UPAN SUKUHAARA: SKYTÄT JA
KYTÄT[1]
Jooseppi
Tuomaanpoika Uppa (s. 14.3.1663 Ilmajoki k. 1.7.1730 Kurikka) vihittiin
Ilmajoella 27.5.1694 Maria Jaakontytär Pietilän (s.
-.1.1673 Ilmajoki k. 8.3.1735 Kurikka) kanssa. Maria Jaakontyttären
alkuperästä on kaksi versiota. Toisen tutkimuksen mukaan Maria oli Jaakko
Niilonpoika Kytän tytär ja toisen mukaan Jaakko Pietilän tytär Ilmajoelta.
Näistä on osoittautunut oikeaksi kauppakirjan ja käräjäkirjan perusteella se,
että Maria oli Jaakko Pietilän tytär.[2]
Pariskunta
asui kahden lapsensa, Jaakon ja Heikin, kanssa Ilmajoen Upassa
suuret nälkävuodet 1695 - 1697. Vuonna 1697 Jooseppi osti Kytän talon Kurikan
Miedonkylästä. Lapsia Kurikassa asuessaan perheellä oli neljä tytärtä ja
seitsemän poikaa.[3] Kyttä on sukutila, jota on
asuttanut Jooseppi Tuomaanpojasta lukien yli 300
vuotta ja edelleen sama suku – Kytän suku.
Skytän
eli Kytän isännistä ei ole varmuutta rippikirjojen perusteella 1800-lukua
edeltävältä ajalta. Verotietoja myöskään ei pidetä kovin luotettavana lähteenä
isäntäluettelon tekemiselle, joten näitä kaikkia lähteitä pitää tarkastella
yhdessä.[4]
Kerron tässä kuitenkin Kytän isännistä Joosepista alkaen huomioiden
rippikirjojen, Väinö Kytän selvityksen, Kurikan historia I -teoksen ja Suomen
sukutiloja I -teoksen
tiedot.
Joosepin
pojista Jaakko eli Jaakko Joosepinpoika
(s. 1695 Ilmajoki k. 1751 Kurikka) otti talon isännyyden 1722/1723. Hän oli
kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäisen kerran Maria Jaakontyttären
(s. 1694 Ilmajoella) kanssa. Toisen kerran Liisa Erkintyttären
(s. 1697 leski) kanssa. Liisa jäi toistamiseen leskeksi Jaakon kuoltua vuonna
1751. Suomen sukutiloja I -teoksen selvityksessä on vuodesta 1751 lähtien
merkitty Jaakon ja Marian poika Jaakko Jaakonpoika (s. 1722 Kurikka k.
1785 Kurikka) Kytän isännäksi.
On
myös ilmeisesti lähteitä, joiden perusteella Jaakko Jaakonpojan isännyyden
alkamisajankohdaksi on mm. Kurikan historia I –teoksessa
merkitty vuosi 1743. Tätä vuotta ennen on Jaakko Joosepinpojan vielä eläessä
isännyyttä hoitanut mainitun teoksen mukaan Tuomas Jaakonpoika Kyttä vuoden
1739 ajan. Todennäköisempää on, että kyseessä ei ole Tuomas Jaakonpoika vaan
Tuomas Joosepinpoika. Vuonna 1739 rippikirjaan on merkitty Skyttälässä
asuva Tuomas Joosepinpoika, joka on merkitty vuoden 1739 jälkeen Ilmajoelle (i
Ilmola). Tuomas Joosepinpoika oli Jaakko Joosepinpojan veli ja kelloseppä.
Vuosien 1740-1742 ajalle isännyyttä hoitamaan on
merkitty Kurikan historia I –teoksessa Heikki Jaakonpoika Kyttä. Tältä osin
myös kyseessä voi olettaen olla Tuomas Joosepinpojan ja Jaakko Joosepinpojan
veli Heikki Joosepinpoika. Heikin ja Tuomaksen henkilöllisyydet ovat vielä
varmistumatta.
Jaakko
Jaakonpoika Kyttä (s. 1722 Kurikka k.
1785 Kurikka) oli naimisissa Anna Antintyttären
kanssa. Heillä oli yhdeksän lasta, joista Anna Jaakontytär
Kyttä (s. 1746 Kurikka k. 1811 Kurikka) otti talon miehensä Matti
Matinpoika Miedon kanssa 1780-luvulla.
Isännyys oli näin Jaakon vävyllä. Annan isä Jaakko kuoli vuonna 1785.
Annan ja Matin lapsista Iisakki Matinpoika Kyttä (s. 1779 Kurikka k.
1831 Kurikka) otti päätalon tilan isännyyden vuonna 1808. Iisakki oli
naimisissa Maria Antintyttären kanssa. Heillä oli
kahdeksan lasta.
