppimiseen. Ohjaamme lasta ottamaan oman ruoka-annoksen,
korjaamaan leikit pois, huolehtimaan omista ja yhteisistä tavaroista, omista vaatteista ja tekemään pieniä työtehtäviä.
3. VANHEMPIEN OSALLISUUS LASTEN VARHAISKASVATUKSESSA
Kasvatuskumppanuus Tenavakodissa tarkoittaa vanhempien ja henkilökunnan tietoista sitoutumista toimia yhdessä lasten
kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa. Tämä edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa
kunnioittamista.
Lähtökohtana on lapsen tarpeet. Toimintaamme ohjaa lapsen edun ja oikeuksien toteuttaminen. Henkilökunnalla on vastuu
luoda edellytykset yhteistyölle. Kasvatuskumppanuuden yhtenä tavoitteena on myös edistää vanhempien keskinäistä yhteistyötä.
Perheen tullessa tutustumaan päiväkotiimme esittelemme lapsen tulevan ryhmän henkilökunnan ja tilat. Kerromme ryhmän
toimintatavoista, päivärytmistä ja käytännöistä. Tutustumme myös koko päiväkodin tiloihin.
Vanhemmilta saadut ennakkotiedot lapsen tavoista ja tottumuksista auttavat henkilökuntaa tutustumaan lapseen. Keskustelemme
päivittäin vanhempien kanssa lapsen kuulumisista.
Laadimme lapsen varhaiskasvatussuunnitelman / esiopetussuunnitelman jokaiselle lapselle yhteistyössä vanhempien kanssa
ja arvioimme suunnitelman toteutumista säännöllisesti.
Osallistuminen vanhempainiltoihin ja vanhempainryhmän toimintaan antaa mahdollisuuden omaa lasta koskevalle ajattelulle,
keskustelulle ja toiminnalle. Päiväkodin toimintaan voi vaikuttaa myös osallistumalla sääntömääräisiin vuosikokouksiin
Tenavakoti ry:n jäsenenä.
Kevät- ja joulujuhlat lisäävät lasten, vanhempien ja henkilökunnan yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Päiväkotimme julkaisee joka syksy ”Tenavakotisanomat” lehden, josta saa tietoa päiväkodin toiminnasta.
4. KIELEN MERKITYS VARHAISKASVATUKSESSA
Kielen merkitys on keskeinen jo alusta lähtien, pienen lapsen kiinnostuessa ympäristöstään ja paikastaan siinä. Kieli
tukee lapsen ajattelun ja vuorovaikutuksen kehitystä. Kielen avulla lapsi pystyy ilmaisemaan itseään ja vahvistamaan
ihmissuhde- ja yhteistyötaitoja.
Aluksi pieni lapsi ilmaisee itseään elein, ilmein ja liikkein. Kasvattajina kuuntelemme lasten aloitteita, eläydymme
ja reagoimme niihin ja rohkaisemme lasta vuorovaikutukseen turvallisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Samalla vahvistamme
lapsen myönteistä minäkuvaa.
Lapsen kasvaessa kielen tehtävä korostuu ajattelun tukena, ongelmanratkaisun, loogisen ajattelun ja kuvittelun alueilla.
Kielen hallintaan liittyvät valmiudet ovat perustana oppimisvalmiuksille.
Leikillä ja saduilla on erityinen merkitys lapsen kielen kehitykselle. Päivittäiset toiminnat opettavat lapsille eri
tilanteisiin liittyvää kieltä. Leikeissään lapset liittävät kielen toimintaan, jolloin omien kokemusten ja erityisesti
leikin merkitys kielen oppimisessa korostuu.
Lapsella on luontainen tapa sanoilla leikittelyyn. Riimittelyt ja hassut sanat harjaannuttavat kielellisen tietoisuuden
aluetta. Lapset pitävät tarinoista. Lapsen omat tarinat sekä luova toiminta kasvattajien kertomien tarinoiden pohjalta
kasvattavat itseluottamusta, itsensä ilmaisemista ja lisäävät lapsen sanavarastoa.
