Elämysmatkalla 2007

Se on nyt tehty, ja kivaa oli. Voitte arvata mitkä olivat matkanjohtajan tunteet kun vielä viimemetreillä tuli muutama peruutus sairaustapausten takia. Väkeä oli välillä paikat täynnä mutta lähtijöitä oli sitten lopuksi 35 henkeä. Starttasimme Vaasan kaupungintalolta aikataulun mukaan klo13.30 tasan. Suomi on pitkä maa ja Vaasa-Helsinki väli paljon kulkeneelle kyllästyttävä. Hyvässä porukassa matka kuitenkin meni viihtyisästi.
Matka-Ärrän, Reijo Järvisen ohjaama Haglundin bussi sukelsi laivan uumeniin ja me muut löysimme itsemme majoittuneena mukavasti laivan hytteihin. Taisi matkan jännitys hiukan viedä yöunia. Runsas aamiainen tallinnalaisen hotellin aamiaispöydässä antoi vankan pohjan päivän reissulle. Matkalla Tarttoon poikkesimme välillä tuulimyllykapakkaan.

Tarto
Tarton ihmeisiin tutustuimme oppaamme Leilin opastuksella. Leiliin oli ”säilytetty” todella paljon tietoa Tartosta joten sen ”märehtiminen” kestää jonkun aikaa. Vanhan linnan rauniot, puisto, sekä kaatumispisteessä oleva kerrostalo keskellä kaunista keskustaa hämmästyttivät. Oliko vino talo optinen harha, mietitytti vielä lounaallakin. Ruutikellarin leivän sisältä syöty soppa antoi taas puhtia matkan jatkumiselle kohti Võrun kaupunkia. Siellä oli meidän elämyksiä rikastuttava kansainvälinen folkkloori festivaali. Pääsimme kaikki mukaan loppujuhlaan. Näimme kansantanssijoita monista maista. Mieleen jäivät mm. Etelä-Korea, Irlanti, jne. Olihan niitä!
Hotelli Kubija muodostui useammalle yllätykseksi tasonsa puolesta. Usealla oli luksus huoneet sviitteineen. Kaunis paikka kaikin puolin. Ensimmäinen yö kului pitkästi italialaisten ”laulajien” valvottamana.

Petseri ja Pihkova
Seuraava aamu ja matka Venäjän puolelle sujui erityisesti tullissa verkkaisesti ilman hätäilyjä. Samoin kuin omilla rajoillamme. Pari tuntia venähti helposti. Kuvankaunis Petserin luostari Veripolkuineen korvasi hidastelun. Luostari oli epätavallisesti sijoitettu laaksoon joka samalla mahdollisti sen tarkastelun yläkulmasta. Mutta voi sen kimaltavia kupoleja ja kauneutta miten se oli rakennettu ja entisöity. Ei ollenkaan turha reissu. Oppaamme Siirin valtavalla tietomäärällä oli käyttöä. Valitettavasti meikäläisten kova pää ei muista asioista kuin murto-osan.
Luostarista oli lyhyt matka Pihkovan kaupunkiin. Välillä tosin poikkesimme Vanhan linnan raunioille jonka muurit olivat hyvin säilyneet. Maan uumenista pulppuavista lähteistä saimme toivomusvettä ja terveytemmekin vahvistui huomattavasti. Pihkovan kaupungin useat kirkot tulivat todella tutuiksi. Kirkot edustivat mennyttä aikaa todella näyttävästi. Pihkovan linna keskellä suurta kaupunkia oli aivan uskomattoman hieno ja edustava. Miten voi olla niin että joissakin paikoissa historiallisia paikkoja suorastaan ”vilisee” eteen. Kuvitelma pikkukaupunki Pihkovasta mureni kerralla.

Võru
Asuinkaupunkiimme Võruun tutustuimme vasta lähtöaamuna Silvin opastamana. Pikkukaupunki menetti Estonia onnettomuudessa 17 ihmistä, mukana oli kaupungin johtaja vaimoineen. Vaikuttavan muistomerkin juurella olimme hetken hiljaa.
Itse Võru on pieni kaupunki. Vain 14 tuhatta asukasta. Kaupunki kokee parhaillaan muodonmuutosta remonttien voimasta mutta sen arkkitehtuuri ei katoa kuten niin monissa omissa kaupungeissamme.

Maaseudulla
Maatilamatkailu on kovasti voimistumassa Virossa. Saimme perinteistä eestiläistä ruokaa paikassa jonka mielenkiintoa lisäsi viisaat koirat ja upea emäntä. Kauniille paikalle kunnostettu vanha tila oli kuin jostakin muinaiselokuvasta. Kuvat kertovat enemmän.

Näköalatornit ja munamäki
Aina on kiivettävä jotta näkisi kauas. Näin tapahtui meillekin. Reisilihakset kipeinä nousimme ja laskimme Viron kuuluisia portaita ihailemaan itäviron kauniita maisemia. Kaunis ja lähes helteinen päivä lisäsi matkustusmukavuutta joka nyt alkoi kohti Setomaata.

