Muistoissa Nibs Linjo

Lempinimet: Lumo, mussukka, poitsu, poju, musso, mussolin, pusso..
Rotu: Amerikkalais-ranskalainen lämminverinen
Syntymäaika & kasvattaja: 22.3.1992, Linhardt Torbjörn, Mjölby, Ruotsi
Sukupuoli: Ruuna
Säkäkorkeus: n. 175 cm
Ennätykset ja voittosumma: 17,0 aly ja 17,9 ke, 18 224 €
Väri ja merkit: Tummanruunikko, leveä läsi mustin, valkoisin ja vaaleanpunaisin läiskin, vaaleanpunainen läiskä alahuulessa, oej vuohissukka, otj puolisukka, vtj ruunu valkea ja vej ruunu valkea sekä mustia täpliä ruununrajassa, tatuointi S2-1940
Omistaja: Terhi Färm
Lopetettu: 24.2.2006

Lumo sukupostissa    Lumon lähisuku

Lumo näki päivänvalon 22.3.1992 Ruotsissa. Siellä poika varttui ja teki pääasiallisen kilpailu-uransa.

Kuinka sitten Lumon tapasin?
Kaverini etsi itselleen hevosta ja eräältä Kaisalta löytyikin sopiva. Samalla Kaisa oli kertonut kaverilleni isosta, tummasta ja huonokuntoisesta lv-ruunasta. Kaverini ei tästä ruunasta yhtään innostunut, kun tammaa kuitenkin etsi. Itsekin aloin etsiskellä hevosta ja silloin kuulin tästä ruunasta kaveriltani. Laitoin sähköpostia Kaisalle ja 2.12.2001 sunnuntaina lähdettiin Lumoa katsomaan.

Perillä odotti todellakin huonokuntoisen näköinen ruuna, joka kuitenkin kisaili iloisesti tarhakaverinsa kanssa. Ei muuta kuin hevosta kokeilemaan ja todettuamme sen toimivaksi ja erittäin kiltiksi, löimme kaupat lukkoon. Haku sovittiin Itsenäisyyspäivälle.

Itsenäisyyspäivänä Lumon sain omakseni ja aluksi puoli vuotta poika asusteli entisen hoitohevoseni tallilla. Pääsiäisenä muutettiin viimeisen kerran nykyiselle tallille.

Lumo oli luonteeltaan oikea herrasmies. Kenenkään ei Lumoa tarvinnut milloinkaan pelätä. Kehuja se sai eläinlääkäreiltä, hierojilta ym.

Harjauksessa ei ollut mitään ongelmia, Lumo seisoi nätisti käytävällä paikallaan. Kaikki suihkeet ja matolääkkeet ym. sai hyvin annettua. Piikkejäkin sai laittaa ilman mitään "kohtauksia".

Ratsastaessa kentällä Lumo oli useimmiten laiska. Paremmassa kunnossa ollessaan Lumo oli sopivan vireä ratsastaa ja teki mielellään, mitä siltä pyydettiin. Maastohevoseksi Lumon ostin ja siellä pääasiassa ratsastin. Mitään ajoneuvoja Lumo ei pelännyt, paitsi jos perässä oli esim. peräkärryt, jotka kolisivat tai kärryillä oli jokin outo tavara pollen mielestä. Ajaminen onnistui myös.

Vaivojahan pojalla oli useita, ensin tuli jännetupen tulehdus, jonka paraneminen vei aikaa. Klinikalla todettiin myös oik. takasessa lievä kinnerpatti ja heikot takapolvet. Erityisesti kesällä oik. etujalan ontumisten takia käytiin klinikalla muutaman kerran ja tallilla eläinlääkäri hevosta tutki useammankin kerran. Etusen vaivojen luultiin johtuvan jännetupesta ja leikkausaika rengassiteen katkaisuun varattiin. 21.2.06 klinikalle lähdettiin, mutta leikkausta ei sitten tehtykään. Rtg-kuvissa löytyi oik. etujalasta sädeluun vanha murtuma. Sädeluu oli haurastunut sekä muuttanut muotoaan. Mitään ei enää ollut tehtävissä, joten perjantaina 24.2.2006 poika pääsi viimein vihreille niityille laukkaamaan. Mieletön ikävä jäi tätä suurta ja niin lempeää ruunaa. Omistajaa kuitenkin lohduttaa suunnattomasti se, että vihdoin pojan on hyvä olla.