Kielellä on keskeinen merkitys lapselle ominaisessa tavassa toimia. Lapsi tarvitsee kieltä toiminnassaan ja kieli kehittyy
leikkimisen, liikkumisen, tutkimisen, sekä taiteellisen kokemisen ja ilmaisemisen myötä.
5. LAPSELLE OMINAINEN TAPA TOIMIA
Leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja eri taiteen alueisiin liittyvä ilmaiseminen ovat lapselle ominaisia tapoja toimia
ja ajatella.
LEIKKIMINEN
Lapselle merkitykselliset kokemukset
Lapset eivät leiki oppiakseen, mutta oppivat leikkiessään. Leikki kumpuaa lapsen sisältä. Kaikki, mikä näkyy leikeissä,
on lapselle merkityksellistä, vaikka kaikki lapselle merkityksellinen ei leikeissä näykään.
Pienimmät lapset leikkivät vuorovaikutuksessa aikuisen tai isompien lasten kanssa. Tähän esineleikkivaiheeseen kuuluu
lelujen/esineiden tutkiminen, kokeileminen ja maistaminen. Aluksi leikitään yksin omaa leikkiä, myöhemmin omaa leikkiä
rinnakkain toisten lasten joukossa. Isompina leikitään yhdessä samaa leikkiä kavereiden kanssa: rakentelu-, rooli-,
kuvittelu- ja sääntöleikit.
Kasvattajayhteisön toiminta
Tukeaksemme lasten leikkiä me havainnoimme sitä, tunnistamme lasten sanallisia ja sanattomia aloitteita ja aikomuksia
ja vastaamme niihin. Kuuntelemalla lasta, olemme aidosti läsnä leikeissä.
Arvostamme leikkiä antamalla lapsille aikaa, tilaa, rauhaa ja turvallisuutta.
Pienten lasten leikeissä aikuinen on fyysisesti lapsen tasolla, vastaamassa lapsen tarpeisiin. Rikastutamme lasten
leikkiä antamalla välineitä ja mielikuvia.
Erittelemme leikkitilanteita oppimisen eri näkökulmista esimerkiksi kuvittelun kyvyn, toisen asemaan asettumisen,
sosiaalisten taitojen, kielen oppimisen ja liikunnallisten taitojen kannalta.
Varhaiskasvatusympäristö
Olennainen osa varhaiskasvatusta on tietoisesti luoda, ylläpitää ja uudistaa leikkiympäristöä. Rakennamme innostavan
ja mielikuvitusta herättävän leikkiympäristön havainnoimalla ja kuuntelemalla lasten tarpeita. Uudistamme leikkiympäristöä
huomioiden lasten ajankohtaiset kiinnostuksen kohteet. Lapset osallistuvat ympäristön ylläpitämiseen ja uudistamiseen
kykyjensä mukaan. Huolehdimme siitä, että leikkivälineitä on sopiva määrä, ne ovat monipuolisia ja lasten saatavilla.
LIIKKUMINEN
Lapselle merkitykselliset kokemukset
Päivittäinen liikkuminen on lapsen hyvinvoinnin ja terveen kasvun perusta. Lapsi tarvitsee liikuntaa kehittyäkseen.
Liikkuessaan lapsi ajattelee, kokee iloa, ilmaisee tunteitaan ja oppii uutta.
Liikkuminen on luonnollisin tapa tutustua itseensä, ympäristöönsä ja toisiin ihmisiin jo pienestä alkaen ryömien,
kontaten, kävellen, kiipeillen, hyppien ja keinuen. Lapsi oppii tuntemaan ja hallitsemaan omaa kehoaan, joka luo
pohjaa terveelle itsetunnolle.
Kasvattajayhteisön toiminta
Annamme lapsille mahdollisuuden päivittäiseen liikkumiseen sekä sisällä, että ulkona. Innostamme lapsia omatoimiseen
ja itsenäiseen liikkumiseen esimerkiksi pienien työtehtävien muodossa.