Setomaa
Setokaiset ovat kansakuntana omaperäinen osa virolaisia jotka eivät aivan oikeasti itseään pidäkään virolaisina. Hyvä että rajalla ei kysytty passia ja viisumia. Ennen rajalle tuloa tutustuimme jälleen vanhan linnan raunioihin. Historia sivusi meitä jälleen voimakkaasti. Jälleen vanha kirkko ja maatila. Vastassamme setokaismummojen ja jopa nuorten tyttöjen lauluryhmä. Meidän aploodit saivat ”tytöt” laulamaan yhä uudestaan. Setokaisruoka ja erityisesti pontikka ruokaryyppynä antoi jälleen potkua matkan jatkamiselle. Silvi antoi meille vakuuttavasti tietoa jota ennen emme olleet kuulleet. Hiekkaluolien kautta palasimme Võruun jonne oppaamme Silvi jäi vilkuttamaan. Meidän matka kohti ystävyyskaupunkiamme Pärnua alkoi halki eteläviron.

Pärnu
Ystävyyskaupunkiamme voisi luonnehtia sanalla, perhelomakaupunki. Pärnun puistot, rannat, puhdas ilma ja erinomainen kulttuuritarjonta luo puitteet vaativammallekin lomailijalle. Samoin liikunnan harrastaja löytää kaiken tarvitsemansa. Ruokailumahdollisuudet ovat erinomaiset. Väkemme majoittuminen Estonian Puistotaloon paljasti sen mitä odotimmekin. Paikat oli kunnostettu nykyaikaiseen malliin. Aamiainen oli runsas noutopöydästä otettuna. Sillä pärjäsi pitkälle iltaan jolloin saikin sitten valita mieleisensä ruokapaikan. Myös Estonia tarjosi ruuan muutaman euron hintaan. Jotkut hakeutuivat välittömästi hemmottelumielessä hoitojen pariin. Sehän on selvää kun kylpylässä oltiin. Päivä lepoa ja taas olimme tien päällä. Käynti Olusveren kartanossa toi tietoomme jälleen vanhan kartanon historian kartanon herran potretin kääntyvien silmien alla. Yläkerran museon satojen hevosparien ja lähes ”elävien” lintujen maailmoista olimme kohta Viljandin kauniin pikkukaupungin humussa. Olihan sielläkin käynnissä ”festari” ja ihmisiä riitti niin että ei bussille meinannut tilaa löytyä. Myös perinteinen vanhan linnan kierros oli tyssätä ovimiehiin. Oli näet konsertti menossa ja paikalla satoja ihmisiä. Teimme kuitenkin kierroksen kauniin näköalapaikan kautta ja matka jatkuikin kohti Karksin viinitehdasta. Tehtaan tuotteita toimme ja joimme joten Armille laulettu synttärilaulukin kajahti tosi komeasti.

Huuliharppufestivaali
Kansainvälinen huuliharppufestari oli tuonut jälleen kerran Pärnuun alan huipputaitajat aina Amerikkaa ja Englantia myöten. Suomesta oli jopa maailman mestarit paikalla ja Pärnun piccolo näytti esimerkkiä soiton yhtye osaamisessa. Omia poikiamme taisi häiritä liiallinen nesteytys koska joltakin oli huuliharppukin kateissa.

Tallinna
Pärnusta tuodut ostokset auton ”kellarissa” kohti Tallinnaa ja kotia. Elämykset pronssipatsaalla sekä Kumu:ssa. Tulo vanhankaupungin läpi sadetta pakoillen lisäsi elämysmatkamme antia.

Kiitos Teille hyvät matkalaiset! Teistä johtuen matka onnistui erinomaisesti. Kiitos Reijolle kuskaamisesta vaikka selkäkivusta johtuen olikin ongelmallista. Ensivuonna jälleen uudet kujeet!
Liitteenä kuvia jotka ovat vapaasti käytettävissä.

Raimo
 

Petserin luostarissa oli kauneutta	Luostarin pihassa	Luostarin veripolku	Naiset luostariasussa	Leipää ja suolaa matkan varrella
Kirkko oli loistelias sisältä	Kalervokin sytytti kynttilän	Linna pihalla	Varapuheenjohtaja Kalervoa askarruttaa jokin	Tartossa matkan varrella
Oppaamme Leili Tartossa	Kuulijoita	Kuuntelijoita Tartossa	Osa matkalaisistamme vanhan kirkon raunioilla	Tarton viisas mies Kristian Jaak Petersson
Kustaa ll Adolf ja  Leili	Tarton yliopistoon ei ollut pääsykoetta	Armi ja Mikko yliopistossa	Tarton vanha kirkko ja kuuliainen kansa	Leipäpadasta soppaa
Olustveren kartano	Võru Estonian turman muistomerkki	Festariyleisöä	Võrun festarit ja irkkutanssi	Kaukasusperäisiä israelilaisia
Finaalissa riitti väkeä	Itäviron maisemissa	Itäviron maisemaa	Maatila elämystä	Maatila elämystä
Onkohan tää liian rasvaista	Viron katolla. Munamäen näkötorni	Karksin viinitehtaalla oli valittavaa	Tää sydänlääke vaikuttaa hyvältä	Kohta ollaan Setukaisten luona
Setomaan rajalinnoitus	Tämä siitä on jäljellä	Koko ryhmä Setomaalla	Setomummot	Setokaiset laulaa
Laulua	Pian lääkäri parantaa lapsen	Blues soi	B Philip Fayand osaa soittaa huuliharppua	Mestaripelimanni ja Elmar Trink
Tanssia Kuursaalissa	Pärnun Piccolo yhtye	Aterialla ja pontikkaa ruokajuomana	Kalervo maistaa

<Paluu edelliselle sivulle