history of Tuhatkaunon in english
Olin innoissani kun aloin tehdä näitä kotisivuja...en arvannutkaan kuinka tuskallista se lopulta olisikaan...tunteen voimalla kun tätä elämää elää ja järki usein unohtuu...
Monta vanhaa haavaa on auennut näitä sivuja tehdessä...kyyneleet silmissä kirjoittanut vanhoista rakkaista poisnukkuneista, jotka ovat olleet minulle kaikki kaikessa Aila, Santtu, Minttu, Cindy ja Sani ja moni muu.
Kaikki niin omalla tavallaan suurenmoisia ja maailman parhaita minulle.
En ole ollenkaan varma oliko hyvä idea kertoa vanhoista rakkaista koiristani...tuskallista se ainakin välillä on ollut.
Meillä ei ole omia lapsia, joten koirat ovat olleet meille kuin lapsia, ja niiden menettäminen on ollut todella rankkaa vuosien varrella.
Eräs ihminen sanoi minulle kerran...että siihen tottuu kun koiria kuolee...ehkä jotkut voivat sen tehdä...mutta omalla kohdallani se ei tule ikinä toteutumaan...aina on sama tuska ja suru, kun niistä joutuu luopumaan.
Elämään on mahtunut paljon surua, mutta myös paljon paljon iloa ihanien koirien seurassa.
Koirat ovat aina iloisia, kun tulet kotiin...vaikka olisit poissa vain viisi minuttia...aina samalla riemulla otetaan vastaan.
Koirat ovat rehellisiä ja niihin voi luottaa...toisin kuin eräisiin ihmisiin...Puukotetaan heti selkään, kun on mahdollisuus.
Koirat hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet...ei tarvitse esittää muuta kuin olet.
Koirat ovat kuin sellainen ystävä jota jokainen tarvitsisi.
Sitten kerron hieman historiasta
Tuhatkaunon kennel nimi ei ole aina ollut minun nimissäni. Tuhatkaunon nimi on ollut alkuperin Aila Jäntin nimissä. Aila Jäntti on ollut minulle aina kuin iso sisko. Tapasimme Ailan kanssa kymmeniä vuosia sitten sattumalta Vaasan kaupungin liikennevaloissa...siitä kaikki sitten alkoi. Kaksi vannoutunutta koira ihmistä tapasi sattumalta...minulla oli silloin minun valkoinen iso villakoira mukanani...Ailahan ei silmiään Nitasta irti saanut ja siitähän meidän ihana ystävyys alkoi. Jo muutaman päivän sisällä huomasimme, että olemme aivan samanlaisia sisäisesti...ajatukset samanlaisia ja telepatia, johon ennen Ailaa en uskonut...toimi meillä aivan fantastisesti. Olimme sielun siskoja...Ailan kuolemasta on kulunut toistakymmentä vuotta...edelleen tämän kirjoitus tuottaa suuria vaikeuksia ilman itkua.
Meillä oli monta ihanaa hetkeä ja monen monta kommellusta...ehkä joskus kirjoittelen niistä enemmän. Mutta toivoisin jokaisen kerran elämässä kokevan tällaisen ystävyyden kuin minä Ailan kanssa...silloin tietäisi mitä ystävyys on ja osaisi arvostaa sitä.
Muutama viikko ennen Ailan kuolemaa, jostain kumman syystä meille tuli puhe kuolemasta...ja päätimme silloin, että kun toinen meistä kuolee...toinen adoptoi toisen eläimet... Olimme jo suunnitelleet yhteistä kennel-nimeä...Tuhatkaunon...mutta sillä hetkellä tuo nimi oli vain Ailan nimissä...ikinä ei ehditty pitää tuota nimeä yhdessä...tai onhan se nytkin meillä molemmilla...ainakin minun sydämessä.
Olimme suunnitelleet jo koiria mitä ostaisimme yhdessä...tricolour collie uros oli jo ensimmäisenä listalla...jonka sitten myöhemmin Ailan kuoleman jälkeen hainkin...Santun...Ailan ja minun uros-collie.
Ailan kaikki koirat, kissat ja linnut elivät vanhuuteen asti minun kodissani...kun ne menivät vanhoina koirien taivaaseen...tuntui kuin Aila olisi kuollut uudelleen...aivan uusi aikakausi alkoi, kun viimeinen sidos Ailaan meni koirien ja kissojen taivaaseen.
Mutta Aila kulkee koko ajan mukana koirissani, olen varma, että kasvateistani olisi tullut samanlaisia Ailan ollessa siinä mukana. Meillä oli niin samanlaiset näkökulmat kaikkeen.
Ailan eläessä vielä, hän teki kaksi pentuetta Tsabba Muusalla:TUHATKAUNON TAIGA ja TUHATKAUNON TARU 1987 vuonna sekä TUHATKAUNON JENNA,TUHATKAUNON JENNI ja TUHATKAUNON JETTA 1989 vuonna. Koirat eivät joka paikassa kulje Tuhatkaunon nimellä, mutta ovat Tuhatkaunoja silti. Tsabba Muusa kuoli ennen Ailaa jäätyään auton alle, ja mikä kauheinta, kuoli Aila samassa paikassa auto-onnettomuudessa... Ailaa emme unohda koskaan, Aila elää Tuhatkaunojen sydämessä aina.