Matkaelämyksiä elämysmatkalla

Onneksikin mainittu jokin potkaisi allekirjoittanutta oikein isolla saappaalla, kun sain osallistua Vaasa-Pärnu Seuran ja Matka-Ärrän värkkäämälle elämysmatkalle Eestiin, niin mantereelle, kuin saaristoonkin. Vajaassa viikossa saimme nähdä ja kokea paljon. Muistojen reppuun kertyi mahtava määrä iloisia ja miellyttäviä kokemuksia, mutta kuten elämässä yleensä, kaikki ei mene kuten on suunniteltu.

Helteisenä heinäkuun maanantaina kokoontui Vaasan kaupungintalolle 47 matkalaista. "Lähtöselvitys" sujui kokeneen matkanjohtajamme Raimo Vahteran johdolla sutjakkaasti. Linja-auton lastaus vei toki hieman aikaa, olihan kyydissä jo etukäteen pakattuna useampi kuutio "rotinakasseja", tästä myöhemmin lisää. Voisiko sanoa ilmassa oli "suuren urheilujuhlan tuntua". Koneet käyntiin ja Elämysmatka alkaa:

Ensimmäinen pysähdys oli Teituvassa. Nautimme lounaan noutopöydästä ja sattuipa mukavasti, kun seuramme edellinen puheenjohtaja sattui samoihin aikoihin ruokailemaan samaan paikkaan oman ryhmänsä kanssa.Vatsa täynnä taipaleelle, kohti Helsinkiä. Linnatuulessa kaffit ja tankki täyteen. Katajanokalla laivaus onnistui suurinpiirtein normaalisti. Ei muuta kun hytteihin nukkumaan, kuka pienempään ja kuka suurempaan. Ensimmäinen elämyskin oli koettu. Jalasjärven paikkeilla matkanjohtajamme kertoi, voisiko sanoa hyytävän version vanhasta sadusta. Hieno esitys!

Tiistaiaamuna ajoin laivasta klo. 07.00, Talinnassa +25. Tästä se lähtee..
Hotelli Europassa nautitun aamiaisen jälkeen teimme kiertoajelun Tallinnassa. Katrinin ja Raimon suunnittelemalla reitillä näimme kaikki tärkeät nähtävyydet ja saimme aimo annoksen Tallinnatietoutta. Jo ennen puoltapäivää ajelimme Viron länsirannikkoa noudatellen kohti Haapsalua. Kauniissa rantamaisemassa sumuisen meren äärellä meidät komennettiin ryhmäkuvaan ja kun potretit oli otettu kuljimme läpi kauniiden lehtometsien, ohi kylien ja pikkukaupunkien. Nisukahvit ryypimme katsellen kaunista satamaa, paikan nimi on valitettavasti unohtunut. Poikkesimme myös Paldiskissa. Kaupunki oli maineensa veroinen, mutta uusi aika ja uudet tuulet näkyivät maisemaa puhdistaneen. Taitaa kaupungista tulla Eestiin uusi tuontisatama. Noin tunnin ajon jälkeen lähestyimme jo Haapsalua. Evääksi otetut vesivarat olivat loppu ja matkalaisia uhkasi nestevajaus, kurvasimmekin marketin pihaan ja terassi sai asiakkaita. Tankkauksen jälkeen siirruimme ruokailemaan hotelli Laine:een. Samalla joukkoomme liittyi oppaamme Kalle Tsupsman, ottaen ohjat käsiinsä varsin vaikuttavalla tavalla. Hänen nokkela ja humoristinen tyylinsä piti matkalaiset vireessä. Kaupunki kapeine katuineen ja kujineen toi ainakin allekirjoittaneen mieleen ajatuksen, että tänne pitää tulla uudestaan. Vaikuttava elämys oli ajaa pitkin Haapsalun vanhan sotikaslentokentän kiitorataa, alla puolitoista metriä betonia, edessä kolme kilometriä pitkä kiitorata. Pikku hiljaa siirryimme satamaan ja parin tunnin lauttamatkan jälkeen Rantauduimme Hiidenmaalle. Puolen tunnin ajo hotelliin ja majoittuminen noin klo. 23.00. En varmasti ollut ainoa, josta tuntui, että vihdoinkin. Auton siivous ei tahtonut enää kiinnostaa, mutta jälleen Raimo pelasti tilanteen. On elämys tehdä työtä, kun kaveri soittaa vieressä kitaraa ja laulaa "Muistoja Karpaateilta", taustakuorona mahtava ukkonen ja salamointi.