Ohjaamme säännöllisesti suunniteltuja ja monipuolisia liikuntatuokioita: perusliikunta, väline-, satu-, musiikki-,
ja telineliikunta, pelit ja liikuntaleikit. Opetamme liikuntatuokioilla eri välineiden käyttöä ja eri kehonosien
hallintaa huomioiden lasten ikätason. Lisäksi teemme retkiä lähiympäristöön, jossa lapsilla on mahdollisuus liikkua
vaihtelevassa maastossa. Havainnoimme jokaisen lapsen motorista kehittymistä ja kannustamme kaikkia lapsia liikkumaan.
Varhaiskasvatusympäristö
Hyvä varhaiskasvatusympäristö vahvistaa lapsen luonnollista liikkumisen halua, herättää lapsessa halun oppia uusia
asioita ja innostaa kehittämään omia taitojaan.
Päiväkodissamme on kaksi liikuntasalia ja vesileikkiallas sekä monipuolinen liikuntavälineistö mm. puolapuut, renkaat,
köydet, trampoliinit, leikkivarjot, tasapainovälineet, sählypelivälineet, painimatto, tunnelit ja rakentelutyynyt.
Ulkoilualueemme antaa lapsille mahdollisuuden monipuoliseen liikkumiseen mm. pururata, pelikenttä, kiipeilytelineet,
metsä, kallio ja viihtyisä piha. Talvella lapsilla on mahdollisuus hiihtämiseen, luistelemiseen ja pulkkamäkeen.
TUTKIMINEN
Lapselle merkitykselliset kokemukset
Lapsella on luontainen tarve tutkia. Lapsi oppii uusia asioita katsomalla, kuuntelemalla, maistamalla, haistamalla,
tunnustelemalla, ihmettelemällä ja kyselemällä. Yrityksen, erehdyksen ja oivalluksen kokemus ylläpitää ja vahvistaa
lapsessa oppimisen iloa esimerkiksi lapsen opetellessa kävelemään, ruokailemaan, pukemaan yms.
Lapselle on tärkeää kokea, että hänen tutkiva ihmettelynsä, kysymyksensä, pohdintansa ja toimintansa ovat merkityksellisiä.
Kasvattajayhteisön toiminta
Luomme tutkimiselle innostavan, avoimen ja kannustavan ilmapiirin. Annamme lapsille mahdollisuuden tutkia ja oivaltaa
itse. Emme tee asioita heidän puolestaan, vaan yhdessä heidän kanssaan. Omalla asenteellamme ja toiminnallamme osoitamme
kiinnostusta ja arvostusta lasta kohtaan. Havainnoimalla lasten toimintaa ja kiinnostuksen kohteita tunnistamme heidän
tarpeensa ja vastaamme niihin.
Varhaiskasvatusympäristö
Tutkimiseen innostava ympäristö on monipuolinen. Lasten saataville laitetaan erilaisia kiinnostuksen kohteita: kuvia,
esineitä, leluja, askarteluvälineitä yms. Lisäksi lähiympäristö ja luonto ovat oleellinen osa tutkimisen ympäristöä.
Joustava varhaiskasvatusympäristö mahdollistaa kaikkien aistien ja koko kehon käytön tutkimisen, kokeilemisen ja
oivalluksen välineinä.
TAITEELLINEN KOKEMINEN JA ILMAISEMINEN
Lapselle merkitykselliset kokemukset
Taiteelliset peruskokemukset syntyvät kasvuympäristössä, joka tarjoaa musiikillista, kuvallista, tanssillista ja
draamallista toimintaa, kädentaitoja sekä lasten kirjallisuutta. Saadessaan monipuolisia taiteellisia elämyksiä ja
kokemuksia, lapsen mielenkiinto herää toteuttamaan itseään taiteellisesti.
Musiikissa: kuuntelu, liikkuminen, tanssi, rytmiikka, soittaminen ja laulaminen.
