Palijo on vuoren aikana touhuttu. Mä kerkesin saara pari varasertiä ja tokosta ykkösen ja mejästäki kakkosen - vaikka yhtään en oo töitä teheny enkä mitää harrastanu. Muut on harrastanu niska limas muttei niitten tulossaldo mun nähäräkseni oo yhtää sen kummee. Mulla sentäs on ainuana täs taloos ruusukkeeta. No myönnetähän, Jymy sai kaikkien aikojen suurimman pokaalin siitä PM-mejästä. Leia sai haavakkoteeren ja on teheny vuoren aikana muitaki mielenkiintoosia löytojä mettästä. Mutta ne ei kyllä oo meirän kirijahyllys.

Närhi rääkkyy erelleen kotokuuses enkä oo sitä hengiltä saanu. Hirviä pitää nykyään lähtiä ettimähän meleko kaukaa pitkille reissuulle pois kotoa, se herättää mamis ja iskäs närää. Naapurin kissat ei viäkää ymmärrä pelijätä mua. Näihin asioohin olis ens vuonna toivottavaa saara muutosta. Muitten suunnitelmia ens vuorelle en tiä, kuulemma jotaki järisyttävää on tapahtumas. Mutta se nähärähän sitte keväällä, jotta mitä.

Jymy ja Leia kävääsi marraskuun aluus Millin kans Kaakon kulumalla, joukkue wt-kokees. Mä kannustin yhyristyksemmä joukkuetta sujuvasti mummin sohovalta. Joukkue antoo muille melekoosta tasootusta, näillä ku ei ollu voittajaluokan koiraa ollenkaa. Leia teki alokasluokan tehtävät ja Milli ja Jymy koetti vuorootellen avoomen luokan koirina suoriutua voittajaluokan tehtävistä, jonku ku piti joka rastilla sellaanen suorittaa.

Matkahan nuo lähti ku mä viä vetelin sikeetä lakeuksilla, klo 2:30 yöllä. Toisen yön nukkuuvat majataloos. Reissukuvista päätellen komees maisemis ne tälläkertaa yöpyyki. Ruottinpyhtään ruukin alueella. Lunta satoo ja maisema oli kuulemma oikeen jouluusa. Lauantaina oli joukkuekisa ja sunnuntaina wt-koulutusta. Kaks päivää itärajalla eikä eres pokaalia tuomisina, ihime touhua.

Kuulemma antoosaa ja niin maharottoman hyöryllistä tuo reissaaminen. No en tiä, mutta tähän se ny tältä vuorelta loppuu.

Jymy starttas kolomannes wt-kokees Hauhos. Pistehiä kertyy tuttuhun tapahan mukavasti ja tällä kertaa kokees ei ollu mitää järkyttävää yllätystä, joten tie vei finaalihin. Dami tuli taltehen sieltäki ja sitämyören tulos ALO 1!

Avoon luokka siis orottaa ensi keväänä. Vielä nämä sankarit aikoo teherä yhyren reissun johonki maailman lairalle kaakkohon, mutta mä meen silloonki mummille.

Ne palijo puhetta ja eräis henkilöös painehia aikahansaanehet taipparit läpäästyänsä Jymy ja Leia otti tähtäämehensä wt-kokeet. Jymyllä tähtään oli siinä määrin realistinen, että tulostaki sopii orottaa. Leian tähtään on enemmänki hakuuses ja sihti vinos, näin kuvaannollisesti puhuen.

Jymy kävi ekas kokees Padasjoella, pisteetä tuli palijo mutta se rupes pelaamahan rulettia damiilla ja damin vaihto toi nollan. Seuraavaksi nuo lähti Lappeenrannan seutuville. Leiaki oli ilimootettu mukahan, julukilausuttuna tavootteena saara taltehen yks oikia dami.

Mami oli kauhian tyytyväänen, ku Leia selevitti yhtenä viidestä koirasta ekan rastin ja oli kiinni tulokses. Ykkösrastin kyyhkyysenkuvat aiheutti 13 koiralle Jymy mukaanlukien päänvaivaa ja dami jäi löytymättä. Siitäpä päivä heti alakas nollalla.