Maria
Antintytär emännöi puolta Skyttälän
manttaalista miehensä kuoleman (k. 1831) jälkeen. Rippikirjoihin on merkitty
myös Maria Antintyttären emännöimään Skyttälään Iisakki Iisakinpoika itsellisenä eli siihen
maailman aikaan yrittäjänä toimivaksi. Toisen puolen manttaalista eli Skyttä
n:o 15 sai Marian ja Iisakin lapsista Liisa Iisakintytär
Kyttä (s. 1812/1814 Kurikka k. 1898 Kurikka)[5] ja
isännyys oli Liisan puolisolla eli vävy Mikko Mikonpojalla. Mikko toimi myös
lautamiehenä.
Sukutilat
-teoksen mukaan tulkittuna Maria Antintyttäreltä
manttaaliosuus, jossa päärakennus sijaitsee, on vuonna 1844 siirtynyt Liisa Iisakintytär Kytälle. Liisan ja Mikon pojasta Jaakko
Mikonpoika Kytästä (s. 1845 Kurikka k. 1885 Kurikka) tuli isäntä vuonna
1872. Tätä isännyyttä ennen Jaakko Mikonpoika on merkitty torppariksi Skytän
n:o 15 Vähämäen torppaan.[6]
Kytässä oli 1830 -luvulla seuraavannimisiä torppia: Kytölä,
Kivineva, Friberg, Alanko, Lahti, Kalmia (Kallio?), Ruohomäki, Vähämäki,
Lahtiharju, Rajamaa, Hyrymäki, Saarberg,
Äkkinäinen ja Hakala. Myöhempiä torppia ovat olleet Korpinen, Mäkinen, Peura, Tuomisto, Ilkka ja Heinineva.[7]
Jaakko
Mikonpoika Kyttä meni naimisiin 4.11.1867 Maria Vilhelmiina Juhontytär Keski-Panttilan
kanssa. Heillä oli neljä lasta: Juho, Maija-Liisa (Maria), Mikko ja Vilhelmiina
(s. 13.9.1874 Kurikka k. 13.9.1874 Kurikka). Maria Vilhelmiina Juohontyttären (s. 1.1.1845 Kurikka k. 22.9.1874) kuoleman
jälkeen Jaakko meni toisiin naimisiin Amalia Jaakontytär
Kuuttin kanssa. Jaakolla ja Amalialla oli viisi
lasta. Jaakko kuoli vuonna 1885, jonka jälkeen vuonna 1889 Amalia ja lapset
siirtyivät Rinta-Kakkurin Seinänevan/Kivelän
torppaan. Jaakon ja Marian pojat Juho ja Mikko lähtivät Amerikkaan. Heidän
tyttärensä Maija-Liisa (Maria) Kyttä laitettiin isänsä kuoltua kasvatiksi Koukkariin vuonna 1886. Maija-Liisa meni naimisiin
torpparinpojan ja kirkkovaltuuston[8]
jäsenen Iisakki Iisakinpoika Fribergin kanssa. Hän oli aina vuoteen 1894
Fribergin torpan emäntä.[9] Suomen sukutiloja I -teoksessa mainitaan,
että tila päätaloineen oli perikunnalla vuodet 1885 - 1894.
Vuonna
1893 Mikko Jaakonpoika Kyttä myi Maija-Liisalle (Marialle) ja hänen miehelleen
Iisakki Iisakinpoika Fribergille perintöosuutensa ”…mainitussa paikassa
ikuiseksi omaisuudeksi.” Maija-Liisa ja Iisakki saivat tämän osuuden haltuunsa
vuonna 1894. Kauppakirjasta käy myös ilmi, että Mikko Jaakonpojan holhoojana
toimi erikseen laaditulla valtakirjalla Samuel Koukkari.
Samuelin tuli asiakirjan mukaan maksaa Iisakille ja Maija-Liisalle Peuralle
myydyn Kainaaston maan Uuden maan kauppahinta,
irtaimiston arvo ja toimittaa säilyttämänsä tilan kiinteää omaisuutta koskevat
asiakirjat. Samoin Juho Jaakonpoika myi oman osuutensa Iisakille ja
Maija-Liisalle. Juho lähti Amerikkaan. Asiakirjassa mainitaan myös, että
Maija-Liisa on perinyt äidiltään Maria Vilhelmiina Juhontyttäreltä
1/60 manttaalia, josta on käräjäkirja. Näin päätaloa asuttivat vuodesta 1894
Iisakki ja Maija-Liisa (Maria) Kyttä (s. 1870 Kurikka k. 1934 Kurikka).[10]
Iisakilla
ja Maija-Liisalla ei ollut helppo aika edessään. Vuosisadan vaihteen tienoilla
heillä oli vaikea taloudellinen tilanne. Naapuri kyseli ”…kannattaako tuota
riihtä korjata kun talo menee”, kun Iisakki oli riihtä korjaamassa. Eräänä
sunnuntaina oli perhe mennyt kirkkoon ja Säntin
isäntä oli kopauttanut Iisakkia olkapäälle. Säntin
isäntä kehotti Iisakkia juttelemaan kirkonmenojen jälkeen hänen kanssaan.
