Yksilöllinen puukko

Kohtuullisia puukkoja saa viitosella rautakaupan laarista. Miksi siis puukkoja tehdään myös käsityönä? Mistä erottaa hyvän puukon huonosta? Mikä siinä käsityönä tehdyssä puukossa on niin ihmeellistä?



Ensinnäkin terä voidaan tehdä käyttötarkoituksen ja tarpeen mukaan. Pidempi, lyhyempi, kiillotettu, takopintainen. Terän kärki voi olla kapea tai rintavampi. Terän poikkileikkaus muistuttaa salmiakkia, paksuin kohta on terän lappeen ja teroitusviisteen kohdalla, tyypillisesti terä on silloin tyveltä 4-6mm paksu, ohentuen ja kaventuen kohti hamaraa sekä kärkeä. Tällaisella terällä vuoleminen saa aivan uuden ulottuvuuden verrattuna teolliseen levyterään.

Kahvamateriaalina suosituimpia ovat kotimaiset visakoivu ja loimukoivu. Molemmista saadaan hyvin luja kahva. Joka öljyttynä tai vahapintaisena patinoituu kauniisti käytössä. Miellyttävyydessään ykkönen on tuohikahva, joka kootaan noin 80-120 tuohilapusta tiiviiksi paketiksi, joka on lämmin ja luistamaton, myös märkänä. Tuohipään kokoamisessa ei tarvita teollista liimaa, vaan tuohilapot liimaantuvat toisiinsa tiukalla niittauksella ja tuohen sisältämällä ns. tuohipiellä.



 

Leima. Yksilöllisesti tehdyssä terässä on tekijän leima, joko stanssattuna tai syövytettynä. Merkkinä laadusta ja takuusta, -jos terä ei puukolle ominaista käyttöä kestä, tehdään ilman muuta uusi.

 


 

Helan istutus terään ja kahvaan on tiivis ja siisti. Etuhela on vankka. Vertaa kaupan tehdastekoisiin puukkoihin, joissa on usein pellistä prässätty hela hyvin väljällä sovituksella.


Etuhela voi myös olla putkimainen, metallitäytteellä. Tai välttämättä etuhelaa ei tarvita ollenkaan. Näinhän tilanne on ollut monissa perinteisissä maasepän tekemissä puukoissa aikoinaan, terä on lyöty ruodostaan kiinni kahvaan. Kestää se niinkin. Tosin rankempaan käyttöön etuhela on aina tarpeen.

 





Ylähelojakin on monenlaisia. Riippuen onko kyseessä ns. läpiruoto vai onko terän ruoto kahvaa lyhympi. Kestävyyden kannalta levymäinen ylähela on edullisin, siihen niitattu ruoto pysyy varmasti. Tämä on myös kohta, jossa käsityönä tehty puukko erottuu edukseen, niittaus on siisti, ei mikään iso tatti.


 

Käsityönä tehtyyn puukkoon tuppi ommellaan aina yksilöllisesti, lestan ja kahvan ympärille. Omepelulanka on vankkaa vahalankaa ja ompeleena ns. satulasepän ommel, joka ei purkaudu vaikka jokin yksittäinen tikki katkeaisikin. Tyypillinen tuppinahka on 2mm paksua nautaa, joka yhdessä koivupuisen lestan kanssa tarjoaa varman suojan kantajalleen.


Tupen suu on huoliteltu ja tiivis. Puukko ei putoa tupesta, vaikka se keikahtaisi välillä nurinpäinkin. Käsityönä tehdyssä tupessa puukko istuu tiiviisti ja puukon esille ottamiseen pitää keskittyä erikseen. Voimalla taitamattomasti nyhtäessä on vaarana vahingoittaa niin tuppea kuin omaa kättäänkin.

Millainen sitten on paras puukko -tai itselle sopivin- on hyvin henkilökohtainen kysymys, johon jokainen saa miettiä vastauksen itse. Sillä vitosen rautakauppapuukollakin varmasti pärjää.

Toisaalta hyvä puukko on pitkäikäinen kumppani, josta ei taatusti ohjelmistopäivitykset tai käyttöliittymät vanhene. Ja jonka charmia kuluminen ja patinoituminen vain lisää.

Kokeile, jos et usko.