Leia sai kans sitte loppuviimeksi nollan, se vei kolomannen rastin ekan damin tuomarille ja toisen ampujalle. Mami vaan kattoo ja vikisi. Sillä naisella ei kyllä oo otetta meikelääsihin. No mä sain olla mummin työnä hoiros, sehän sopii mulle. Nam, nam nakkeja.

Syyskuun puolivälis Alavudella taipumuskokees molemmat kuningaskuntani erustajat sai ykkösen, Leia ja Jymy. Ou nou kun on mukavaa.

Viikko pari tästä, ja Jymy jälijesti ittelleen tittelin FIN JVA. Mäki osallistuun kokeesehen ja sain AVO 2-tuloksen.

Jymy pääsi mukahan kilipaalemahan Etelä-Pohojanmaan mejä-piirinmestaruuresta. Jymy teki työtä käskettyä ja jäljesti omahan tyylihinsä upiasti saavuttaen piirinmestaruuden toisen sijan ja samalla toisen VOI 1-tuloksensa pistehillä 46.

Yhyrellä pisteellä se hävis Sessalle voiton, mutta paras voitti. Palakintona oli sen verran komia ja korkia pokaali, jottei se maharu eres kirijahyllyhyn. Tämä päivä vahavisti sitä jo torettua tosiseikkaa, jotta jos vaan mami pysyy kotona, niin kaikki menestys on saavutettavis.

Koska Leialla on se juoksu, se ei voinu aloottaa toko-uraansa yhyristyksen mestaruuskokees. Mami ilimootti mut sinne. Orotin ankaraa reeniä, mutta mami sanoo vaan, jotta lahajattomat treenaa.

Joten mentihin vanhoolla opiilla kokeesehen ja saatihin ALO 1, 164p. Sain lahajaksi ex-naapuri Elliltä koottavan pikkujoonaksen. Leiaa otti päähän mun menestys ja se meinas syörä sen pikkujoonaksen kaikki 24 osaa.

Syys on saapunu ja sitä myöten odotettu sorsastus. Leia alootti ensimmääsen juoksun melekeen päivälleen 1v 7kk iässä, joten siltä on menny sorsastukset sivu suun. Mä en ottaasi suuhuni mitää raatoja.

Elokuun aluus nuo muut kävi mejä-kokees. Leia korkkas voittajaluokan saaren VOI 3-tuloksen. Ja saa kuulemma kasvaa ens vuotehen ennen seuraavaa starttia. Joten mä osallistun syyskuun mejähän. Jymy olis saanu toisen ykkösen, mutta mami oleeli jäljen lopus kovaäänisehen tyylihinsä ja pilas Jymyn keskittymisen, hukka juuri ennen kaatoa ja VOI 2 pisteellä 39.

Jymy pääsi peruutuspaikalle Alahärmän kokeesehen ja vetääsi sieltä plakkarihinsa ensimmääsen mejän VOI 1 -tuloksen pistehillä 46/50. Viikon päästä seuraava mejä-koe, jopas ny on maharotoonta.

Mä oon harrastanu tänä ehtoona taas agilityä, se vasta on mukavaa ja siistiä hommaa. Meitä oli siä kaks veteraania, Ronja 9-v ja mä. Kivaa oli. Leiaki käy alkeiskurssilla, tosin se viä toistaaseksi keskittyy enemmän puremahan mamia pohkeesehen ku hyppimähän esteetä.

Heinäkuun ensimmääsenä päivänä mä lähärin lomalle mummin työ. Muut lähti (työ-)leirille Loviisahan. Voi ku sakeeta ovat, treenaamahan pitää lähtiä 450 km päähän. Ei voi käsittää. No mun aika kuluu mukavasti. Kuulemma siä yrinvoimalan juurella oli ollu lystikästä, aurinkoki oli säteelly ehkä kirkkahammin ku koskaa. Leian leiri meni olles potilahana ja siis katseluoppilahana, mutta muutoon reissu oli ollu antoosa.

Kuvia on laitettu runsahasti sivuullemma. Olis tietenki mukava, jos musta olis eres yks kuva. Tosin mami leikkas mulle kesäturkin, jota ei palijo viitti esitellä.