Keskiviikko-aamu valkeni jälleen helteisenä. Pihamaalla oli oikein vesilätäkköjä öisen ukkosmyrskyn jäljiltä. Silmät vielä hieman "sikkarassa", lyhyiden yöunien jäljiltä jätimme hotelli Kiurun (Lõõkese). Oppaanamme oli Hiidenmaan museon johtaja, hieman arrogantiltakin vaikuttanut Urmas Selirand. Kuitenkin kun työn tuoksinassa teimme pelisäännöt selväksi, niin päivä sujui vallan hyvän yhteistyön merkeissä. Voi sitä tiedon määrää, mitä oppaallamme Eestistä ja etenkin Hiidenmaasta oli. Nähtävyys seurasi toistaan ja tietoa tuli niin huumorilla kuin sarkasmillakin höystettynä. Uskon että pajatso ei vielä tyhjentynyt matkalaisten lukuisista kysymyksistä huolimatta. Urmaksen hienoisesta asenteellisuudesta huolimatta, matkalaisten arvio oppaastamme oli 10-. Ammattilaisen tietysti pitäisi pitää omat tuntonsa omanaan, mutta uskon, että ulkopuolisen on lähes mahdotonta tietää taikka kuvitella, miten vuosikymmenten toisen saappaan alla olo vaikuttaa.
Ehtoohan se tuli keskiviikostakin. Ei muuta, kun lauttaan ja kohden uusia seikkailuja valssisaaressa. Kotitehtävät olivat jääneet kuljettajalta tekemättä ja siksi kului hieman ylimääräistä aikaa hotellin löytämiseen. Meistä tehtiin "kahden kerroksen" väkeä, osa majoitettiin, voisiko sanoa herrain puolelle ja osa väen puolelle. Kun iltayöstä pääsin "väen puolella" petiin, havahduin tuttuun ääneen. Seinät olivat tosi hatarat ja tulin johtopäätökseen, että siinä muutaman laudan takana kuorsaa vienosti kanssamatkustaja. Ei tullut tietooni kuka hän oli, taikka mitä unia hän katseli, mutta tähän hyrinään minäkin nukahdin.
Päivään mahtui taas useita elämyksiä, myös pettymys majapaikan johdosta. Olisin suonut asiakkailleni paremman lepopaikan raskaan päivän päätteeksi.

Torstai valkeni, kuinkas muutenkaan, helteisenä. Edessä oli poikkeuksellinen päivä siinä mielessä, että ohjelmaa oli muihin päiviin verraten vähän. Olin jo edellispäivänä ilmottanut oppaallemme, että lähtö on tuntia myöhemmin, kuin oli suunniteltu, jotta saisimme hieman makseltua univelkoja. Uudella aikataulullakin ehdimme hyvin tutustua Saarenmaan nähtävyyksiin oppaamme Leo Siniavskin johdattelemana. Ehdoton elämys oli mahtava sade, jonka saattelemana ajelimme, tai voisiko sanoa luistelimme kohden Pangaa. Sinne saavuttua keli jälleen normalisoitui ja saimme tutustua jyrkänteisiin auringon porottaessa. Jossakin vaiheessa ostimme satamakioskin käsintehdyt kivikorut lähes kaikki, mutta taisivat myyjätyttöset olla vain mielissään. Lounastettuamme Kaalissa, ajelimme kohden Kuressaarta ja päivän viimeistä kohdetta Piispanlinnaa. Ilta oli vapaa ohjelmasta. Oli hieman aikaa kerätä voimia matkamme pääkohdetta Pärnua varten.