Iisakki sai Säntin isännältä lainaa.[11]
Asiakirja vuodelta 1895 kertoo, että kihlakunnanoikeuden kiinnityspöytäkirjat
oli tarkastettu viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Kiinnityksiä oli tehty
taloon ja maihin isoista summista vuosien 1878 - 1888 välillä. Samassa
asiakirjassa todetaan, että Maija-Liisa kiinnittää ¼ manttaalia Kytän talosta
Suomen Hypoteekkiyhdistykselle vakuudeksi aikaisempien kiinnitysten yhteen
lasketusta 12 000 markasta korkoineen ja muine kuluineen.[12]
Kytän
päätalo oli kaksikerroksinen ja myytiin vuonna 1899 Kurikan nuorisoseurantaloksi,
josta on valokuva 1910 -luvulta. Talosta käytettiin hirsikehikot nuorisoseuran
rakentamiseen Kankaankylään. Kurikan historia II.2 -teoksessa kerrotaan
seuraavaa: ”… hirsistä Salomon V. Birling urakoi
tilavan seurantalon. Lattiat ja muita viimeistelytöitä tehtiin erillisinä
urakoina. Talon juhlahuone oli kahdeksan sylttä pitkä
(n. 14,2 m) ja viisi sylttä leveä (n. 8,9 m). Salin
päässä oli tilava näyttämö, jonka sivuilla olivat pukuhuoneet. Kaksiosaisessa
rakennuksessa oli lisäksi vahtimestarin asunto ja ravintolatilat. Hanke maksoi
seuralle 12 000 markkaa.”[13]
Vuonna 1924 seurantalo siirrettiin Kurikan Kirkonkylään. Talo on purettu 1990 -luvulla.
Lähde:
Etelä-Pohjanmaan historia -teossarja. Etelä-Pohjanmaan Maakuntaliitto.
Samoihin
aikoihin, kun päätalo myytiin, Iisakki rakensi uuden asuinrakennuksen
perheelleen. Uudessa puisessa punaiseksi maalatussa päärakennuksessa oli neljä
huonetta alakerrassa ja kaksi huonetta yläkerrassa. Samoihin aikoihin on
rakennettu talli kolmelle hevoselle. Vuonna 1913 rakennettiin navetta, jossa
oli sijat 10 lehmälle ja karjakeittiö. Sauna rakennettiin vuonna 1916. Tilalla
on vielä kaksi kivikellaria, joista toinen oli vanha ja toinen rakennettiin
vuoden 1918 jälkeen. Lisäksi oli vielä riihirakennus, kaksi aittaa, kärry- ja
puuliiteri.[14]
Lähde: Jutila K. T. Suomen sukutilat II. 1940.
Helsinki, kivi.
Iisakille
ja Maija-Liisalle syntyi kahdeksan lasta. Lapset ikäjärjestyksessä olivat Aino
(s.1890), Juho (s. 1892), Hilja (s. 1895), Iisakki (s. 1896), Felix (s. 1899),
Eino (s. 1901), Väinö (s. 1904) ja Elsa (s.1911). Iisakki ja Jussi (Juho)
olivat vanhimpina kovia työmiehiä. Muistetaan, että Kytän miehet kunnostivat
valtiolle paloja Mietaantiestä, joka johti Kurikan
kirkolle. He ajoivat hietaa ja olivat tukkitöissä. Näin tuli tienattua.
Anni
muutti Amerikkaan ja meni naimisiin Ahvenanmaalta kotoisin olevan Hjalmar
Niemen kanssa. Jussi (Juho) osti maineen Kolkkilan
talon Kurikassa ja muutti sen nimeltään Koskirannaksi. Iisakki osti maineen
talon Ilmajoelta. Feeli (Felix) kävi Amerikassa ja
palatessaan osti sukulaiselta maineen talon Kauhajoelta. Eino kävi Kanadassa
tekemässä rakennustöitä voimalaitoksen padolla ja palasi takaisin Kurikkaan
maata viljelemään. Kyttä jaettiin Väinön ja Einon kesken. Eino asutti päätalon.
Elsa muutti puolisonsa kanssa Tampereelle.[15]
Nykyisin päätalon paikalla on uusi punatiilinen asuinrakennus, jota asuttaa
Einon jälkipolvi. Kytän maat ovat edelleen Kytän suvulla.
Kirjoittaja:
Marita Aho (o.s. Rinta-Kyttä)