Pitkän päivitystauon syynä on kamera, joka meni rikki. Täs kaharen kuukauren aikana on tapahtunu monenmoosta, mutta maininnanarvoosta on lähinnä kesäkuun helteenen mejä-koe ja heinäkuun aluun leiri.

Leian toinen mejä-koe tuotti tuloksen AVO 1, pisteillä 49. Leia voitti luokkansa jo toistamisehen. Jymy jäljesti ekas voittajaluokan kokeessansa mainiosti, selvitti jäljeltä lentäneet pyytkin ilman hukkaa, mutta just ennen loppua oli jäljelle parkkeerannu jäniksen raajoolla evästelöhön kaks huuhkajan poikasta, eikä niitä voinu Jymyn mielestä ohittaa. Eli tulos VOI 2/38p. No mitäs mä oon teheny? No moon siirtyny konsultin hommihin.

Huh sentähäre, mikä viikonloppu takana! Tavootteena oli koota kasahan serti, H, 2x mejä AVO 1 ja 1 metsästäjä. Saavutettihin kaikki muu paitsi näyttelytavootteet. Mulle tuli taas vara-serti ja Leialle vaan T, vaikka se sai hyvän arvostelun. Mami olis niin mieluusti heti ottanu sen H:n , vaan vielä sitä pitää toiste lähtiä hakohon.

Mejäs mun paikkani lunastanu Leia teki aikamoisen alootuksen urallensa ollen koko avoomen luokan paras koira! Pisteetä 48/50. Ikää neirillä vaivaaset 15kk. No kuki taaplaa tyylillänsä. Moon saanu ny kuulla sunnuntaista lähtien, kuinka mukavaa on harrastaa työlästä mejää, ku saa käyrä pokkaamas ensimmääsen palakinnon ja viä luokkavoiton. Jymy sai 45/50p. ja siirtyy ny sitte jo voittajaluokkahan.

Huhtikuun loppupuolella mä pääsin mummolahan lomalle viikonlopuksi! Koska mummi lahajoo mua nakiilla joka kääntees, viihryyn sielä mainiosti. Muu väki oli Kauhavalla nome-viikonlopus. Joensuusta asti oli tullu kouluttajat paikalle.

Leia kuulemma häikääsi mamin taas erinomaasuurellansa. Emmä tiä oliko kukaa muu häikäästyny. Jymy oli kans paiskinu hienosti hommia piremmälle päässehien ryhymäs. Hakuruurus se oli näyttäny muille kuinka tanskalaanen käyttää nenäänsä. Hah, justihin täs yks ehtoo mä kattoon tv:stä, ku tanskalaasille näytettihin kuinka jääkiekkoa pelatahan.

Leia saattaa olla prinsessa, mutta missi se ei nykyihanteen mukaasesti ainakaa oo. Siitä huolimatta se aikoo osallistua lähiaikoona näyttelyhyn. Siksipä mami lähti Leian kans treenaamahan vaihteeksi ringin juoksemista Seinäjoelle mätsärihin.

Jos oli maaliskuu lämmin, niin huhtikuu hipoo jo heltehiä! Moon aiva läkähryksis mettäs ku mittari näyttää +20 astetta. Koska mullon Viitalankylän champpioonina velvoitteeni ylläpitää näyttelykuntoa, oon turvottanu ittiäni tasaasen varmasti, jotta voitan ruusukkeita. Ja ruusukkehia oonki voittanu. Tosin se turvotus sitte painaa mettälenkillä ja koetan elpyä kaikis maharollisis jälijellä olevis lumikasoos. Muut klottaa jokaases vesiojas, mutta vesileikit ei oo mua varte.

Alajärvellä olin Bellan nakkien voimalla AVO ERI 4 ja sain vara-sertin. Sinistä taas, mutta sillä kertaa vaaliansinisenä. Näin se elämä heittelöö. Tänään Vaasas isoos porukas saavutin sijan AVO ERI 4. Ja sieltä sain vaalianpunaasen ruusukkeen. Niinhän se on, jotta toinen tykkää äireestä ja toinen tyttärestä. Onneksi joku tuomari tykkää myös musta.

