LOISTAVAT LAULUJUHLAT

Tallinnan 25.laulujuhlat olivat Viron laulajien ja tanssijoiden yhteisen, kaksivuotisen hellittämättömän uurastuksen loppunäytös: kerrassaan upea hengenkohottamistilaisuus. Iloinen, syvää tunnetta täynnä, isänmaallinen. Juhlat pidettiin 2. – 5.7. niin, että tanssinäytökset olivat Kalevi-stadionilla ja päätapahtumat eli kuorojen esiintymiset kuuluisalla Laululavalla. Meitä oli peräti 54 matkalaista alun perin, suurin osa on Vaasa-Pärnu-Seuran jäseniä, mutta saimme mukaan myös parisenkymmentä Vaasan Viihdekuoron aktiivia. Matkan varrelta mukaan tuli vielä pari ilmastotieteilijää. Lähdimme Vaasasta Matka-Ärrän Reijo Järvisen ajamalla bussilla. Matka-Ärrä oli samalla vastuullinen matkanjärjestäjä. Hyvin meitä Reijo luotsasikin tunnetulla ammattitaidollaan läpi ruuhkaisen Tallinnan hotelli Viimsiin, Laululavalle ja moniin muihinkin kulttuurikohteisiin. Ilmojen haltijalle Reijokaan ei voinut mitään, ja hirveä myrsky ja sade yllättivät meidät ensimmäisen päivän iltakonsertissa. Mutta eipäs mennä tapahtumien edelle.
 


Lähes koko joukkue pronssipatsaalla                                              Viihdekuoro pronssipatsaalla                                                     Juhlakulkue kesti 6 tuntia


                     Viron laiva                                                                                                                         Viron suuri laiva on purjeet ylhäällä

Me painuimme näet lähes heti pienen kulttuurisen kiertoajelun jälkeen Kalevi-stadionille seuraamaan tanssinäytöstä. Eikä sinne suinkaan menty turhaan. Ei todellakaan. Tanssinäytökset sujuivat ihailtavalla tarkkuudella: nopeasti, joustavasti, täsmällisesti. Sadat tanssijat virtasivat pitkinä jonoina eri puolilta stadionin sisääntuloaukkoja ja täyttivät ääriään myöten laajan viheralueen. Kun jo esiintyneet marssivat ulos, täyttivät uudet tanssijat saman tien tyhjäksi jääneen tilan. Ja mitä tanssia se olikaan: rytmikästä, ihailtavan täsmällistä, plastisen kaunista meri-teeman ympärille koottua liikuntaa, jolle antoi lisämausteen milloin kauniisti vellova meri, milloin myrsky ja merimiesten morsiamien liikuttavat jäähyväiset.
Tanssien jälkeen vietimme pienen mutta tuiki tarpeellisen lepohetken rauhallisessa ja hyvin siistissä hotelli Viimsissä. Ja sitten uudelleen baanalle.


               Meidänkin väkeä                                                                Lavan täyttymistä odotellessa                                                     Matkanjohtaja tutkii viestejä


Aallot jatkui meidänkin kohdalta                                                         Yhteishenkeä                                                                              24600 laulajaa lavalla

Laulujuhla pidettiin laulukentällä Laulukaaren alla, joka on jättiläismäinen rakennelma ja vetää kohoavine portaineen peräti 25 000 laulajaa. Ja kun tulimme kentälle, oli satojen kuorojen juhlakulkue vasta saapumassa laululavalle. Kuuluttaja otti heidät juhlavasti vastaan. Hän esitteli jokaisen kuoron ja osa niistä sai ”kumarruksen” tai peräti ”syvän kumarruksen” osakseen. Juhlan piti alkaa kello 19, muta se pääsi alkamaan vasta noin kello 20, sillä kuorolaisten kipuaminen lavallekin kesti lähes tunnin. Kyllä siinä meinasi vaasalaisten pylly väsyä. Alku oli odotuksineen ehdottomasti liian hidas. Mutta kyllä kuitenkin kannatti odottaa. Laululavan I konsertti oli näet silti sykähdyttävä, ja erityisesti Veljo Tormisin säveltämä ja runoilija Hando Runnelin sanoittama Kantaat laulu algas sykähdytti iskevine tahteineen johtajanaan Hirvo Surva. Kuulata! (Kuunnelkaa!) jysähti sydämen pohjiin saakka kuin tuomiopäivän pasuuna. Ja esityksen jälkeen kuoro huusi yhtenä valtavana äänivyörynä: Veljo! Veljo! Veljo! Myös Jaan Krossin runoon Maailma avastamine (Maailman löytäminen, joht. Ants Soots) tehty sävellys oli hieno. Kun oli pari tuntia mennyt, alkoi kuitenkin sade, ja pian se yltyi lähes myrskyksi. Tuuli ja kylmyys latistivat hiukan tunnelmaa, joten vaasalaiset ja monet sadat muut alkoivat vähin äänin poistua katsomosta.

Matkanjohtajan ja hänen avustajiensa työpäivä ei kuitenkaan ollut vielä lopussa: lähdimme näet etsimään kadonneita lampaitamme, joista rva Birling oli eniten hukassa mutta joka loppujen lopuksi ei kuitenkaan tiennyt olevansa hukassa ja etsiytyi seuralaisineen ihan omin nokkinensa Reijon bussille, johon etsijäryhmä saapui hukan myöhemmin väsyneenä mutta silti onnellisena.


