ILOMÄEN ISÄNNÄT
(Lähteinä Ilmajoen
Pitäjä/Niilo Liakka, tarkistuksia ja lisäyksiä Tapio
Piirto sekä Upan oma tiedosto )
Valentin Tuomaanpoika Seinäjoen Uppalasta perusti
uudistalon Ilmajoen ja Laihian välille, yleisen valtatien viereen vuonna 1702 (s. 1669 k. 1741). (Liakka s. 209) Kevarin anojat
esittivät, että Valentin Tuomaanpoika saisi kevarin oikeuden Ilomäkeen. Hänellä oli kauniit huoneet,
kaksi hyvää hevosta, oli tunnettu rehelliseksi mieheksi ja oli nurkumatta
ottanut suojiinsa matkustavia, jotka taloon poikkesivat. Koska esitys tuntui
olevan matkustaville hyödyllinen, niin sitä puolustettiin maaherralle. (Liakka s. 259)
Kevarioikeudet saatiin, mutta jo 1712 Valentin Tuomaanpoika
valitti tulipalossa menettäneensä 5 rakennusta, hevosen, 4 vasikkaa, joukon
irtaimistoa, arvioitu 170 taalariksi 18 äyriksi vaskea. Valentin pyysi
paloapua, mutta koska Valentinia ei oltu mitenkään veroilla
ym. maksuilla rasitettu, ei hänelle tuomittu paloapua. (Liakka
s. 299)
Samoihin aikoihin kuoli myös
Valentinin ensimmäinen vaimo Priita Pentintyttär Ollilasta (s. 1675 k. 1711). Heidät oli
vihitty vuonna 1695 ja tästä aviosta oli 10 lasta. Heistä aikuisiksi eli Juho,
Anna ja Tuomas. Valentin avioitui uudelleen vuonna 1712 Anna Tuomaantytär Karjanmaan kanssa (s. 1682 k. 1755). Lapsia
syntyi tästä liitosta 11 ja aikuisuuden saavutti Iisakki, Marketta ja Susanna.
Valentin isännöi Ilomäkeä vuosina 1702 - 1719 (Liakka),
1702 - 1720-luvun alkupuolelle (Piirto).
Isonvihan aikaan Ilomäki
sijaitsi vaarallisesti venäläisten kulkureitillä, joten perhe katsoi parhaaksi
muuttaa Rannan taloihin ja Ilomäki jäi kylmilleen. Tuomas omisti 1719 alkaen myös Rannan talon
ja jossain vaiheessa myös Karjanmaan. Anna Tuomaantyttären
hautuupuheesta ilmenee seuraavaa: "Walentin Thoma cansa, joca Awiolijtto
Cristillisellä wihkimisellä
wahvistettiin wuonna
1712. Pyhän Colminaisuuden
päiwänä. Ja cuin hän Tämän rackan
AwioCumpanins cansa oli
5den Wuoden aijan Ilomäkia asunut niin siirtyi sieldä
Rackan Miehens cansa endisenä Wenäläisten wallalla 1717 Rannan
Taloihin.” (Hannelius/Piirto)
Jaakko Mikinpoika Karjanmaan hautuupuhe todistaa Valentinin omistaneen myös Karjanmaan:
"Joutui Jumalan edescatsomisen cautta ja asianomaisten halun ja tahdon jälkeen awioskäskyn lijttohon, silloin Cunniallisen Taloin tyttären, sijjttemmin
Taitawan Taloin Emännän, Anna Valentinin tyttären cansa
Rannan Taloisa, johonga
Isän hallus silloin Carjanmaan
Taloi oli…" ( Hannelius/Piirto)
Ilonmäen seuraava isäntä oli Juho Valentinpoika
(s. 1698 k. 1755) vuosina 1724 - 1748 (Liakka),
1723 - 1755 (Piirto). Ensimmäinen puoliso oli Liisa Pentintytär
Ilmajoen Ala-Penttilästä (s. 1691 k. 1743). Heille
syntyi 8 lasta ja sukua jatkoi Maria, Simo, Heikki, Anna, Tuomas, Matti ja
Erkki. Toinen puoliso oli Liisa Juhontytär Iipponen (s. 1711 k. 1790). Tästä avioliitosta syntyi viisi
lasta, ja heistä kaksi tytärtä, Susanna ja Katariina, saavuttivat aikuisuuden.
Vävy Gamaliel Gamalielinpojasta
tuli seuraava isäntä vuosiksi 1749 - 1790 (s. 1713 k. vanhuuteen
1810 96-vuotiaana). Vaimo oli Juhon vanhin tytär Maria Ilomäki (s. 1721 k.
1765). Lapsia siunaantui kaikkiaan 14 ja sukua jäi jatkamaan Matti, Joonas ja
Kalle. Marian kuoltua Gamaliel avioitui leski Maria Yrjänäntytär Piiparin kanssa.
Joonas Gamalielinpoika sai isännyyden 1791 - 1805 (s. 1758 kuoli
keuhkotautiin vuonna 1805). Pso Liisa Simontytär Nummijärvi (s. 1759 k. 1822) isännöi taloa
vuosina 1806 - 1822. Heille syntyi 9 lasta ja heistä jatkoi sukua Kaappo, Maria, Albertiina, Hedvig ja Joonas. Vanhin poika Kaappo
kuoli jo vuonna 1817 keuhkotautiin Rinta-Toralan
isäntänä, joten nuorimmasta pojasta Joonaksesta tulikin sitten seuraava isäntä.
Joonas Joonaksenpoika isännöi Ilomäkea vuosina
1823 – 1855 (s. 1801 k. 1883). Puoliso oli Helena Jaakontytär
Ala-Hopiavuori (s. 1801 k. 1879). Heille syntyi 8
lasta ja aikuisuuden saavutti Jaakko, Liisa, Serafia ja Maria.
Jaakko Joonaanpoika sai ainoana ja vanhimpana poikana isännyyden
vuosiksi1856 - 1867 (s. 1822 k. n. 1867).
Puoliso oli Loviisa Joelintytär Keski-Koivisto (s.
1821 k. ei varmuutta), Loviisa on myös Upan sukuun
kuuluva ja Jaakon kanssa sirpaleserkku, sillä Loviisakin on Valentin Tuomaanpojan jälkeläisiä. Loviisa isännöi taloa vuosina 1868 - 1870.
Loviisan uusi puoliso Matti Hermanninpoika otti isännyyden
haltuunsa vuosiksi 1871 - 1 882. Jaakko Joonaanpojan poika Otto jatkoi isännyyttä 1883-.
Kirjoittaja Pirjo Hynninen