Maaliskuun puolivälis aurinko on antanu suuria lupauksia kevään koittamisesta, lumet on sulanu ja lämmintä on piisannu. Aamuvarhaisella tänään lähärettihin kohti Mänttää. Jymy osallistuu yhyristyksemmä joukkueesehen Rossin ja Millin kans. Antoosa oli päivä, kuulemma. Mä en tiä siitä palijoa, ku olin taas lähinnä autos Leian kans. Kuvia tapahtumasta on runsahasti Kuvia-sivulla.Lakeurelta oli menos mukana Rossi, Milli, Jymy ja Maffe. Kaikilla meni hienosti.

Mä haluaasin vaan tietää, jotta kuinka meirän elämä taas tästä reissusta rikastuu? Eikö niitä pötkylöjä saa tuos kotomettäs tarpeeksi hakia, jotta pitää maan äärihin lähtiä mettää ympärihinsä juoksohon?

Mulla tuli tänään 3.3. nelijäs vuosi täytehen! Juhulittihin päivää mettäs kevääses auringonpaistees. Koetin jälijestää yhtä hirviäki, mutta vaikiaahan son, ku lunta on vattahan asti. Kaakunsyöntiä oli tietysti ohojelmas. Mä olin jälleen ensimmääsenä valamis, johonaki lajis mäki sentäs oon tän porukan nopein.

Tähän ne kaakkukekkerit sitte tältä vuorelta loppuu, mutta johan täs on kaakkua poskehen mätettyki yhyrelle vuorelle.

Tässä tulee kansainvälinen synttärisankari Nurmoosta!

Jymy-prinssi, se miehisihin voimihin kasvanu mutta mieleltänsä täys kakara, on tänään Kalevalanpäivänä 2-vuotias! Taas syötihin kaakkua. Täs kaakunsyönnis Jymyki pärijäs erellistä paremmin, vaikka viimeesenä se taas lautastansa nuoli.

Mun näyttelyvuosi ei jatkunu aiva yhtä hohdokkaasti ku alakoo. Vaikka voi sanoa, jotta saavutettihin 50% tavootteesta: sinivalakoosta nauhaa lähärin hakohon ja sinisen sain. Vain se valakoonen osuus jäi puuttumahan. Jotta siinä mieles aiva hyvin. Kuukauren päästä aion taas mennä esittelöhön ittiäni, saa nähärä laajenooko ansaattemani väriskaala jälleen.

Jymy sai kutsun jo perinteeksi katsottavahan synttärikokoontumisehen Porihin. I-poijista oli paikalla Kide ja Paavo. Kelmi-flatti oli myös paikalla. Leia otettihin mukahan katseluoppilaaksi. Kuvas Jymy, Kelmi, Paavo, Kide ja Leia.

Mua ei otettu mukahan ollenkaa, mutta hyvä vaan: nukuun sängyllä koko päivän. Sen sijahan, jotta oosin pakkaases seisoskellen kattellu kuinka ne 2-vuotiahat sällit paiskii töitä niska limas, nauttien siitä. Lyyti-neito tosin olis ollu mukava nähärä. Pakkaasta oli tällä kertaa vaan 10 astetta. Seuraavana aamuna meillä Nurmoos vihiroon lämpömittari näytti oikeeta tammikuun lukemia, -25 astetta.

Mä alootin vuoren Alavuuren näyttelyystä, ja hyvin alootinki: AVO ERI 2! Kuvas oon ensimmäänen rivis. Jos mullolis ollu paree karva, niin ei tiä kuinka lähelle sertiä oosinkaa päässy. Nytki jo pääsin melekeen nelijän parahan uroksen joukkohon.

"Ja meillä kaikilla oli niiiiin mukaavaa, oi jospa oisit voinut olla mukaanaaa!" kun vietimmä Leian 1-vuotissynttäreitä tänään! Leia sai uuren köysilelun lahjaksi, kuulemma sitä sopis käyttää kiskomisleikkiihin paremmin ku iskän ja mamin villasukkia. Lahajojen lisäksi ollahan kaikki kolome saatu palijo herkkuja tänään, parasta oli tietysti kaakku!

Jymy ei ehtiny ku vähä kermoja päältä nuolaasta ku mä ja Leia oltihin jo syöty omat palamma pois. Kyllä nämä juhulapäivät on kivoja. Onneksi pian on seuraavat synttärit.