|
Kun aika on
tullut
Kaukana kulkee
ajatukseni, syvissä muistoissani olet sinä niissä, rakas
karvakuononi.
Niin usein
katselit minua, suurin, viattomin silmin ja sait hymyn
huulilleni synkkinäkin hetkinä ja myrskyisinäkin
päivinä.
Ei ystävää
uskollisempaa, ei ystävää arvokkaampaa, sinä ymmärsit
hiljaisenkin ajatukseni.
Kun aamu
sarastaa ja kun päivä hämärtyy illaksi,
kuljen metsän
siimeksessä nauttien luonnon kauneudesta ja sen
hiljaisuudesta ympärilläni.
Tuuli puhaltaa
kasvoilleni, aivan kuin sen henkäys toisi terveiset
sinulta ja minä lähetän takaisin,
kuiskaten
pimeään yöhön tuulen mukaan.
Tulet aina
olemaan muistoissani, ajatuksissani ja sydämessäni.
Heidi Kohtala
|