Perjantaina aamupäivällä pakaasit autoon ja taipaleelle. Hieman vaivasi, kuinka ehtisimme virka-ainana Pärnun kaupungintalolle purkamaan tuliaisia. Pantiin "pitkää puuta pesään" ja Volvokin hyrräsi tyytyväisyydestä, kun pääsi taas mantereelle, pois saarista ja suolaisista tuulista.
Saavuimme Pärnuun jopa hieman etuajassa. Majoituttiin ja mukaan purkutalkoisiin saatiin monta käsiparia. Rotinakassit ja ylimääräiset paketit purettiin joutuisasti kaupungintalon uumeniin. Raimo koetti kuvata tapahtumaa, mutta tyttöjen kommenteista sain käsityksen, että nyt tehdään töitä eikä tässä ole aikaa seisoskella mallina. KIITOS talkooväelle! Saatuamme auton tyhjäksi, eikun kovalla tohinalla syömään ja sen jälkeen oli vielä lyhyt tapaaminen pärnulaisten kanssa. Meitä oli nimittäin tullut tervehtimään Vaasa-Seuran johtoa ja pidimme heidän kanssaan lyhyen keskusteluhetken. Sitten vaudilla vaatteiden vaihtoon ja kohden illan huipennusta joka oli huuliharppukonsertti Pärnun uudessa konserttisalissa. Konsertti oli tietysti elämys, mutta allekirjoittaneelle elämys oli päästä Kollan Annelyn hierontalavittalle leivottavaksi.

Lauantaiaamuna, lienee turha mainita keliä, saapui hotellille oppaamme Meeli. Alkoi päivän työt, toisin sanoen kiertoajelu ja ostoskierros Pärnun kauniissa kaupungissa. Itselleni suurin elämys oli ihmisten valtaisa määrä. Tuntui, että Pärnu on tupaten täynnä lomalaisia. Oli uskomatonta muistella niitä moninaita myöhäissyksyn iltoja, kun Rüütlillä tuli vastaan vain joku eksynyt kissa. Päivä meni mukavasti "shoppaillessa" ja illalla pitikin jo katsella kapsäkkiä matkakuntoon.

Pyhänä, tietysti helteessä, lastattiin taas auto ja nokka kohden Tallinnaa. Matkalla pysähdyttiin kuvaamaan haikaranpoikasia ja jälleen elämys...
Joukko matkakumppaneita luovutti allekirjoittaneelle "lasisen laulukirjan" ja kaikkien matkalaisten allekirjoittaman kortin. Ei sille mitään voi, tippa tuli linssiin ja hyvä olo rinnan alle. Joku viisas on sanonut jotenkin näin: "ihmisen tulisi pyrkiä siihen, että saisi edes yhden ihmisen päivässä hyvälle mielelle". Te teitte sen 45 kertaisesti. LÄMMIN KIITOS!

Loppumatka sujuikin, voisiko sanoa rutiinin omaisesti ilman kommelluksia. Vaasaan saavuttiin aikataulun mukaan. Edessä arki ja pakaasien purku.

Meitä oli reissussa 47 Eestin ja Pärnun ystävää. Luonnollisesti matkasta syntyisi 47 erilaista matkakertomusta. Tämä on yksi niistä. Tehty ahtaasta raosta ratin ja penkin välistä, katsellen omien aurinkolasien läpi. On vaikea arvioida oliko matka hintansa väärtti, sen näkee ehkä vasta ensi vuonna, kun edessä on uusi reisu. Toivon kuitenkin näkeväni teidät kaikki, jos ei matkoilla, niin mukana Pärnu-Seuran toiminnassa. Lopuksi kiitän myös Matka-Ärrän Reijoa, niin sponsoroinnista kun matkan järjestelyistäkin. Aikataulut oli tehty ammattimiehen ottein.
Leppoisaa syksyn ja talven odotusta teille kaikille.

Esa Hyvärinen

P.S. en malta olla kajoamatta vielä lauantaiehtoon kapsäkin pakkaukseen. Sattui nimittäin niin, että meille tuli vieraita Pärnusta taiteiden yön tiimoilta. Haimme Even ja Richardin kaupungintalolta ja majoitimme heidät yläkertaan. Sovimme, että vaatteiden vaihdon jälkeen he tulevat alas syömään. Kohta kuuluikin rapusta Even iloinen ääni, kun hän nauraen kertoi: "oli kuin kotiinsa olisi tullut, kun lattialla oli tuttu matkalaukku".
Hän nimittäin työskentelee pärnulaisessa kaupassa myyjänä, josta olin po. matkalaukun elämysmatkallamme ostanut. Näin taas kerran toteutui vanha viisaus, " kyllä maailma on pieni."

sama

<Paluu edelliselle sivulle