Kuvataiteessa: piirtäminen, maalaaminen, muovailu, taidekuvien katselu ja taidenäyttelyt.
Kirjallisuudessa: sadut, lorut, kertomukset ja kirjastovierailut.
Draamallisessa toiminnassa: nukketeatterit, lasten tekemät esitykset ja teatterivierailut.
Kädentaitojen kehittyessä lapsen mahdollisuudet toteuttaa itseään taiteellisesti lisääntyvät.
Ilmaistessaan itseään lapsella on mahdollisuus kokea mielikuvitusmaailma sekä oppimisen ja onnistumisen iloa tekemällä
yksin tai yhdessä toisten kanssa. Lapsi oppii käsittelemään erilaisia tunteita sekä ilmaisemaan niitä oman kehon kautta.
Eri aistien monipuolinen käyttö taiteellisessa ilmaisussa kehittää luovuutta. Varhaislapsuudessa saadut taiteelliset
kokemukset vaikuttavat lapsen myöhempiin taidemieltymyksiin sekä kulttuuriseen arvostukseen.
Kasvattajayhteisön toiminta
Annamme lapselle mahdollisuuden taiteelliseen kokemiseen ja ilmaisemiseen lapsen omia persoonallisia valintoja ja
havaintoja kunnioittaen. Kasvattajayhteisömme tietotaito, innostus, kiinnostus ja ilo yhdessä tekemisestä ovat
perustana ohjatessamme ja tukiessamme lasta kokeilemaan uusia taiteenlajeja. Hyödynnämme kasvattajien erilaisia
ammatillisia taitoja, luovuutta, spontaanisuutta ja uskallusta improvisointiin.
Toimintavuoden aikana otamme huomioon taiteen eri osa-alueet edeten jo hallituista taidoista uusiin. Järjestämme
lapsille elämyksellisiä oppimistilanteita, jotka jatkuvat musiikin, kuvallisen ilmaisun, draaman ja tanssin maailmassa.
Annamme tilaa, aikaa ja rauhaa lapsen omalle mielikuvitukselle ja luovuudelle. Hankimme monipuolisia materiaaleja ja
välineitä, ja huolehdimme, että ne ovat helposti lasten saatavilla ja vastaavat lasten kehitystasoa.
Dokumentoimme lasten taiteellista toimintaa ja arvostamme sitä antamalla heille mahdollisuuden esittää taiteellisia
tuotoksiaan, esim. taidenäyttelyt, tanssiesitykset ja näytelmät.
Varhaiskasvatusympäristö
Varhaiskasvatusympäristössämme tulee esille lapsen taiteellinen ilmaisu ja osaaminen. Ympäristömme esteettisyys on
jo sellaisenaan lapselle taide-elämys. Rauhallinen, kiinnostava, innostava ja houkutteleva ympäristömme on helposti
muunneltavissa ja vaihtuu aika ajoin. Rikastutamme toimintaamme vierailemalla teatterissa, taidenäyttelyissä,
konserteissa ja kirjastossa sekä kutsumalla vierailevia taitelijoita päiväkotiimme.
6. SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT
Orientaation käsitteellä korostetaan sitä, että tarkoituksena ei ole oppiaineiden sisältöjen opiskelu, vaan sellaisten
taitojen ja valmiuksien omaksuminen, joiden avulla lapsi vähitellen pystyy perehtymään, ymmärtämään ja kokemaan
ympäröivän maailman monimuotoisia ilmiöitä.
