:: Terveys ::

TERVEYS

Tiibetinterrieri on terve, elinvoimainen ja lisääntymiskykyinen rotu. Ensisijainen tavoite on pitää rotu tällaisena edelleenkin. Siksi on tärkeää tuntea oman koirakannan terveysasiat sekä seurata tietoja muista maista. NÄMÄ KAKSI OSOITETTA OVAT JOKAISEN KASVATTAJAN JA TERVEYSTIETOJA SEURAAVAN KÄTEVIMMÄT LÄHTEET:

Suomessa tiibetinterrieri on mukana PEVISA-terveysohjelmassa, jonka avulla valvotaan perinnöllisiä sairauksia kuten PRA ja LL. Molemmat sairaudet periytyvät tiibetinterrierillä autosomalisti resessiivisesti, eli väistyvän geenin aiheuttamana. Sairaudet johtavat sokeuteen, mutta sokeatkin koirat pystyvät jatkamaan elämäänsä kotikoirina. Sairaita ei käytetä jalostukseen, myös tunnettujen kantajien käyttöä pyritään välttämään. PEVISA-ohjelma tuli tiibetinterriereillä voimaan 1.1.2000. PEVISA-ohjelman mukaan:

1. Jokaiselta jalostukseen käytettävältä koiralta vaaditaan virallinen silmätarkastuslausunto, joka osoittaa, ettei koira sairasta kumpaakaan mainittua sairautta  [Virallisia silmätarkastuksia tekevien eläinlääkäreiden lista Suomen Kennelliiton sivuilla]

2. Lausunto ei astutushetkellä saa olla 12 kk vanhempi

3. Jos koiralla ei astutushetkellä ole voimassa olevaa silmätarkastuslausuntoa, sen jälkeläisiä ei rekisteröidä

4. Poikkeuslupamenettelyt sisältyvät ohjelmaan

SEURAAVASSA LYHYESTI TUNNETUIMMISTA SAIRAUKSISTA:

PRA

PRA on yksi koirien tutkituimmista silmäsairauksista. Retinan eli verkkokalvon surkastuminen, atrofia, aiheuttaa valon aistimisessa muutoksia. Valoaisti heikkenee vähitellen, aluksi koiralla voi huomata hämäräsokeutta, mutta tauti johtaa lopulta sokeuteen. PRA-sairauden diagnosoinnin keski-ikä tiibetinterriereillä on n. 4 vuotta. PRA:sta tunnetaan kaksi eri muotoa, perifeerinen ja sentraalinen. Tiibetinterrierin PRA on tavallisesti perifeerinen, jossa surkastuminen alkaa retinan laitamilta ja etenee keskustaan. Tieto PRA:sta on nyt jo lisääntynyt niin, että monissa roduissa sairautta aiheuttava geeni on löydetty. Tiibetinterrierin PRA-geeni on edelleen kateissa.

LL

Luxatio lentis eli linssiluksaatio on sairaus, jossa linssin eli mykiön kannatinrihmat katkeavat ja linssi kallistuu pois paikaltaan. Tapahtuma on melko nopea, ja se voi olla koiralle myös kivulias. Mykiön irtoaminen voi tapahtua toisessa tai molemmissa

silmissä. Leikkauksella voidaan irronnut linssi poistaa ja hoitaa silmä kivuttomaksi, mutta näköä ei voida pelastaa. LL-sairauden diagnosoinnin keski-ikä suomalaistibbeillä on n. 5 vuotta. Suomalaisissa koiran terveyttä käsittelevissä yleisteoksissa linssin irtoamisen tavallisimmaksi syyksi mainitaan silmään kohdistunut isku tai muu ulkoinen vamma, mutta tiibetinterrierillä luxatio lentis on kuitenkin ennen kaikkea geneettinen sairaus, joka on jalostuksessa otettava huomioon.

CCL on perinnöllinen keskushermostosairaus, ns. kertymäsairaus, jossa hermosoluihin kertyy seroidilipofuskiini-ainetta ja aiheuttaa moninaisia käytös- ja keskushermosto-oireita. Jäämiä kertyy myös näköhermoon, joten koiralle tulee näköongelmia, kaikilla ei näy muutoksia silmissä ja muutokset ovat yleensä lievempiä kuin PRA:ssa. Koirat eivät aina sokeudu. Tauti on synnynnäinen, mutta täysin varma diagnoosi saadaan vain post mortem -tutkimuksella. Toistaiseksi ei tiedetä CCL-diagnoosia suomalaisella tiibetinterrierillä. [Lisää CCL:stä voit lukea TT ry:n jäsenlehdessä julkaistusta artikkelista]

Luusto ja nivelet

Lonkka- ja polvitutkimusten tarpeellisuudesta on rodussa pitkään keskusteltu. Monissa maissa esim. Saksassa jalostuskoirilta edellytetään A – B lonkkia ja 0/0 polvia. Meillä on päädytty suosittamaan ko. tutkimuksia jalostuskoirille ja kasvattajia kehotetaan käyttämään jalostukseen vain tutkittuja ja terveitä koiria. Vuoden 2002 terveyskyselyssä 75% koirista oli ilman lonkka- ja 73% ilman polvitutkimusta. Kyynärniveltutkimuksia meillä tehdään varsin vähän, yksi tai kaksi vuosittain, kyynärniveliä ei ole koettu ongelmallisiksi.