Ensin täytetään masu                                                                         Meidän väki viihtyi                                                               Hatun alla suojassa             

Toinen konserttipäivä oli sitten valtava elämys. Päivä oli säteilevän kaunis, ja tuhannet ja taas tuhannet ihmiset valtasivat laulukentän äärestä ääreen, niin että parhaimmillaan yleisöä oli 68 000 ja suurimmillaan laululavalla oli peräti 24 000 laulajaa. Poikien kuoro johtajana Hirvo Surva esitti hauskan Kõige parem polka (Kaikkein paras polkka), ja veret sai kiertämään kuumasti Gustav Ernesaksin säveltämä Hakkame, mehed, minema (Lähdetään, miehet, menemään), joka sai Jüri Rentin johdolla todella jykevän tulkinnan. Pienten lasten (Mudilaskoor) esittämä Kommilaul eli Karkkilaulu oli ihana: sanat ja sävel Märt Hunt.
Ohjelman loppuosa oli voimakkaasti isänmaallisia säveliä tulviva, patrioottinen sävelkimara. Mainittaakoon, että yhden esityksen johti itse Viron kulttuuriministeri! Milloin meillä Suomessa koetaan vastaava tilanne? See on Eesti (sanat ja sävel Anti Marguste) vaati jo uusinnan, sillä niin hauskasti, iskevästi ja tunteikkaasti jättiläiskuoro sen tulkitsi. Kun viisi tuntia oli kulunut, ilmoitin, että on enää kolme viimeistä laulua jäljellä. ”Eipäs ole”, sanoi Aila Vahtera, ”on kuusi laulua vielä”. Minä intin vastaan, mutta Aila oli oikeassa tietysti: kolme viimeistä laulua menivät kaikki uusintoihin: Ta lendab mesipuu poole (sävel: Peep Sarapik), Mu isamaa on minu arm (sävel: Gustav Ernesaks) ja Kodumaa (sävel: Raimund Kull) ovat kaikki tunnettuja, hyvin isänmaallisia ja suurta tunnetta tulvivia sävellyksiä, ja kuoro esitti ne voimakkaasti ja hyvin intensiivisesti.


Lippurivit                                                                                                                                                       8600 tanssijaa


               Aaltoja                                                                                                                                              Viron kartta nurinpäin

Tuhannet liput liehuivat jättiläiskentällä, suuret rytmikkäät aallot kulkivat jättiläiskentän päästä päähän, ja sininen taivas sädehti kilpaa ihmisten kasvojen kanssa. Raimo Vahtera, Vaasa-Pärnu- Seuran jämerä johtaja, kertoi tipan ilmestyneen silmäkulmaan. Ja kyllä meistä moni muukin nieleksi palaa kurkusta. Saimme olla todistamassa suurta eestiläistä hetkeä. Suurta auvoa. Eestiläiset eivät olisi millään hennonneet lopettaa juhliaan.
He todella osaavat juhlia. He osaavat järjestää suuria tilaisuuksia. Suotta ei Unesco ole valinnut Tallinnan laulujuhlia maailman kulttuuriperintökohteeksi.

Olimme tyytyväisiä hotelliin palattuamme. Ritva Käräjämäki, Vöyrinkaupungin alakoulun musiikinopettaja, oli erityisen onnellinen, sillä huomasin vieressäni istuneen eestiläisen kuoronjohtajan selailevan nuottikirjaansa ja vinkkasin siitä Ritvalle, joka sai lopulta kirjan omakseen. Hän aikoi ottaa yhteyttä lahjoittajaan. Vähän ennen kotiin lähtöä vieraili osa meistä Raimo Vahteran johdolla vanhassa kaupungissa, ja sitten tietysti kävimme satamamarketissa ja myös siinä tunnetussa nestepuodissa.

Pidimme sekä alkumatkasta että loppumatkasta arpajaiset ja muistimme kiitollisina lahjojen kerääjää eli Marjatta Hautamäkeä ja lahjoittajaa eli Marek Reinsalua.

Ja laulu raikasi bussissa, sillä siitä pitivät viihdekuorolaiset Anneli Törmän ja samettiäänisen Elvi Myllyniemen johdolla huolen. Loppumatkasta lauloi myös Raimo Risku, armoitettu kertoja.

Vitseistä vastasivat suurelta osin Pentti Laine, Reijo Järvinen ja Raimo V., joka myös loihti huuliharpustaan sulosäveliä.

Raimo V. piti bussissa vielä lopuksi jykevän puheen, jonka matkanjohtaja - epäilemättä hyvin vapaamielisesti - tulkitsi niin, että kukaan ei poistu bussista ennen kuin on liittynyt Vaasa-Pärnu-Seuraan. Raimo asettuikin hajareisin takaovelle ja matkanjohtaja etuovelle estämään luvatta bussista poistumisen ja kappas vain se naula veti: saimme runsaasti uusia jäseniä.

Maailmassa on vain yhdet laulujuhlat: Tallinnan laulujuhlat!

Kyösti Kelhä
matkanjohtaja

Kuvat: Raimo Vahtera

<Paluu edelliselle sivulle