Lapsen varhaiskasvatuksen sisällölliset orientaatiot ovat:
- matemaattinen orientaatio (vertaaminen, päätteleminen, laskeminen)
- luonnontieteellinen orientaatio (havainnoiminen, tutkiminen, kokeileminen)
- historiallis-yhteiskunnallinen orientaatio (rakennetaan kuvaa menneisyydestä ja nykyisyydestä)
- esteettinen orientaatio (havaitseminen, kuunteleminen, tunteminen, luominen, kuvittelu, intuitio)
- eettinen orientaatio (arvo- ja normimaailma)
- uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio (uskonnolliset, hengelliset, henkiset asiat ja ilmiöt)
Eri orientaatioiden aiheet, ilmiöt ja sisällöt liitetään lasten lähiympäristöön, arkeen ja konkreettisiin kokemuksiin niin,
että lapset voivat tehdä asioista havaintoja ja muodostaa omia käsityksiään.
Orientaatiot muodostavat varhaiskasvatuksesta vastaavalle henkilökunnalle kehyksen siitä millaisia kokemuksia, tilanteita
ja ympäristöjä heidän tulee etsiä, muokata ja tarjota, jotta lasten kasvu ja kehitys etenisi tasapainoisesti.
Kasvattajayhteisöllä tulee olla lasten ikä- ja kehitysvaiheisiin liittyvä tietämys ja sen lisäksi sisältöjen valinnan
ja muokkaamisen kannalta välttämätön lapsiryhmän sekä toimintaympäristön ja olosuhteiden tuntemus. Siirtyminen lasten
mukana ikäryhmästä toiseen antaa kasvattajille hyvät mahdollisuudet toimia edellä mainitusti.
Lapselle merkitykselliset kokemukset
Varhaiskasvatuksessa lapsi ei opiskele eikä suorita eri orientaatioiden sisältöjä tai oppiaineita eikä lapsille aseteta
suoriutumisvaatimuksia. Lasten omilla kiinnostuksen kohteilla, tarpeilla ja olosuhteilla on ratkaiseva merkitys.
Toimiessaan vuorovaikutuksessa ihmisten ja ympäristön kanssa lapset käsittelevät ja jäsentävät tietoa olemassa olevien
käsitteidensä avulla ja ovat aktiivisia oppijoita.
Kasvattajayhteisön toiminta
Kasvattajina seuraamme ja dokumentoimme lasten leikkejä, ajatuksia, kiinnostuksen kohteita ja ehdotuksia. Näin saamme
tietää, miten lasten aiheeseen syventyminen etenee, millaisia oivalluksia lapset tekevät ja millaisia olosuhteita tai
välineitä lapset voivat tarvita. Dokumentteja käytämme lasten ja kasvattajien yhteisessä toiminnan suunnittelussa.
Dokumentointi edistää lasten osallisuutta, koska se lisää aikuisen kuuntelevaa työotetta ja kiinnostusta lasten ajatuksiin.
Näin toimien yhdistämme lasten mielenkiinnon kohteet kokonaisuuksiksi ja löydämme aiheesta olennaisen, josta tulee
toiminnan punainen lanka.
7. ERITYINEN TUKI VARHAISKASVATUKSESSA
Varhaiskasvatuksen tukitoimet ovat kasvatuksen tietoista tehostamista, suunnitelmallista päivittäisen ympäristön ja
toiminnan arviointia ja muokkaamista lapsen tarpeiden mukaisesti. Erityistä tukea järjestettäessä ei ole kysymys
erillisistä, erityisistä toimenpiteistä, vaan yksilöllisistä tavoitteista osana varhaiskasvatusta, joka aloitetaan
mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Lapsen tuen tarpeen arvioinnin lähtökohtana on vanhempien ja kasvatushenkilöstön yhteinen havaintojen teko. Lapsen
tarpeen mukaan varhaiskasvatukseen liittyy tukipalveluja esimerkiksi kuntoutusohjaus, terapia ja/tai erityisopetus
oppivelvollisuuden piirissä oleville lapsille.
Ympäristön mukauttaminen
Fyysisen ympäristön muutokset määrittyvät lapsen tarpeiden mukaisesti, esimerkiksi poistetaan liikuntaesteet,
helpotetaan näkö- ja kuulohavaintojen tekemistä ja jaetaan lapset pienempiin ryhmiin.
Psyykkisen ympäristön mukauttamisella varmistamme lapselle myönteisen ja turvallisen, sekä kannustavan ja
kiireettömän ilmapiirin. Kehitämme toimintamuotoja ja ympäristöä siten, että lapsi saa kokea osallisuutta,
ryhmään kuulumista ja monipuolista vuorovaikutusta. Laitamme lasten saataville oppimista tukevia materiaaleja,
jotka herättävät lapsissa mielenkiintoa, kokeilunhalua ja uteliaisuutta.
Kasvatustoiminnan mukauttaminen
Harjaannutamme lapsen perustaitoja esimerkiksi pukeminen, ruokailu ja hygienia. Nämä perustaidot vahvistavat lapsen
itseluottamusta ja itsenäisyyttä. Omatoimisuus tuottaa lapselle turvallisuuden tunnetta ja luottamusta omiin kykyihin
ja selviytymiseen. Annamme lapselle riittävästi apua ja ohjausta samalla, kun tuemme hänen itsenäisyyttään. Luomme
lapselle kiireettömän, turvallisen ja kannustavan ilmapiirin.
Tuemme lapsen kehityksen eri osa-alueita (fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen ja sosiaalinen kehitys). Huomioimme
lapsen kehitysvaiheen toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa. Yksittäisen osa-alueen tukeminen on luontevaa liittää
muuhun toimintaan. Toimintaa suunniteltaessa otamme huomioon lapsen yksilölliset tavoitteet ja tarpeet, ja yhdistämme
ne koko ryhmän tavoitteisiin.
Säännöllinen päivärytmi ja –järjestys antavat lapselle turvallisuuden tunteen. Kun lapsi tietää, mitä seuraavaksi
tapahtuu, hän voi ennakoida tapahtumia ja itseensä kohdistuvia odotuksia.
Pidämme tärkeänä lapsen päivittäisessä kohtaamisessa kielellistä ja ei-kielellistä vuorovaikutusta. Kosketus ja
katse kuuluvat luontevasti aikuisen ja lapsen välille hoivan tilanteissa, tunteiden ilmaisussa ja kaikessa toiminnassa.
Luottamuksellinen ihmissuhde ja molemminpuolinen tuntemus rohkaisevat lasta vuorovaikutukseen silloinkin, kun siinä
on vaikeuksia.
Vertaisryhmä on yksi varhaiskasvatuksen keskeisiä toimintaympäristöjä. Se on lapselle sosiaalinen ympäristö, joka
tukee hänen kehitystään monella tavalla ja jonka puitteissa lapsi saa olla lapsi.
8. ARVIOINTI
Arviointia tehdään päivähoidossa olevia lapsia ja sen työntekijöitä varten. Päiväkotimme ryhmissä toimiva henkilökunta
pohtii ja suunnittelee yhdessä tavoitteet ja miten ne saavutetaan käytännössä. Arvioimme yhdessä tiimipalavereissa ja
kehityskeskusteluissa, ovatko tavoitteet toteutuneet. Arviointi on kasvatustyömme kehittämisen väline. Arviointi on
tärkeää, koska työ on hoivaa, kasvatusta ja opetusta sisältävää ihmissuhdetyötä.
Vanhemmat osallistuvat arviointiin päivittäisissä keskusteluissa lasta tuodessaan tai hakiessaan. Syksyisin
kasvatushenkilöstö ja lasten vanhemmat laativat yhdessä lapselle henkilökohtaisen kasvun ja kehityksen suunnitelman.
Suunnitelmaa seurataan ja arvioidaan toimintavuoden aikana. Arviointia tehdään havainnoimalla ja dokumentoimalla
lapsen toimintaa arjen eri tilanteissa. Ryhmän toiminnan suunnitelma rakentuu lasten henkilökohtaisten kasvun ja
kehityksen suunnitelmien pohjalta. Vanhemmat voivat osallistua myös päiväkodin toiminnan arviointiin vastaamalla
vuosittain asiakastyytyväisyyskyselyyn.